Marnie

Huomautan kommenttini jatkeeksi muuten vielä sen, että ylipainoisiltahan nimenomaan odotetaan sitä, että he tekevät näitä alleviivatun kehnoja ratkaisuja ruokavaliossaan. Jos taas joku tutun kaiman velipuoli söisi lounastauolla salaattia tai vaikkapa fiksun, lautasmallin mukaisen aterian, kyynikot pohtisivat päänsä puhki, että eipä noita läskejä ole tuolla ruokavaliolla kerrytetty. 

Niin kuin toisaalta kuvitellaan, että normaalipainoiset olisivat normaalipainoisia siksi, että he elävät terveellisesti. Viis siitä, vaikka tämä normaalipainoinen olisi viikot käytännössä erittäin laihalla ruokavaliolla voidakseen vetää täyskännit viikonloppuna, tai sammuttaisi nälkänsä pääosin light-juomilla. Tai söisi niukasti, mutta polttelisi tupakkaa senkin edestä. 

Ei sillä, että olettaisin kaikkien normaalipainoisten olevan todellisuudessa epäterveellisellä ruokavaliolla, tai että kaikki ylipainoiset ovatkin terveellisyyden ruumiillistumia. Pointtina lähinnä sen, että pelkästään ruumiinmuodosta ei voi päätellä yhtään mitään elintavoista.

Tämä otanta on siis näkemyksesi lihavista näin yleiselläkin tasolla? 

Se tuskin lienee yllätys, että se ylipaino on tulosta jostakin, ja se ei todennäköisesti ole tullut kohtuullisilla ruoka-annoksilla. Mutta näin muuten et voi päätellä yhtään mitään ylipainoisesta ihmisestä, jonka satut näkemään jossakin. Et todennäköisesti uskoisi vaikkapa minut nähdessäni, että harrastan monipuolisesti liikuntaa, syön kasvisruokaa ja muutenkin päivien mittaan kohduudella, enkä käytä lainkaan alkoholia. Tämän tästä käyn myös ystävieni kanssa joissakin liikuntatapahtumissa. Syy: pudotan painoa, ja olen onnistunutkin, mutta ethän sinä sitä näe nähdessäsi minut vaikkapa kaupassa. Näet vain sen, että minulla sillä ostosreissulla on ehkä jotakin täydellisen ihmisen ruokavalioon sopimatonta, päättelet, että syön niitä joka päivä hirveitä määriä, ja sitten päivittelet kahvipöydässä, kuinka lihavat ovat yksinkertaisesti tyhmiä, kun eivät tajua laihduttaa.

Väitän, että ei onnistu. 

1. Vaikka vannoisit kestäväsi koko dieetin käytännössä pelkillä nuudeleilla, motivaatiosi voi lopahtaa jo ensimetreillä.

2. ... Mutta vaikka olisitkin sitkeä sissi, kehosi ei ole. Mitä enemmän rajoitat syömisiäsi, kehosi alkaa pistää hanttiin ja vaatia ruokaa, vaikkapa sitten ihan hulluillakin mieliteoilla.

3. Vaikka siitä huolimatta saisit pidettyä pintasi, sinulla ei välttämättä ole häävi olo. Harva on oikeasti hyvinvoiva tai energinen jollakin noin yksipuolisella ruokavaliolla. Kai sen laihdutuksen tarkoitus on voida muutenkin hyvin kuin vain olla laiha keinolla millä hyvänsä?

4. Okei, onnistut kaikista vastustuksista huolimatta pitämään pintasi ja laihtumaan nuudelipusseilla, ja pääset unelmamittoihin. Mitäs sen jälkeen, kun dieetti loppuu? Todennäköisesti lihot takaisin nykyisiin mittoihisi ja ylikin, koska et koko tuona aikana oppinut sellaista ruokavaliota, jolla voisit pitää itsesi realistisesti normaalipainoisena. Sen voin taata, että et todellakaan pysty elämään koko elämääsi pelkillä nuudelipusseilla. Hedelmällisintä olisi opetella nyt sellainen ruokavalio, millä uskot pystyväsi elämään mielekästä ja terveellistä elämää, ja myös laihtumaan.

Seurattuani tätä kummallista poukkoilua laitosten ovet auki -rajoista ja yökyläilyn johtamisesta teiniraskauksiin... missä on luottamus omiin lapsiin? Tai se, että ehdottomien sääntöjen sijasta hänen kanssaan voisi kommunikoida jo mieluusti ennen, kuin hän tulee siihen dramaattiseen teini-ikään kapinatarpeineen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän sua. Muakin vituttaa yks tuttu perhe, jotka aina jauhaa miten sossusta saa sen ja tän edun ym. Itse olen pienituloinen. Joskus jos vahingossa sanon, että "hitsi kun ois varaa.. mut nyt just on tiukkaa, kun tuli sähköntasauslasku", niin alkaa hirvee papattaminen miten he ei ole vuosiin maksanu sähkölaskuja, kun sossu maksaa. Siis se on oikeasti ihan elämäntapa maksattaa siellä kaikki lasten harrastuksista lääkärilaskuihin. Ja ihan terveitä kolmikymppisiä ovat. Työttömiä ja neljä lasta niinkuin minullakin. Paitsi, että olen yksinhuoltaja. Mutta yhteiskuntahan tällaisen mahdollistaa. Joten pidän mölyt mahassa ja salaa toivon, että sossupummit kärsis kunnon leikkauksia tulevaisuudessa. Saisivat tietää millasta on oikeasti kun joutuu maksamaan omat laskut itse niin, että ruokana on riisiä ja makaronia eri muodoissaan.

Tätä mä en tajua, miksi et hae itse sossusta rahaa? Meinaatko että sun marttyyri asenne jotain ratkasee?

Siitä että sä et hae tukea vaikka olisit siihen oikeutettu niin siitä kärsii vain sun lapset, hae ihmeessä niin kauan ku se on mahdollista, äläkä katkeroidu muiden saamisista

Siksi, koska minusta on mukava pärjätä itse. Omalla palkallani. Ja siksi koska olen ollut sossun asiakas enkä halua enää ikinä siihen oravanpyörään. Vituttaa huomata ettei töissä kannata edes käydä jne. Minusta sen kuuluisi olla viimesijainen apu esim. ihmisen sairastuessa, kriisitilanteessa tms. Eikä mikään kuukausittainen perustulo (niille pienituloisille, jotka käyttää tilinsä tyhjiin) niinkuin se nyt on.

Enkä ole katkera. En vain ole samaa mieltä nykyisen systeemin kanssa. Ja mun lapsille tekee ihan hyvää oppia, että raha ei kasva puissa vaan sen eteen on tehtävä muutakin työtä kuin täyttää sossun lomakkeita. Pääasiassa eletään ihan toimeentulorajalla eli pärjätään ihan hyvin. Isommat laskut vaan ei istu meidän talouteen. Nyt tosin ollaan koitettu säästää pientä puskuria mikä on meidän ilonaihe.

 

Niin, sinusta on mukavaa. Sinä haluat saada palkkaa. Entäpä jos kaikki muut eivät ajattelekaan samalla tavalla tai heille tuo on toissijainen asia? Jokainen tekee itse omat valintansa ja ovat vastuussa ainoastaan omista ratkaisuistaan.

Niin. Totta. Pitäisikö minun iloita siitä, että yhteiskunta mahdollistaisi minulle isomman asunnon ja enemmän rahaa, jos lopettaisin työt ja säästeliään elämisen ja ryhtyisin lähettelemään tiliotteitta sossuun? Että minulla on oikeus ja mahdollusuus valita tämmöinen ratkaisu? Ettei saa olla eri mieltä siitä, että nykyinen systeemi on huono? Varsinkin, jos itse on pienituloinen? Vaan ottaa kaikki vastaan ja kerjätä vielä kermat päälle. Syrjäytyä sitten kotiin ja opettaa tämmöinen elämäntapa myös lapsille?

Tosiasia on, että minä en pienituloisesta muutu suurituloiseksi. Minulla on vastuu neljästä lapsesta, niiden kasvattamisesta ja terveen esimerkin antamisesta. Toivon, että he oppii, että tätä elämä on. Pienistäkin asioista voi iloita. Kun kiristää vyötä vaikka ennen joulua, niin on tuplakivaa herkutella kinkulla ja laatikoilla ja konvehdeilla joululomalla. Että asioita voi suunnitella, säästää ja tavoitella. Että pienikin budjetti riittää mukavaan elämiseen.

Sossun pitäisi auttaa ahdingossa olevia. Esim. Eroperhettä, sairastuneita, työkyvyttömiä tms. Eikä normaalissa tilanteessa olevia lapsiperheitä, jotka saa jo kaikkia mahdollusia kelan tukia ja voivat hakea töitä. Työnteko pitäisi aina olla kannattavaa.

Ohis, mutta itse olen kanssasi eri mieltä. Minusta on järjetöntä vain mukautua nykyiseen malliin, että töitä tehdään, vaikka ne eivät kannata. Puhun siis a) muutaman viikkotunnin osa-aikaisista, b) nollasopimuksista ja c) työkokeilujen kaltaisista ilmaistöistä. Minä en koe velvollisuutenani suorittaa työtä ilman palkkaa tai ottaa vastaan töitä, joiden suorittaminen eivät kerrytä lainkaan talouttani, vaan pikemminkin lisäävät kustannuksia. Minä en saa velkoja maksettua "virkeällä ololla" ja "omanarvontunnolla", joilla yleensä perustellaan etenkin palkattomat työt. Sellaiset työt eivät kohenna valtiontaloutta, vaan pikemminkin syövät sitä, kun entistä harvemmilla on varaa kuluttaa, ja toisaalta näiden ihmisten "palkasta" puolet maksaa valtio soviteltuina päivärahoina. 

 

Ongelma siis on siinä, että työnteko ei enää ole kannattava. Ei siinä, että marginaalinen ryhmä käyttää tukia väärin. Minusta on tervettä, että hengissä on edes jonkinlainen vastarintaliike sitä vastaan, että Suomessa tulee olemaan roppakaupalla töitä, jotka eivät elätä ketään.

Vastarintaliike syö muiden pöydästä. Palkattomia töitä ei ole, saahan päivärahaa. Miksi kenenkään pitäisi maksaa tekemättömyydestä? Perustele se.

Miksi sinulle tarvitsisi maksaa palkkaa, jos joku muu voisi vallan hyvin tehdä sen työttömyystuella? Miksi kenellekään maksaa palkkaa, jos työntekijät voisi korvata koska tahansa työkokeilijoilla? Tällä hetkellä työmarkkinoilla on roppakaupalla sinuakin kokeneempia työntekijöitä töitä vailla, joten korvaaminen tuskin olisi mikään ongelma. "Palkatonta" työ on niin kauan, kun työntekijä tekee samaa työtä kuin palkollinen, mutta ei saa palkkaa eikä työntekijälle kuuluvia etuisuuksia (lomat, työterveys jne.) Työttömyysturva ei ole palkkaa. Eikä se myöskään ole vastikkeetonta, koska työtön on velvollinen hakemaan ja vastaanottamaan töitä tukensa eteen. 

 

Lisäksi nämä työt, kuten muuten myös nämä epätyypilliset työmuodot, syövät kokoaikaisia työpaikkoja. Se tulee todella kalliiksi: sellainen ihminen, joka hädin tuskin elää palkallaan tai joka ei saa lainkaan palkkaa, ei kuluta siinä määrin kuin keskituloinen. Myös se tulee kalliiksi, että entistä isommalla osalla työtätekevistä elanto muodostuu pienestä palkasta + sovitellusta päivärahasta + toimeentulotuesta, kun palkka ei millään riitä elättämään. Tämä on oikeasti paljon isompi ongelma kuin joku naapurissa makoileva elämäntapaloinen, jota työt eivät nappaa.

Kitä liittoja siitä, että,työllistäminen on tehty niin isoksi riskiksi, ja työehdot on niin tiukkoja, ettei palkkaaminen aina ole mahdollista. Joustot tuo työpaikkoja, mutta isot vauraat liitot pitävät kiinni olistaan duunarien kustannuksella.

Anteeksi nyt vain, mutta esimerkiksi minulle liitto oli kullanarvoinen apu juuri näissä nollasopimusjupakoissa, joissa ei mikään mennyt kuten piti - eikä varsinkaan palkka.

En tiedä, mitä tukia yritysten vielä pitäisi saada? Hallitus ei ole juuri auttanut pienyrittäjien asemaa, ja isompien saamat tuet ovat vain karanneet osinkoina omistajilleen, tekipä firma sitten voittoa tai ei. Ihan omassa elämässä olen saanut seurata merkillisiä yhtälöitä, että siinä missä yrityksen uutisoitiin tehneen voittoa, työntekijöille tieto meni ihan päinvastaisena, ja jälleen olivat YT-neuvottelut pystyssä. Sopii kysyä, että mihin se kaikki raha karkaa, ja mistä meidän työntekijäpuolella pitäisi vielä luopua? Kun totuus on, että meidän työntekijöidenkin pitäisi elää sillä tienaamallamme palkalla, ja niiden työtuntien pitäisi olla järkeviä, eikä mitään muutamia tunteja hajotettuna pitkin päivää.