Marnie
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ylipainoisen naisen näkökulmasta:
- Iänikuinen trikootunika, joka kuulemma sopii arkeen ja juhlaan, on niin vietävän pukeva ja ajankohtainen ja mitä vielä. Lihavan varma valinta! Viis siitä, haluaisiko ylipainoinen itse kokeilla välillä jotakin muuta. Ja vielä varmempi valinta: tummat housut ja trikootunika!
- Pillifarkut ovat ehdoton no-no. Bootcuttia se olla pitää! Luojan kiitos ymmärsin jossakin vaiheessa hankkiutua bootcuteista eroon ja kokeilla pillifarkkuja. Toimivat huomattavasti paremmin kuin bootcutit kaltaiseni ylipainoisen, mutta lyhyen ihmisen yllä!
- Ylipainoisen kannattaa kaihtaa värejä ja kuvioita. Vaatekaupat ovat ainakin ottaneet asian kirjaimellisesti (ainakin kotipaikkakunnallani), koska tarjolla on lähinnä mustan ja harmaan eri variaatioita, ja ehkä villinä korttina jokin värinkaltainen "räikeän harmaa". Ylipainoisenhan ainoa tavoite pukeutumisessaan on pukeutua ninjaksi ja kadota näkymättömiin.
No joo, ehkä vaarallista ostaa kalliita lahjoja naiselle, jolla on tarkka maku korujen suhteen, joten vaihtovara kannattaa pitää... mutta kieltämättä minua kyllä henkilökohtaisesti sieppaa, jos toisen ajatuksella valittu ja jopa romanttinen lahja kuitataan tyytymättömällä tuhahduksella tai jopa loukkaantumisella. Kun se korunhankinta voi sille puolisolle kuitenkin olla iso harppaus mukavuusalueen ulkopuolelle. Pientä kunnioitusta! Ja muistaen, että yhtä hyvin se mies olisi voinut antaa vaikkapa huippuromanttisen leivänpaahtimen tai olla lahjomatta ensinkään.
Toki olen itse nainen, jolla ei ole huiman tarkka korumaku. Mutta osaan kyllä antaa arvoa sille, että toinen on halunnut ilahduttaa romanttisella lahjalla ja yrittänyt porautua mieleni syövereihin, että mikä voisi olla kivaa.
Kävipä minullekin tutuksi se, miksi siivousala ei ole niin "vetovoimainen" tai "mediaseksikäs" (kuinka oivalliset korusanat piilottamaan siivousalan todelliset ongelmat!).
1. Ripotellut työtunnit. Kaksi tuntia aamulla, yksi sitten tunnin kuluttua ja illalla sitten pari tuntia. Viisi tuntia päivässä, ajelua ja turhia tunteja reippaasti enemmän. Hyvässä lykyssä se yksi ainoa tunti saattaa olla aivan toisessa pitäjässä, joten jokainen voi laskea, kuinka edulliseksi tuli mennä tekemään se yksi ainoa tunti.
2. Vaikka työtunteja olisi tasan yksi, se oma "vapaa-aika" ollaan käytännössä sidottuna aloilleen siltä varalta, että pomo yhtäkkiä keksii jostakin lisätunteja pienellä varoajalla. Kaiken huippu oli muutaman tunnin varoajalla useamman tunnin keikka reippaasti yli sadan kilometrin päähän!
3. Toisen työn yhdistäminen kuvioon on tasan kiinni pomon hyväntahtoisuudesta. Vaikka olin selvittänyt jo hyvissä ajoin toisen yrityksen työtuntini, pomo laittoi tasan tälle ajankohdalle minulle sellaiset sijaisuustunnit, etten olisi millään pystynyt hoitamaan toista työtäni. Vaikka siis muina ajankohtina minulle ei ollut tarjottu kuin yksittäisiä tunteja.
4. Sairasloma tarkoittaa todennäköisesti jonkinlaisia kostotoimenpiteitä "niskoittelusta", ja yhtäkkiä huomaan olevani se työntekijä, jolle ei tarjota työtunteja, vaikka niitä olisi ihan kävelymatkan päässä kotoa.
5. En viitsi edes aloittaa siitä, että siivousajat ovat täysin kohtuuttomat. Sitten kehtaavat vielä ihmetellä, miten kummassa siivoojat tässä kohteessa vaihtuvat ovenheilautuksella, eikä kukaan heistä ole "tarpeeksi hyvä".
Tuo kaikki siihen, että saan parhaimmillaankin palkkaa vain sen verran, että soviteltua päivärahaa saan muutaman euron, on aivan liian vähän. Ihan tuollaisen vuoksi en ole valmis hajottamaan talouttani enkä terveyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tarvitse abortti oikeutta koska KEHO ON NAINSEN.
Mutta miehellä tulisi olla oikeus aborttiin KIRJALLISENA eli luopua isyydestään ja kaikista velvollisuuksistaan lapseen samoin kun naisella.
Tällä hetkellä miehellä on pelkkiä velvollisuuksia ja naisella oikeuksia..
-Nainen voi hankkia abortin yksipuolisesti ,mies ei
-Nainen voi antaa lapsen adoptioon ,mies ei
Ei ole mitenkään reilua että naisen kohdalla todetaan "my body my choise" ja miehen "you play you pay"
Älkää edes viittikö argumentoida että "mitäs et käyttänyt kumia". Se on surkein argumentti koskaan. Ehkäisy on molempien oma ja yhteinen.
Vaan missä tilanteessa tuollainen oikeus olisi? Ihan missä tahansa tilanteessa, kun mies ei vain halua jäädä jakamaan isävastuutaan joko osallistumalla vanhempainarkeen tai rahallisesti elatusmaksulla? Missä vaiheessa tahansa, vaikka muutama kuukausi siitä, kun lasta ollaan erittäin innokkaasti oltu tekemässä, ja jossakin määrin jopa odotettu? Tilanteessa, kun itse ei ole käyttänyt ehkäisyä, vaan jättänyt ehkäisyvastuun vain toisen kontolle?
Hassua, että huomioit vain kaiken epäreiluuden luonnollisesti miestä kohtaan. Minusta sekin on epäreilua, että mies voi lähteä jo ennen, kuin lapsi on syntynyt, ja jättänyt naisen yksin tekemään ratkaisua yhdessä tehdyn lapsen kohtalosta. Tai lähteä siinä hektisimmässä vaiheessa, kun vanhemmuus näyttääkin vähän liian rankalta. Tai vaikka silloin, kun lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta abortti on myöhäistä. Tai, kuten eräs kommentoija tuolla muistutti, olla maksamatta pennin penniä ja kierrättää elatusmaksut yhteiskunnalla --> toisin sanoen meidän muiden tulee maksaa siitä lystistä, että jonkun isäkandidaatin mielestä kumi on epämukava.
En väitä, etteikö olisi niitä kurjia kohtaloita, missä mies olisi rehellisesti vain huijattu maksuautomaatiksi, eron partaalla oleva liitto yritetään pelastaa "vahinkolapsella" tai ehkäisystä on valehdeltu. Mutta missä määrin on huono argumentti kysyä, missä oli isän ehkäisy? Vaikka sinusta olisi kuinka typerää argumentoida sen nimeen, se on silti edullisin mahdollinen "sopimus" olla tulematta isäksi. Rajaten toki pois pitkät suhteet, joissa ilman muuta toisen vilpittömyyteen haluaa luottaa (jos kohta vilpittömyyskään ei takaa sitä, etteikö sattuisi vahinkoja tyyliin pillerit + vatsatauti), on mielentyperyyttä luottaa sokeasti siihen, että vain toinen hoitaa oman ehkäisynsä. Kuten sanoit, ehkäisy on molempien yhteinen: myös miehen.
Tuntuu muuten, että tuo smokey eye on lähestulkoon ainoa meikkivinkki, mitä missään tarjotaan.