Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Eikö Jeesus ja Buddha olleet molemmat valaistuneita, kuten Mystikkokin on, ja Mooji, Tolle, Nisargadatta ja monet muutkin.
Ei. Jeesus kasvoi iässä, armossa, totuudessa ja viisaudessa keskellä omaa arkeaan ja inhimillistä kehitystään. Hän tutki Jumalan sanaa ja sai viisautensa siitä, hän rukoili isäänsä Jumalaa. On välttämätöntä ymmärtää, ettei ”valaistumisen” käsite liity Jeesukseen mitenkään.
Eli valaistumisen käsite ei mielestäsi liity Jeesukseen, mutta useat valaistuneet ovat kuitenkin toimineet samoin kuin Jeesus, eli ovat tutkineet Jumalan sanaa niin motivoituneena, ettei mikään muu asia ole heitä niin paljon kiinnostanut. Samoin he ovat rukoilleet Jumalaa samalla intensiteetillä ja lopulta saaneet tuntea hänet "isänään".
Mutta ei näistä asioista kannata kiistellä toki, sillä jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla. On hienoa, jos mahdollisimman moni haluaa tuntea Jumalan.
Se, että jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla on vaan sinun mielipiteesi. Jos Allahi on olemassa, voi hänellä olla toinen mielipide asiaan.
Miksi kaikki uskovaiset aina luulevat tietävänsä totuuden? Tässäkin ketjussa ihmiset näyttävät pitävän omia uskomuksiaan totuutena, vaikka sitä niin armeliaasti sanotaan, että jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa. Melkein toivon, että joku random, pieni tuomiouskonto on oikeassa, että saatte sitten surra typeryyttänne helvetissä.
Loki
Miksi kaikki uskovaiset aina luulevat tietävänsä totuuden? Itse kysyisin, miksi kaikki ajattelevat että Totuus on ihmisajatuksia. Selvää on, että tämän maailman tasolla se toimii: on erilaisten todisteiden perusteella enemmän ja vähemmän tosia asioita, ja yleensä tosien asioiden tietäminen johtaa parempaan lopputulokseen. Esimerkiksi jos edelleen uskottaisiin litteään Maahan, se rajoittaisi kovasti monenlaisia asioita. Maan reunalta putoamisen uhka olisi aina mielessä jos merimatkallekin lähtisi.
Mutta henkinen tai hengellinen totuus... Uskot yhtä tai toista Allahista tai Jeesuksesta tai valaistumisesta, ja sitten kuolet, aivosi lopettavat toimintansa ja maatuvat eikä niitä uskomuksia enää ole. Uskomuksilla voi olla välinearvoa oivaltamisessa ja näkemisessä, mutta ei ne itsessään ole niin kovin merkittäviä. Parhaimmillaankin ne ovat vain viittauksia totuuteen tai sen kuvailuja, ei Totuus.
Vierailija kirjoitti:
Oletko, mystikko, vieraantunut mielestäsi alkukristillisyydestä ja Jeesuksesta?
En omasta mielestäni, vaan palauttamassa konkreettiseen uudestisyntymiseen (jota voi myös valaistumiseksi kutsua) johtavaa tietä, jota näen Jeesuksen opettaneen. Mutta tiedän että useimmat kristityiksi itseään kutsuvat näkevät opetusten merkityksen eri tavalla ja he pitävät minua harhaoppisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Jumala ei ole persoonaton. Kristinuskon Jumala on nimenomaan Hän, joka on. Ensimmäinen ja suurin persoona. Ei mikään sellainen jakautunut henki, jota löytyy vähän sieltä sun täältä. Se on totta, että Hänen kätensä jälki löytyy kaikkkalta, mutta hän on enemmän, kuin kätensä jälki. Hön on.
Niin, minä en tosiaan usko näkemykseen jossa Jumala on jollain tapaa ihmisen kaltainen 'ukko' tai ainakin persoona tuolla jossain, ja sitten erikseen on hänen pystyyn laittamansa maailmankaikkeus. Itse asiassa perinteiset näkemykset Jumalan olemuksesta jo sulkevat tuollaisen pois - miten voisi olla "kaikkialla läsnä oleva" tai "ääretön", ja silti olla erillään luomakunnasta?
Toki on totta, että muodoton Tietoisuus tai Henki, miksi sitä kutsuukin, on suurempaa kuin kaikki ilmennyt. Tosiaan, kaikki materia ja muoto voisi kadota eikä Se olisi vähentynyt millään tapaa. Mutta Se on myös kaiken muodon Oleminen ja perus-substanssi josta kaikki muodostuu. Ja minä olen se ja sinä olet se, Jumalan poika joka on yhtä Isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Näin juuri. Jumala on Henki, tietoisuus vailla muotoa, Oleminen (Minä olen), ja samalla kaiken muodon perusolemus. Ei mitään (muotoa) ja toisaalta Kaikki. Me kaikki tosiaan olemme Jumalan poikia ja tyttäriä siinä mielessä, että me olemme Jumala ilmenemässä lihassa, muodoton Henki muodon ottaneena. Jotkut vaan kokevat ja tiedostavat tämän asian, toiset eivät, ja siinä on valaistuneen ja valaistumattoman ero.
Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä.