Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
vastaanvaikkaenoleKM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, miten voin kehittää noitavoimat joiden avulla voin esimerkiksi kirota ihmisiä jotka kohtelevat minua ja muita kanssaihmisiäni huonosti? En usko että nämä psykopaatit ovat vaan rakkautta vailla vaan ne oikeasti tarvitsisivat kurinpalautuksen. Onko toimivia loitsutekniikoita?
En ole Kristitty mystikko, mutta vastaan tähän nyt ihan omien käsityksieni mukaan.
Itse uskon karmaan ja jälleensyntymiseen (toki ymmärrän, että tämäkin on vain uskomus, joka lopulta tuhoutuu kun sen aika on, mutta sitä ennen joudun pelaamaan sääntöjen mukaan tätä peliä). Tämä vaikuttaa mielestäni sellaiselta koston kierteeltä, joka sitten vain jatkuu inkarnaatiosta toiseen ja ihminen on "ikuisesti" looppaamassa ilman ulospääsyä ja uppoaa inkarnaatiosta toiseen syvemmälle ja syvemmälle osittain itsensä kaivamaan kuoppaan, voiden kokoajan huonommin ja huonommin. (Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, itse olen juuri kaivamassa itseäni ylös kyseisestä kuopasta.) Avainsanat ongelman ratkaisuun ovat asioiden käsittely syvällisellä tasolla, anteeksianto ja Jumalan armo.
En usko, että tulet saamaan KM:ltä apua tähän kysymykseen.
Ei, se olisi vähän sama kuin joku kyselisi miten kannattaisi tehokkaimmin fyysisesti pahoinpidellä ihminen - en ole täällä antamassa neuvoja kenenkään vahingoittamiseen, en fyysisesti enkä maagisesti. Kyllä sellaista oppia tästä maailmasta löytyy jos se sinua kiinnostaa, mutta se on kaksiteräinen miekka myös itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko, voiko olla mahdollista, että jatkan edelleen avioliittoani exäni kanssa jollain toisella tasolla, vaikka tässä elämässä jätin hänet 10 vuotta sitten?
Tuo on toki hassu kysymys, mutta kerroit aiemmin, että kun joku pikku tyttö pelastettiin auton alta, niin toisessa versiossa hän kuitenkin jäi auton alle. Toisessa rinnakkaistodellisuudessako?
En käsitä, miksi näen exästäni unta jopa useita kertoja viikossa, ja niin on ollut kaikki nämä kymmenen vuotta. Unet ovat hyvin samanlaisia, mitä oli yhteinen elämämmekin. Olimme lähinnä hyviä kavereita (ei ystäviä), vähän kuin kämppiksiä. Unissa ei ole koskaan mitään romanttista eikä seksiä meidän välillämme.
En todellakaan häntä ikävöi, olen onnellisessa suhteessa toisen kanssa. Hänelläkin on uusi puoliso, ja käsittääkseni heillä menee myös hyvin.
Olemme eron jälkeen jutelleet 10 vuoden aikana yhteensä kaksi tai kolme kertaa hyvin lyhyesti jostain omaisuusasioihin liittyvistä paperihommista. Lapset ovat olleet aikuisia jo pitempään, joten heistäkään ei ole tarvinnut yhdessä huolehtia eron jälkeen.
En häntä ajattele tai hänestä juttele muille. Joskus harvoin lapset mainitsevat, että iskä lähti käymään jossain ulkomailla tms.
Nämä unet hänestä saisivat jo loppua. Mistä ihmeestä on kyse?
Kun tuli papin edessä aikoinaan luvattua, että yhdessä ollaan kunnes kuolema erottaa, niin näköjään en hänestä eroon pääse, vaan hän vain tulee 1-3 kertaa viikossa uniini.
Miksi sinun täytyisi päästä energeettisen tason yhteydestänne eroon? Se ei ole pettämistä eikä mitenkään pahaa. Hän on sinulle tietyllä tapaa sielunkumppani, vaikka ette olleetkaan sopivat käytännön tasolla yhteen. Itselläni on myös menneisyydestäni tällainen ystävä - ei meistä paria tullut, mutta olemme hyvät ystävät vieläkin ja tosiaan energeettinen yhteys on vahva hänenkin kokemuksessaan, vaikka hän ei yleensä aisti tai harrasta mitään henkisiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, mikä olisi paras tapa olla omalta osaltaan kasvattamatta nykyistä vastakkainasettelua ja pelon lietsomista, ellei ole vielä täysin valaistunut? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa esim. omia uskomuksiaan muuntamalla myös kollektiiviin niin, että vaikkapa tietyt fyysisten lakien mukaiset seuraukset voisivat lievittyä ja kärsimys sitä kautta vähentyä? Vai onko tämä kaikki juuri nyt tarpeen? Tunnen kollektiivisen kärsimyksen, tuskan, erillisyyden ja pelon toisinaan niin voimakkaasti, että se vaikuttaa jo omaankin toimintakykyyn.
Hyvä kysymys sinulla! En ole KM, mutta sopinee, jos vastaan.
Mielestäni pitää paikkansa sanonta: "Se, mihin keskittyy, lisääntyy.", joten voit vaikuttaa sekä omaan elämääsi että kollektiiviin siten, että yritän keskittyä mahdollisimman paljon hyviin asioihin, myönteisyyteen ja tehdä itse kauniita, hyviä valintoja kaikessa, niin ajatusten kuin tekojenkin tasolla. Ja luulen, että oletkin ihminen, joka haluaa tehdä hyvää, mutta olisi myös yrittää olla murehtimatta (se ei ole aina helppoa), koska silloin keskittyy murheen lisäämiseen myös kollektiivisesti.
Käsittääkseni on niin, että se mitä teemme itsellemme ja toisillekin, vaikuttaa myös kollektiivisesti, eli siis mitä enemmän on ihmisiä tekemässä hyviä valintoja, sitä helpommin myös muut valitsevat sen vaihtoehton.
KM varmaan kertoo sinulle paremman vastauksen ja samalla toivottavasti ottaa kantaa tähänkin, olenko ymmärtänyt asian oikein.
Mukava olisi lukea myös muiden ajatuksia asiaan.
Mä olen miettinyt, kuinka moni tässä keskustelussa on vegaani. Onko mitään helpompaa tapaa vähentää maailman kollektiivista kärsimystä kuin olla tappamatta eläimiä ravinnoksi? Me kaikki ollaan täällä kuitenkin yhdessä, joten mielestäni ihmisille, jotka haluavat tehdä hyvää, välttää väkivaltaa ja nostattaa maailman henkistä tilaa, on veganismi ihan itsestäänselvä valinta. Vai onko täällä kaikki yllättäen allergisia kaikille hedelmille, kasviksille ja pavuille...?
Loki
Veganismi on osalle vaikea ajatustasolla, osalle käytännössä (ei osata/jakseta/haluta laittaa sellaisia ruokia), osalle energeettisesti - he alkavat pidemmän päälle voida huonosti vegaanisella dieetillä, vaikka söisivät lisäravinteita ja miettisivät ravintoaineiden saannin.
Toisaalta on sekin asia, että tähän maailmaan kuuluu myös kuoleminen, tapahtui se ihmisen käsissä tai ei. Se joka tapauksessa tapahtuu, eikä ne luonnolliset kuolemat ole aina armollisia nekään. Eläinten tehotuotanto ja sen olot toki on sellaista kärsimystä, jota ei luonnossa esiinny, ihmisen omaa lisää. Ja kun ihmisiä on niinkin paljon kuin on tällä planeetalla, ei ole mahdollista mitenkään eettisesti tuottaa kaikille esim. suomalaisten keskimäärin syömiä lihaa. Olisi äkkiä metsästetty metsät tyhjiin ja kalastettu meret tyhjiin, jos ihmiset eivät vähentäisi lihansyöntiään, mutta päättäisivät että emme enää syö tehotuotettua.
Totta on toki sekin, että jossain vaiheessa omaa tietään, joko henkisyytensä ja oman energeettisen tilansa takia, tai maailman takia, moni haluaa olla jotain muuta kuin edes luonnollinen 'peto', ja ryhtyä vegaaniksi. Se on hieno valinta, mutta se on jotain mihin suuri osa ei ole valmiita, eri syistä. Koko ajan se valinta on yleistymässä kuitenkin, ja välivaiheen vaihtoehtona vegetarismi - ja jopa henkisyydestä piittaamattomilla ihmisillä jotka ajattelevat ympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
KM, mikä olisi paras tapa olla omalta osaltaan kasvattamatta nykyistä vastakkainasettelua ja pelon lietsomista, ellei ole vielä täysin valaistunut? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa esim. omia uskomuksiaan muuntamalla myös kollektiiviin niin, että vaikkapa tietyt fyysisten lakien mukaiset seuraukset voisivat lievittyä ja kärsimys sitä kautta vähentyä? Vai onko tämä kaikki juuri nyt tarpeen? Tunnen kollektiivisen kärsimyksen, tuskan, erillisyyden ja pelon toisinaan niin voimakkaasti, että se vaikuttaa jo omaankin toimintakykyyn.
Kyllä, jokaisen ihmisen energia ja tietoisuus on osaltaan rakentamassa ihmisten kollektiivista "todellisuutta". Tätä tapahtuu sekä ihan luonnollisin keinoin, kun ihmiset puhuvat ja kirjoittavat ajatuksistaan, mutta myös alitajuisesti telepaattisesti ja energeettisesti. Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan tuon energeettisen tason, he kokevat itsessään selittämätöntä levottomuutta jos sitä on kollektiivisessa tietoisuudessa joko paikallisesti tai globaalisti, toiset taas ei.
Ei tosiaan tarvitse olla valaistunut, että voi olla mukana rakentamassa vähemmän ahdistavaa todellisuutta. Sekä käytännön teoin ja sanoin, että mahdollisuuksien mukaan pysyttelemällä itse tietoisuuden tilassa, jossa ei ole kovin paljoa niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten esim. vihaa tai pelkoa, joiden energia sitten manifestoituu maailmaksi jonka ihmiset näkevät.
Tällä hetkellä on tosiaan tarvetta niille, jotka vain olemisellaan ja omalla tietoisuuden tilalllaan ja teoillaan ns. kannattelevat taajuutta, pitävät yllä uskoa hyvään ja rauhalliseen ja runsaaseen, siihen että ongelmat saadaan ratkaistua eikä toivottomuuuteen saati luovuttamiseen ole syytä. Ilmastonmuutos erityisesti on asia, joka on vahvana kollektiivisessa tietoisuudessa juuri nyt, ja useimpien ihmisten vaistomainen reagointi ahdistuksella, pelolla ja mielikuvilla tulevaisuuden kauhuista on omiaan vahvistamaan juuri sen manifestoitumista fyysiseen todellisuuteen, mitä pelätään. Lisäksi se haittaa myös käytännön tasolla, koska jotkut ajattelee, ettei me enää mitään voida, syödään ja juodaan, huomenna kuollaan, luovutetaan vaan eikä mietitä tulevia sukupolvia koska ei me enää niitä voida auttaa.
Päihteetkin voi joskus olla se oljenkorsi jolla jaksaa yli vaikean ajan, vaikka sitä ei saisi ääneen sanoa koska siinä on myös riskinsä että niiden kautta jää pysyvästi sinne pohjalle ja on myös reseptillä saatavia lääkkeitä jotka auttaa vähemmin riskein...
Ei sinun sitä tarvitse pelätä, että itsemurhasta seuraisi joku yliluonnollinen kosto tai rangaistus. Maalliset seurauksensa esim. läheisille sillä toki on. Enkä näe sinun tilannettasi mitenkään toivottomana jatkaa, vaikka elämässäsi onkin tällä hetkellä paljon pelkoa ja ahdistusta. Tietyllä tasolla sinua mullistus on jo käynnissä, tilanne ei jää pysyvästi siihen mitä se on nyt. Se muuttuu, niin kuin kaikki tässä katoavaisen maailmassa, kaikki ilot menee ohi ja kaikki pelot ja ahdistukset menee ohi.