Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija wrote:

Säästäisin kyllä kirjeet, päiväkirjat ja valokuvat, koska itse arvostan ja olen kiinnostunut tämän tyyppisestä elämän tallentamisesta ja dokumentoimisesta. Voihan olla, että vaikka itse en olisi jonkun tädin tai isoenon kirjeistä kiinnostunut, voi joku lapsenlapsi pitää niitä todella arvokkaina aarteina aikoinaan. Olisi minustakin todella hienoa, jos minulla olisi vaikka isomummon päiväkirjoja menneen ajan Suomesta, ja vanhoista valokuvistakin olen aina ollut kiinnostunut. 



Itse en siis heittäisi tällaisia pois. Sen sijaan arvottomat, taulut, kukkamaljakot, häälahjaksi saadut pitsilakanat yms voisin lahjoittaa kirppikselle.

Luulisi, ettei kirjeet, valokuvat ja päiväkirjat kohtuuttomasti tilaa vie.

Entä, jos joku lapsenlapsistasi arvostaisikin nimenomaan niitä tauluja, kukkamaljokoita yms? Tuntuu, että mitä milloinkin - siis vanhoja tavaroita - arvostetaan, riippuu ihan aikakaudesta. Kymmenkunta vuotta sitten oli kovaa kysyntää 1970-luvun retrosta. Mä ostin aikoinaan kasarilla Octimen mustan astiaston ja olin jo kymmenkunta vuotta sitten heittämässä sitä pois, kun siskonpoikani tyttöystävä nimenomaan keräsi sitä sarjaa. Ja koska valmistus oli aikoja sitten lopetettu, sarjaa sai lähinnä vain kirppiksiltä. Lahjoitin siis koko astiastoni heille, koska mä taas olin siirtymässä retroon ja sitäkin vanhempiin astioihin. 



Mä en aio säästää mitään sellaista, mitä joku joskus 30-50 vuoden päästä EHKÄ haluaisi. Tykkään monenlaisista vanhoista tavaroista, mutta haluan vain sellaisia, joille mulla on käyttöä. En halua kodistani mitään suvun museota. 

Vierailija wrote:

Kirjat ovat yleensä pääasiassa arvottomia ellei sitten erityisiä keräilyharvinaisuuksia joukossa. Niitä lähti eräästä kuolinpesästä kymmeniä ikeakassillisia roskiin. Oli muuten melkoinen työ repiä kannet irti sekajätteeksi jotta sai sisukset keräyspaperiksi.

Älkää ihmiset jättäkö jälkipolvillenne näitä ongelmia. Ette elä ikuisesti.

 

Mä hävitin ison määrän kirjoja heinäkuussa ja mullakin oli tuo käsitys, että kannet sekajätteeseen ja sivut paperijätteeseen. Onneksi tarkistin oman alueeni jätteiden lajitteluohjeet ja nykyisin onkin niin, että koko kirja laitetaan sekajätteeseen. 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta paprisilppurit maksavat nykyisin vain muutaman kympin. Niistä päiväkirjoista voi ottaa kannet pois ja sivut laittaa paperisilppuriin. Ohuiksi suikaleiksi leikatut paperit sitten paperijätteeseen. Sama sitten kaikille muillekin arvottomille papereille, joissa on jotain henkilötietoja tai muuten olisivat tietosuojajätettä. 



Joskus mulla ja siskollanikin on edessä tuo homma. Mun isäni on kuitenkin ollut sikäli fiksu, että hän säilyttää kaikkia arvopapereita yhdessä ja samassa laatikossa. On jo aikoja sitten kertonut meille, missä laatikko on ja mitä se sisältää. Latikosta löytyy myös kaikkien heidän pankkitiliensä tiedot yms. Ei mitään Jeesuksen aikaisia tiliotteita vaan ainoastaan sellaisia papereita, joilla on jotain merkitystä. 



Mun ja siskoni suunnitelma on, että aikanaan me mennään ensin vanhempieni kotiin ja katsomme, mitä sieltä itse haluamme. Siskoni vie varmaan kaikki valokuvat ja vanhat kirjeet, koska hän on jo muutaman vuosikymmenen tehnyt sukututkimusta.Mulla ei ole oikeastaan mitään, mitä vanhempieni irtaimistosta haluaisin. Yhdet kristalliset viinilasit ehkä, mutta koska siskollani on jo sitä samaa sarjaa, siskoni saa pitää nekin. Kun me olemme käyneet siellä, seuraavaksi on vuorossa vanhempieni lapsenlapset (kaikki jo aikuisia). Ottavat sieltä mitä haluavat. Sen jälkeen tilataan jokin firma, joka hakee loput. Vanhempieni lapsenlapsissa saattaa olla muutama, jotka ehkä haluaisivat viedä kirppiksellekin sieltä tavaraa. Senkus vievät. Vanhemmillani on paljon design-esineitä, joista voi saada ihan kivasti rahaakin, mutta mulla ja siskollani ei ole sellaista rahantarvetta, että alkaisimme niitä itse myymään. 



Jo noin neljännesvuosisata sitten vanhempani kysyivät multa ja siskoltani, onko heillä jotain sellaista esinettä, minkä me ehdottomasti haluaisimme heidän kuolemansa jälkeen. Mä toivoin isäni maalaamaa taulua ja siskoni isoisän tekemää kynttilänjalkaa. Vanhempani antoivat ne meille jo silloin. Olivat muuttamassa pienempään asuntoon ja silloin he joutuivat luopumaan monista tavaroistaan, joten heille sopi tämä jo silloin. 



Jos meilllä tulisi olemaan tilanne, että siskoni haluaisi säilyttää kaiken ja minä en, niin sitten siskoni saisi kaikki tavarat. Veisi joko kotiinsa tai vuokraisi varaston. Tekisi sen jälkeen varastossa oleville tavaroilleen mitä haluaa, mutta mä en myöskään osallistuisi varaston kustannuksiin. 



Joku kommentoi, että on vainajaa kohtaan väärin yrittää raivata huusholli yhdessä viikonlopussa. Mä käyn vanhempieni luona sen verran usein, että tiedän suunnilleen, mitä heillä siellä on. En toki pengo kappeja, mutta vaikea kuvitella, että vanhemmillani olisi kaapeissaan jotain sellaista, mitä minä ehdottomasti haluaisin säilyttää omissa  kaapeissani. Heinäkuun puolivälissä sattuneen vesivahingon vuoksi hävitin omasta kodistani valtavan määrän tavaraa ja tein sen viikossa. Viikko meni siksi, että kyse oli mun omista tavaroistani, joista osalle oli ihan oikeastikin vielä tarvetta. Vanhempieni asunnossa taas ei ole mitään sellaista, mitä mä välttämättä tarvitsisin. Jos olen pärjännyt yli 40 oikein hyvin ilman vanhempieni tavaroita, en mä niitä ala tarvitsemaan nytkään. 

Maakuntaverostahan puhuttiin jo ennenkuin sote-uudistus saatiin edes valmiiksi. Ja siis maakuntaverolla tarkoitetaan nimenomaan hyvinvointialueiden oikeutta verottaa alueen asukkaita. Jos oikein muistan, tästä luovuttiin siksi, että sote-uudistuksen tavoitteena oli saattaa kaikki kansalaiset tasa-arvoiseen asemaan ja sen vuoksi valtio maksaa sote-kulut. Maakuntavero taas tarkoittaisi sitä, että joillain hyvinvointialueilla olisi enemmän rahaa ja joillain taas vähemmän. 

Vanhemmillani on pienempi asunto kuin mulla, mutta kyllä mä sinne silti mahtuisin asumaan. Isäni ei kuitenkaan huolisi kissaani ja koiraani sinne, joten vanhempieni luokse muuttaminen ei ole mulle vaihtoehto. Siskoni luona asuin just 8 viikkoa, kun oma asuntoni oli vesivahingon vuoksi remontissa. Tilapäinen majoittuminen on ihan jees, mutta ei pidempi tai pysyvä asuminen. Mieluummin muuttaisin vuokralle johonkin pieneen yksiöön vaikka miten kauas.