Marnie
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija4 kirjoitti:
Marnie kirjoitti:
Mutta mitä haittaa siitä on, että rakastaa itseään myös epätäydellisenä? Merkittävä ylipaino on terveyshaitta, mutta minusta isompi terveyshaitta olisi se, että tämä sama ylipainoinen olisi kaiken lisäksi masentunut. Itsensä rakastaminen ei ole keneltäkään pois, mutta itsensä inhoaminen on. Itseään inhoava ei halua tehdä itselleen hyviä asioita sillä tavalla kuin itseään rakastava ihminen. Sanon tämän ylipainoisena ja itseäni ennen syvästi inhonneena ihmisenä, eikä tämä itseinho todellakaan ole auttanut asiaa yhtään eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.
Ja... onhan ylipainoisellakin lupa ja oikeus sekä rakastaa itseään, että vastaanottaa rakkautta, vaikka hänen olemuksensa ei vastaisikaan yleisiä kauneus- ja terveysstandardeja. Ja hänellä on yhtä lailla lupa ja oikeus olla onnellinen, vaikka jonkun mielestä onnellisuus omia standardejaan vastaamattomassa olomuodossa olisikin käsittämätön asia.
Totta puhut, mutta kuinka paljon onnellisempi olisitkaan jos vähän tsemppaisit tuon laihdutuksen suhteen? Miksi elää elämä lihavana jos on mahdollisuus elää laihana? Miksi ei haluaisi elää mahdollisimman hyvän elämän?
Jäi muuten vielä mietityttämään, mikä on se "mahdollisimman hyvä elämä"? Elämä ei ole peli, jota pystyy suorittamaan siten, että kaikki skillsit on 99-tasolla. Joskus elämä vain on pedattava riitävän hyväksi niillä resursseilla, mitä on - ja huonommillakin resursseilla se elämä voi olla ihan riittävän hyvä.
Vierailija4 kirjoitti:
Marnie kirjoitti:
Mutta mitä haittaa siitä on, että rakastaa itseään myös epätäydellisenä? Merkittävä ylipaino on terveyshaitta, mutta minusta isompi terveyshaitta olisi se, että tämä sama ylipainoinen olisi kaiken lisäksi masentunut. Itsensä rakastaminen ei ole keneltäkään pois, mutta itsensä inhoaminen on. Itseään inhoava ei halua tehdä itselleen hyviä asioita sillä tavalla kuin itseään rakastava ihminen. Sanon tämän ylipainoisena ja itseäni ennen syvästi inhonneena ihmisenä, eikä tämä itseinho todellakaan ole auttanut asiaa yhtään eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.
Ja... onhan ylipainoisellakin lupa ja oikeus sekä rakastaa itseään, että vastaanottaa rakkautta, vaikka hänen olemuksensa ei vastaisikaan yleisiä kauneus- ja terveysstandardeja. Ja hänellä on yhtä lailla lupa ja oikeus olla onnellinen, vaikka jonkun mielestä onnellisuus omia standardejaan vastaamattomassa olomuodossa olisikin käsittämätön asia.
Totta puhut, mutta kuinka paljon onnellisempi olisitkaan jos vähän tsemppaisit tuon laihdutuksen suhteen? Miksi elää elämä lihavana jos on mahdollisuus elää laihana? Miksi ei haluaisi elää mahdollisimman hyvän elämän?
Eipäs tehdä hätäisiä oletuksia minusta käyttäjänä ja ihmisenä.
Se, että rakastan itseäni myös tämänkokoisena ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi tavoitteita saavuttaa normaalipainoa. Totta kai haluan olla hoikka! En ainoastaan ulkonäköni vuoksi, vaan myös jaksaakseni paremmin eräässä minulle tärkeässä urheilulajissa, jota olen harrastanut jo kauan, niin hoikempana kuin lihavampanakin. Minä laihdutan, ja olen myös saavuttanut tuloksia. Tiedostan kuitenkin, että laihtuminen ja tapani laihduttaa on hidas, koska en enää halua pudottaa painoani hinnalla millä hyvänsä.
Minä haluaisin pitää itsestäni myös tämän koko ajan, mitä minä pudotan painoa. Haluan katsoa itseäni peilistä ja olla tyytyväinen näkemääni, ja ostaa oikean kokoisia vaatteita häpeämättä liian isoa numeroa niskalapussa. Haluan tarjota ystävilleni ja rakkaalleni parasta mahdollista seuraa ilman, että jätän asioita tekemättä itseäni häveten. En halua ajatella (enää!), että ylipaino olisi tehnyt minusta muutoinkin kaikin puolin kelvottoman, koska en sitä ole.
En minä ole onnellinen ylipainoni vuoksi, jos joku pelkää, että laihtumisen esteenä olisi sinänsä sen ylipainon rakastaminen. Epäilen, että harvalla oikeasti on rakkautta nimenomaan sitä ylipainoa kohtaan, vaan ihmistä sen alla.
Mutta mitä haittaa siitä on, että rakastaa itseään myös epätäydellisenä? Merkittävä ylipaino on terveyshaitta, mutta minusta isompi terveyshaitta olisi se, että tämä sama ylipainoinen olisi kaiken lisäksi masentunut. Itsensä rakastaminen ei ole keneltäkään pois, mutta itsensä inhoaminen on. Itseään inhoava ei halua tehdä itselleen hyviä asioita sillä tavalla kuin itseään rakastava ihminen. Sanon tämän ylipainoisena ja itseäni ennen syvästi inhonneena ihmisenä, eikä tämä itseinho todellakaan ole auttanut asiaa yhtään eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.
Ja... onhan ylipainoisellakin lupa ja oikeus sekä rakastaa itseään, että vastaanottaa rakkautta, vaikka hänen olemuksensa ei vastaisikaan yleisiä kauneus- ja terveysstandardeja. Ja hänellä on yhtä lailla lupa ja oikeus olla onnellinen, vaikka jonkun mielestä onnellisuus omia standardejaan vastaamattomassa olomuodossa olisikin käsittämätön asia.
ssss kirjoitti:
Teen tuota muutaman kerran viikossa. Joskus on viikkoja, jolloin en tee sitä ollenkaan. Aloitin syksyllä. Nykyään kunnollisten aterioiden jälkeen joudun nieleskelemään paljon pitääkseni ruoan sisällä, sillä muuten tuntuu siltä, että se tulee ulos tahtomattani. Toinen asia, jonka olen huomannut, on se, että liikunta tuntuu epämukavalta oksentamisen jälkeen (vatsaan sattuu). En kuitenkaan ole huomannut mitään vakavia seurauksia kuten hammashaittoja tai sydänoireita (=rytmihäiriöitä tms?).
Sanomatta lienee selvää, että tulet ennen pitkää pilaamaan kehosi tällä tavalla. Jos oksentelu on säännöllistä ja paino huomattavan matala, sydänoireet eivät ole lainkaan epätodennäköinen vaihtoehto. Jatkuva oksentelu säännöllisesti tulee myös raunioittamaan hampaat tehokkaasti - mieti, millaisen mahahappokylvyn sinä annat hampaillesi.
Ihan varmasti on. Uskon kuitenkin, että olet varautunut siihen, koska luomasi käyttäjänimimerkki alasitaatteineen on kuitenkin melkoisen raflaava.