Marnie

Minusta kokonaisuus olisi paljon parempi, jos puku yksinkertaisesti olisi hieman tilavampi. Etenkin hameessa kangas pingottuu niin ikävän näköisesti, että ei ole kantajalleen eduksi.

Ehkä myös paljastava yläosa ja punainen väri ovat sen verran rohkea yhdistelmä, että vaikutelma on halpa ainakin tilaisuuteen nähden. Jossakin muussa värissä puku olisi kenties antanut arvokkaamman vaikutelman. Onhan linnan juhlissa ennenkin esiinnytty melko paljastavissa puvuissa, esim:

http://static.iltalehti.fi/linnanjuhlat/toppifloppi_ylipaa0612in_lj.jpg - Maria Ylipään puku sai muuten suuret kehut

http://is11.snstatic.fi/img/978/1288521608274.jpg - Tanja Karpelan asua luonnehdittiin myös upeaksi

... No, omiin suosikkeihini kuitenkin lukeutui Tiina Lymin puku.

http://static.iltalehti.fi/viihde/ilonajuttulymi61215_vi.jpg

Onhan sekin tietyssä määrin antava, mutta kuitenkin tyylikkäämmin kuin Susanna Kosken puku.

Marnie jatkaa...

Anteeksi: "läskit" tai muulla tavalla liikunnassa ei niin hyvin pärjäävät... Tähän tuli aivopieru, koska ylipainohan ei alleviivaa sitä, että henkilö olisi liikunnassa huono. Se, että ei saa jotakin hemmetin kynää siirrettyä sormillaan eteenpäin tasan tiettyä senttimäärää venytysliikkeessä ei tarkoita, että tämä olisi huono myös esimerkiksi pesä- tai jalkapallossa, tai että hän ei oppisi motorisesti hyvin vaikkapa uusia tanssiliikkeitä. 

... Ja lisäisin muuten, että ainakin omilla liikuntatunneillani oli vaikea edes oppia hyväksi, ellei sattunut harrastamaan itse kyseistä lajia koulun ulkopuolella. Miten voi oppia jonkun pallopelin säännöt, jos opettaja vain heittää pallon ja antaa vannoutuneimpien oppilaiden karjua kentän laidalla siinä "tyhmien" ja "läskien" ohella paitsiota, kun kukaan ei ole koskaan edes opettanut, mikä on paitsio? 

Vierailija kirjoitti:

Samat traumat ja viha koululiikuntaa kohtaan, ja mielestä i koululiikunnan opettajilla on maailman helpoin, turhin, ja vastuuttomin ammatti. Oikea ammattien lottovoitto. Palkka toivottavasti edes on paska.

Siitä huolimatta, en ole niin lapsellinen etyä antaisin vihani vaikuttaa nykyiseen elämääni. Liikun ja urheilen kaikenlaista, keskimääräistä enemmän. Joukkuepeleistä tosin en pidä edelleenkään, kaikki muu kyllä menee. Monilla läskeillä tuntuu kyllä tuo koululiikunnan viha olevan keksitty tekosyy omalle laiskuudelle ja syömiselle.

Hei, whoa, hetkinen. Siis millä tavoin näissä kerrotuissa tilanteissa on edistetty sitä, että "läskit" tai muulla tavalla liikunnassa ei niin hyvin pärjäävät ottaisimme liikunnan osaksi jokapäiväistä elämäämme? Millä tavoin nämä kuvaillut kyykytykset ovat ohjanneet tutustumaan eri liikuntalajeihin, löytämään omansa, ja ylläpitämään terveyttään liikunnan avulla? Missä se liikunnan ilo, joka niiden "läskien" ja muiden tulisi löytää? 

Millä tavalla koko koulutaipaleensa kyykytetty edes uskaltautuisi mennä etsimään sitä itselleen sopivinta liikuntalajia, kun viimeisimmät muistot kaikista liikuntatunneista ovat niin ahdistavia, että pelkkä pukuhuoneeseen astuminen aiheuttaa paniikkikohtauksen? 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nyt tästä tämmöinen "ihana" kokonaisuus. En ymmärrä yhtään vaikka reilu parikymppinen vasta olen.

http://www.hm.com/fi/product/36422?article=36422-B

Minäkin tyrmistyin, kun muotiin taas on tullut sametti, tuo iki-ihana historiankirjojen kauhistus.

http://i00.i.aliimg.com/wsphoto/v0/1788616616_1/Hot-Vintage-80s-90s-Pop…

Tämä ei nyt ehkä ole rumin kautta aikojen, mutta tuli ikäkriisi, kun totesi aivan samoin kuin anoppini retromuodista: "Ei nyt enää jaksa kun on tullut tuo aika jo elettyä"... :DD

Tässä on nyt väännetty siitä, mitä kuuluu mihinkin asumismuotoon. Minua huolestuttaa, että tämänkaltaiset tapaukset tulevat lisääntymään (toki kyseistä tapausta sen tarkemmin tuntematta). Mitä enemmän yksityistetään palveluita isoille palveluyrityksille, palvelut silputaan niin pieniksi, että ne tarpeelliset hoidot ovatkin vain erikseen sovittavia lisäpalveluita. Omaiset ovat tyrmistyneitä, kun vanhus löytyy makaamasta ulosteistaan luokattoman huonossa kunnossa. Yrityksellä on osoitettavissa mustaa valkoisella, että sen suuremmasta ei ole edes sovittu. 

Eniten minuakin hämmästyttää tässä tapauksessa, että miten tähän tilanteeseen on päädytty. Onko tosiaan niin, että välinpitämätön sukulainen on tyrkännyt omaisensa edullisimpaan mahdolliseen hoivapaikkaan ja edellyttänyt henkilökunnalta asioita, jotka eivät alun alkaenkaan heille kuulu? Vai onko henkilökunta todella jättänyt hoitamatta kiireessä ratkaisevia asioita? Ja missä ihmeessä on ollut kommunikointi, jos kerran asukkaan kunto on alun alkaenkin ollut sellainen, ettei hän ikimaailmassa tule pärjäämään ilman säännöllistä apua perusasioissa?