Kristitty mystikko

Olen Jumalan Poika kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Magia tosiaan toimii. Rakkaudellisen ja hyvän ihmisen käyttämänä se saa hyviä asioita, parannuksia aikaiseksi. Pahan, kylmän, itsekeskeinen ja itsekkään ihmisen käyttämänä se saa aikaa paljon pahaa.

Luin juuri tämän päivän viestit. Yllätyin että tuo lainattu viesti oli saanut alapeukkuja, sillä viestin sanomahan on ihan totta. Jospa Mystikko kertoo oman kantansa asiaan. Hän on kannustanut käyttämään visualisointia, magiaakin, hyvään, sillä sen minkä tekee toisille, tekee itselleen ja sen minkä tekee itselle, tekee toisille.

Maailmassa on paljon esimerkkejä kuinka joku hyvään tarkoitettu keksintö on ahneiden ja itsekkäiden ihmisten käsiin päädyttyä aiheuttanutkin paljon harmia. Sama juttu magian tai minkä tahansa luomisen ja luomisten toteutumisten suhteen.

Mistä tiedämme mikä lopulta on hyväksi itsellemme tai muille? Voimme olla hyväntahtoisia, mutta saatammekin aiheuttaa toiminnallamme ongelmia heille joita haluamme auttaa, tai kolmansille osapuolille, emmekä ehkä edes huomaa tai ymmärrä sitä itse. Mielestäni magian tietoinen harjoittaminen on jopa "epähenkistä". Emme ymmärrä sen laajempia seurauksia, emmekä edes tarvitse sitä ns. henkisen kehityksen kannalta katsottuna.

-ohis

Minua ärsytti viestin ajoitus ja tyyli. siitä tulee alentuva, paheksuva kuva, ja siinä ikään kuin viitataan, että magiasta juuri aiemmin kysynyt on joko huono, koska ei saa magiaa toimimaan, tai sitten "paha ihminen", joka haluaa pilata muiden elämän magian avulla, vaikka sellaisesta ei ollut mainintaa.

Tässä ketjussa kirjoittelee lähinnä ihmisiä, jotka ovat mielestään valaistumisen polulla, mutta voisitte vähän miettiä, miten ilmaisette itseänne ja miksi teillä on tarve sanoa asioita, jotka toinen lähes varmuudella tulkitsee negatiivisesti.

Ketjussa käy kuitenkin niitäkin, joilla mikään valaistuminen ei ole ajankohtainen asia vaan jossain valovuosien päässä. sellaiset ihmiset eivät voi vain yhtäkkiä hypätä valaistumisjunaan ja leikkiä, että jep, kaikki on unta, mitään ei ole, mitään en enää halua ja se on ihan ok. Tuohon pisteeseen päästäkseen on kuljettava muiden vaiheiden läpi.

Eivätkä kaikki edes halua valaistua (ainakaan nyt) vaan elää tässä ulottuvuudes​​​​​​​sa, näillä pelis​​​​​​​äännöillä, mutta mieluus​​​​​​​ti vähän parannellus​​​​​​​s​​​​​​​a vers​​​​​​​ios​​​​​​​sa. Magia on yks​​​​​​​i keino raottaa tätä maailmaa koskevia us​​​​​​​komuksia. Mys​​​​​​​tikko on näis​​​​​​​tä eri keinois​​​​​​​ta puhunut monta kertaa ja sanonut, että ne ovat tarpeen. Toisille vetovoiman laki on se juttu, omas​​​​​​​ta mielestäni magia taas on tehokkaampaa.

Ja kyllä, ihan kaikkea, ei pelkästään magiaa, voi käyttää sekä hyvään että huonoon.

Tähän ketjuun totisesti on kirjoittanut ja osallistunut joukko täysin valaistuneita ihmisiä.

Osa on syntynyt sellaisiksi.

Ei valaistuminen ole mikään erikoinen tila mitä pitäisi kadehtia. Se on todella helppo saavuttaa, mutta juuri helpot ja yksinkertaiset asiat ovat näkyvillä ja vaikeita ymmärtää.

Siksi munkki joka viettää koko ihmiselämänsä luostarissa on epäonnistunut. Hän on istunut paikallaan kuin kivi ja elänyt kiven elämää. Hän ei koskaan valaistunut täysi-ikäisenä ja hankkinut itselleen kumppania ja lisääntynyt, tehnyt töitä ihmisen elämässään.

Hän mokasi.

Hän halusi olla haluamatta,

kun seuraava vaihe on lopulta saavutettu ja ei enää haluta mitään, niin halutaan haluta.

Koska se on luonnollista ja ihmiselle luontaista autonomista toimintaa.

Hänen pitää siis uudestaan syntyä ihmiseksi ja tulla ihmisten luokse auttamaan heitä töissä ja yhteisöissä.

Tässä vaiheessa hän leikkii ihmistä ihmisten parissa ja tekee laupeuden töitä. Valaistunut saa ilonsa muiden auttamisesta, koska on menettänyt entisen ihmisen itsekkään ilon.

Hän painaa ylitöitä ja auttaa ihmisiä palkatta, koska haluaa olla taas ihminen, vaikka on ylempi muita ja Jumala. Hän saa kaiken muiden kasvoilta ja voi muiden kautta elää taas kuin ihminen, vaikka on Jumala ja muita parempi.

On erilaisia kutsumuksia eikä niitä pidä halveksia. Henki voi ohjata yhden munkiksi, toisen hyväntekeväisyystyöntekijäksi, kolmannen liikemieheksi, neljännen siivoojaksi tai kotiäidiksi. Ei ole yhtä muottia jollaisia kaikista tulisi valaistumisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, miksi magiani ei toimi? Sanottakoon heti, etten kaipaa vastauksia muilta palstalaisilta (paitsi jos sinulla on kokemusta magiasta). Kristinusko ei kiinnosta tippaakaan, jo lapsuudessa tunsin vastenmielisyyttä ja vieraantuneisuutta sitä kohtaan. En myöskään etsi valaistumista vaan elämäni parantamista ja kehittymistä ihmisenä, sieluna. Perinteiset keinot (opiskele, säästä, mene terapiaan, lässynlää) eivät ole mahdollisia.

Olen kokeillut kymmeniä sigileitä, kynttilöitä, loitsuja monesta eri lähteestä, noudattanut kaikkia "correspondences". Moni muu tuntuu saavan tuloksia heti, ihan aloittelijana, mutta minä en ole saanut kolmessa vuodessa mitään. Vihaan elämääni, ja haluaisin vain saada siihen helpotusta. Myös henkinen kasvu kiinnostaa, mutta ei tämä kurjuus mitenkään jalosta tai auta siinä pyrkimyksessä. Ei ole energiaa mihinkään! Ei mihinkään. En jaksa enää mitään. Mietin joka yö (ja päivä), että haluan kuolla.

Ainoa asia, joka on toiminut, on perinteinen visualisointi LOA:n tyyliin, mutta sekin vain minimaalisen pienissä asioissa, kuten jonkin tietyn merkin/sanan näkeminen, mutta niissäkin manifestoituminen on kestänyt viikkoja, jopa kuukausia. Ehkäpä tulokset ovat siis olleet ihan sattumaa. Astraaliprojektiossa olen päässyt pari kertaa irtoamispisteeseen, mutta en pidemmälle. En ole hetkeen viitsinyt edes kokeilla mitään manifestointia tai muutakaan, koska en vain jaksa sitä pettymystä, että ei tästäkään tule mitään. Miksi olen niin jumissa? Olen tajunnut, etten lapsenakaan kokenut mitään ihmeellistä, erikoista, "yliluonnollista" tai vastaavaa. Lukemani perusteella moni muu on. Mulla ei ole elämässä mitään. Ei ole mitään järkeä tässä paskassa, jos ei ole mahdollista muuttaa mitään. Ja tiedän kuulostavani raskaalta, en vain voi purkaa tätä kenellekään muullekaan.

Samaistuin tähän täysin. Olen ollut lapsesta asti todella tietoinen ja kiinnostunut kaikesta henkisyydestä ja koittanut vetää sellaisia asioita puoleeni ja kuluttanut järjettömästi aikaa opiskellen näitä asioita sekä käyttänyt henkistä energiaa siihen että uskoisin täysin siihen että ne toimii. Nyt tajua että se aika olisi pitänyt keskittää ihan vaan elämään ja normaaleihin saavutuksiin kuten opiskeluun ja työhön koska mitään en ole saavuttanut näillä henkisillä keinoilla paitsi mielenterveys mennyt.

Useimmilla ne eivät ole vaihtoehtoisia vaan rinnakkain eläviä asioita suurimman osan aikaa. Opiskellaan, käydään töissä, eletään normaalia elämää ja sitten harrastellaan myös erilaisia henkisiä asioita, tutkitaan miten jos mitenkään ne saisi toimimaan, pidetään se mikä vaikuttaa hyvältä ja toimivalta ja hylätään se joka ei vaan toimi itsellä.

Vierailija kirjoitti:

KM, miksi magiani ei toimi? Sanottakoon heti, etten kaipaa vastauksia muilta palstalaisilta (paitsi jos sinulla on kokemusta magiasta). Kristinusko ei kiinnosta tippaakaan, jo lapsuudessa tunsin vastenmielisyyttä ja vieraantuneisuutta sitä kohtaan. En myöskään etsi valaistumista vaan elämäni parantamista ja kehittymistä ihmisenä, sieluna. Perinteiset keinot (opiskele, säästä, mene terapiaan, lässynlää) eivät ole mahdollisia.

Olen kokeillut kymmeniä sigileitä, kynttilöitä, loitsuja monesta eri lähteestä, noudattanut kaikkia "correspondences". Moni muu tuntuu saavan tuloksia heti, ihan aloittelijana, mutta minä en ole saanut kolmessa vuodessa mitään. Vihaan elämääni, ja haluaisin vain saada siihen helpotusta. Myös henkinen kasvu kiinnostaa, mutta ei tämä kurjuus mitenkään jalosta tai auta siinä pyrkimyksessä. Ei ole energiaa mihinkään! Ei mihinkään. En jaksa enää mitään. Mietin joka yö (ja päivä), että haluan kuolla.

Ainoa asia, joka on toiminut, on perinteinen visualisointi LOA:n tyyliin, mutta sekin vain minimaalisen pienissä asioissa, kuten jonkin tietyn merkin/sanan näkeminen, mutta niissäkin manifestoituminen on kestänyt viikkoja, jopa kuukausia. Ehkäpä tulokset ovat siis olleet ihan sattumaa. Astraaliprojektiossa olen päässyt pari kertaa irtoamispisteeseen, mutta en pidemmälle. En ole hetkeen viitsinyt edes kokeilla mitään manifestointia tai muutakaan, koska en vain jaksa sitä pettymystä, että ei tästäkään tule mitään. Miksi olen niin jumissa? Olen tajunnut, etten lapsenakaan kokenut mitään ihmeellistä, erikoista, "yliluonnollista" tai vastaavaa. Lukemani perusteella moni muu on. Mulla ei ole elämässä mitään. Ei ole mitään järkeä tässä paskassa, jos ei ole mahdollista muuttaa mitään. Ja tiedän kuulostavani raskaalta, en vain voi purkaa tätä kenellekään muullekaan.

Älä vertaa itseäsi muihin. Se on toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa. Eroa on monessa asiassa: kyvyssä aistia energiaa, kyvyssä visualisoida tai kuvitella, mielen plastisuudessa, siinä kuinka helppoa on päästä ehkä arkitajunnan alla oleviin ongelmakohtiin käsiksi. Mutta se ei ole mahdotonta! 

Oletko tutustunut ja kokeillut sisäisen lapsen ja varjominän kanssa työskentelyä? Näiden tarkoitus on "pehmittää" mielen rakennetta ja tuoda sieltä tietoisuuteen, ja sitä kautta käsiteltäväksi uskomuksia ja tunteita jotka estävät magiaa toimimasta? Itse tein eräänlaisten päiväkirjojen avulla näitä, jotta sain kosketuksen siihen lapsenomaiseen minussa joka pystyy uskomaan taikaan ja ihmeisiin, ja tonkimaan mielestäni esitietoiset esteet. 

Tein tätä myös rituaalin omaisesti, niin että joka ilta kun tein sisäinen lapsi- tai varjoharjoitukseni (ensin sisäinen lapsi, sitten varjo), otin "luutakomerostani" taitettavan "alttari"liinan, levitin sille ilman, maan, veden ja tulen symbolit, sytytin kynttilän ja laitoin suitsukkeen palamaan, join yrttiteetä. Pienen meditoinnin jälkeen käsittelemään päivän kysymystä tai tehtävää. Käytin tarottejakin siihen aikaan, peilaamaan omia mielialojani ja näkemyksiäni, jos siltä tuntui. Ei se haitannut etten alkuun uskonut hommaan ollenkaan, vaan ajattelin leikkiväni ja larppaavani new age noitaa, tiesin että toistosta on silti omat hyötynsä, ja siitä että hetkestä tekee erityisen. Näitä siis aloin tekemään koska huomasin olevani aivan ylirationaalinen ja kyvytön kokemaan ihmetystä edes luonnollisista asioista, saati uskomaan mihinkään "yliluonnolliseen".

Vierailija kirjoitti:

Taidat kirjoittaa vähän väärään ketjuun sikäli, että täällä KM antaa meille neuvoja siitä, miten nimenomaan unohdamme tämän ihmisyytemme ja sielumme. Eli tämän ketjun tarkoitus ei ole mitenkään parantaa elämänlaatua ihmisen konstein tai ihmisen suorittaman magian keinoin..

Se on on toki totta että valaistuksessa on kysymys jostain muusta kuin elämän parantelusta oman tahdon mukaisesti. Ja sekin on totta, että sillä polulla on aika ottaa ristinsä ja kieltää itsensä -kirjaimellisesti, kieltää olemassaolonsa erillisenä tahdollisena persoonana- ja siinä vaiheessa jos väkisin roikkuu elämänsä tai kehonsa parantelussa kun sisin kutsuu antautumaan, se ei ole hyväksi.

Mutta kaikki eivät ole siinä vaiheessa henkistä tietään. Jotkut eivät ehkä ole koko tässä elämässä. Joitain se ei edes kiinnosta - sielu on juuri nyt tutkimassa muita tietoisuuden ja olemisen tasoja kuin ykseyttä ja valaistumista. Useimmilla ihmisillä myös henkiselllä tiellä on tavallinen ihmiselämä, jossa he voivat ajoittain kaivata eri tason apua. Käytännön tason, psykologisen tason, esoteerisen tason. Minulla ei ole mitään sellaista vastaan, intuitioni kyllä sanoo 'älä vastaa' tai ohjaa vastauksen oikeanlaiseksi jos kyseessä on tilanne, jossa pitäisi jo luopua tämän katoavaisen parantelusta ja ottaa viimeinen askel siihen Tyhjyyteen joka on kaiken Täyteys.

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.