Marnie

Turhaa varmaan annan ajatusteni helmiä trollin riepoteltavaksi, mutta menkööt näin seesteisen lauantain ratoksi. 

Koska oman kehonsa hyväksyminen sellaisena kuin se on on ehdottomasti parempi pohja muutokselle kuin itseinho. Hyväksyvä pohja on neutraalimpi aloittaa viisas painonpudotus ja tehdä oikeasti järkeviä valintoja terveytensä eteen. Suoranainen itseinho ajaa pahimmillaan vain mihin tahansa keinoihin laihdutuksen eteen, radikaaleista dieeteistä jopa syömishäiriöihin. 

Ja noh, onhan se nyt paljon mukavampaa viihtyä omissa nahoissaan kuin olla viihtymättä. 

Hmm... Se, että kuntoni on parantunut huomattavasti. On ihanaa, kun pystyy tekemään sellaisia juttuja, joihin ei ennen pystynyt, tai ei jaksanut. :) 

Ja onnistuminen nyt aina kannustaa. Paino putoaa hitaasti mutta varmasti koko ajan, vaatteet näyttävät kivemmilta päällä, ja oma usko on lisääntynyt, että normaalipaino on saavutettavissa ilman itsensä rääkkäämistä. 

Oho, anteeksi pitkä viesti. :s Mutta toivottavasti oli apua jollekin!

Minä luovuin dieeteistä, en kirjaa kaloreita tai ruokamääriä ylös, en rakentele itselleni kieltolistoja, enkä ylipäätään "harrasta" painonpudotusta niin intensiivisesti, että se rajoittaa muuta elämääni. Ruokavalion on istuttava minun elämääni, eikä toisin päin. Tässä muutamia ohjenuoriani:

- Pidän painopäiväkirjaa, jossa käsittelen asiaa henkisellä tasolla: omaa syömishistoriaani, omaa minäkuvaani ja tilanteita, joissa ylensyön. Mitä nyt vain mieleen juolahtaakin tästä aiheesta. Pahimmat ongelmani ovat itse asiassa sisältyneet näihin kirjoittamiini asioihin, eikä varsinaisesti mekaaniseen syömiseen (veikkaan, että valtaosa meistä kyllä tietää ainakin suurin piirtein, millainen ruoka on terveellistä ja millainen ei).

- Säädin syömistäni "maalaisjärjellä": pyrin syömään säännöllisesti, koostamaan ateriani lautasmallin mukaan (jos kohta lisään, että olen pesco-vege, ja käytän hyvin vähän perunaa, pastaa ja riisiä), ja pyrin pitämään syömäni ruoan kohtuullisena ilman santsikierroksia tai lautasen lappamista täyteen. Aamuisin syön yleensä kaurapuuroa ja hedelmän, joskus leipää. Välipaloina usein hedelmä, kasvistäytteinen leipä, jogurtti tai vaikkapa lautasellinen puuroa, jos nälättää kunnolla. Ainoa sääntöni tämän suhteen on, että en skippaa aterioita ateriankorvikkeilla tai korvaa ateriaa herkuilla. Kun on nälkä, silloin syödään kunnon ateria.

- Minulla on herkkupäivä, jolloin saan syödä ihan mitä tahansa. Aluksi tähän oli vähän liian iso lataus, ja kun arkena ruokaan suhtautui aika puritaanisesti, herkkupäivänä saattoi sitten mättää vähän liiankin urakalla. Mutta nyt, kun tietää, että se herkkupäivä aina tulee, ja silloin saa syödä ihan mitä tahansa ilman huonoa omatuntoa, se pahin lataus ja makeanhimo meni ohi. Nykyään herkuttelen maltillisesti herkkupäivänäkin, ja joskus myös viikolla. En aina, enkä paljon, mutta en soimaa itseäni, jos syön viikolla vaikka hieman suklaata.

- Liikun aika paljon, mutta oman mieltymykseni mukaan. Käyn kuntosalilla, jos huvittaa. Jos ei huvita, menen uimaan. Jos ulkona on kiva sää, menen lenkkeilemään. Jos ei huvita, sitten en mene minnekään. Liikunnan pitää palvella minua ja minun tarpeitani ja tuoda hyvänolontunnetta, eikä olla rasite, saati rankaisu syömisestä.

- Ehkä ainoa kieltoni on alkoholi: minulla on aktiivinen sosiaalinen elämä, ja illanviettoja aika usein, ja vaikka silloin joisikin vain muutaman, siinä muutamassakin on hirveä kalorimäärä. Kokeilin, pärjäisinkö illanviettojani täysin selvin päin tai korkeintaan yhdellä alkoholiannoksella, ja hyvin olen pärjännyt. Oikeastaan loistavasti, koska on hyvä olo, eikä tule hirveää mättöruoan tarvetta seuraavana päivänä. :P

Vaikeinta on ollut itse asiassa luottaa siihen, että minulla on mahdollisuus laihtua ihan "maalaisjärjellä", jatkuvaa nälkää tuntematta ja kieltämättä itseltään asioita, saati sitten hirveällä liikuntamäärällä. Mutta tällä konstilla paino on tippunut itse asiassa hyvin kivuttomasti. Toki hitaasti, eli tällaisella painonpudotuksella ei välttämättä saa mitään useiden kilojen viikkopudotusta. Mutta minä halusin tällä kertaa kokeilla laihtua niin, ettei laihdutus pyöri koko ajan päässäni neuroottisena pakkona. Elää "normaalia" elämää, eikä sellaista elämää, joka määrittyy aina milloisenkin dieetin mukaan. 

SSSS hyvä: saa pitää normaalipainoisuutta ja laihuutta kauniina ja esteettisenä. Ja pääsääntöisesti muuten ihmiset pitävätkin nimenomaan laihuutta kauniina. Koko länsimainen kulttuuri ylistää laihuutta, vaikka välillä herääkin erilaisia vastareaktioita vaikkapa kurvikkaan tiimalasivartalon puolesta. Ylipainoisuus nähdään väistämättä negatiivisena, paheksuttavana asiana, joka voi vaikuttaa jopa työmahdollisuuksiin.

Viittasit Angelina Jolie -ketjuun. Ymmärtänet, kuinka korni oli sinun huokauksesi noista ihanista BMI-luvuista ketjussa, jossa keskiössä on selvästi alipainoinen ja kenties huumeisiin sortunut nainen, jonka ruokavaliotottumukset ainakin spekulaatioiden mukaan ovat hyvin kyseenalaisia. Lisätään listaan vaikka sinun ihailemasi aivan huomattavan alipainoiset mallit, sekä vaikkapa prinsessa Victoria, jota pidit hääkuvassaan jopa pullukkana. Eli en lainkaan ihmettele, että sinä ja sinun kannanottosi herättävät melkoisia reaktioita. Ja ne vastareaktiot muuten eivät ole "läskidenialismia"... itse asiassa herää kysymys, mitä ihmettä tämä sinun "denialismisi" tämän aiheen suhteen on.