Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?
Ihmiset (ja Mystikot) ei osaa nähdä isoa kuvaa. Maapallon tapahtumat lasketaan miljoonissa tai jopa miljardeissa vuosissa. Aikaa on laskettu vasta 2021 vuotta joka ei ole edes hiekanjyänen maapallon historiassa.
Vaikka ihmiskunta tekisi parannuksen, niin ei se meitä pelasta. Se vain siirtää väistämätöntä: Ihmisen sukupuuttoon kuolemista. Lähes kaikki elävät olennot ovat kuolleet jossain vaiheessa sukupuuttoon syystä tai toisesta eikä ihminen tule tekemään poikkeusta.
Ihminen tosin on ensimmäinen laji joka tietentahtoen nopeuttaa omaa tuhoaan. Tuho voi vaikka lähteä siitä että ydinaseita joutuu vääriin käsiin ja alkaa massivinen ydinsota. Tai sitten tuhoamme ympöristön muuten vaan elinkelvottomaksi seuraavan 100.000 vuoden aikana.
Nyt myös tiedetään että seuraava aurinkomyrsky osuu maapalloon 2030-2040-luvuille. Se tulee tuhoamaan about kaiken elektroniikan niin maapallolta kuin kiertoradaltakin. Huonoa: Tulee menemään vuosia ennekuin asiat taas toimii. Hyvää: Kukaan ei ole velkaa kenellekään sen jälkeen kun kaikkien pankkien kaikki tiedot katoavat ikiuisesti. plussa on myös että samalla tuhoutuu kaikki FB ja Googlen keräämät tiedot.
Ihmisten mielenterveys ei kestä sitä, että heillä ei ole mitään merkitystä. Sen takia on erilaisia uskontoja ja ideologioita, joista voi tapella ja jotka antavat ihmiselle jonkin merkityksen tunnun. Ateistit löytävät merkityksen elämäänsä vissiin jostain perheestä, ystävistä, harrastuksista tai töistä, vaikka nämä ovat ihan yhtä turhia juttuja kuin mikä tahansa muukin. Kaikki tuhoutuu aikojen saatossa eikä meistä jää jäljelle mitään.
Mutta tuo ei tosiaan ole kovin hyvä ihmisen mielenterveydelle, koska se johtaa toivottomuuteen ja flegmaattisuuteen. Miksi tekisin mitään, kun ei siitä ole mitään hyötyä? Henkilökohtaisesti sanon, että jos voisin olla täysin varma, ettei kuolemanjälkeen ole mitään, niin kävisin tap pamassa itseni heti. Jos lopputulos on ihan sama (eli unohdus), niin helpompihan se on päästä sinne heti kuin kärsiä maailmassa.
Loki
Ei ihmiset tarvitse oikeasti mitään merkitystä, jos he palaavat nykyhetkeen. Ei kissat tai koiratkaan vatvo elämän merkitystä ja silti ne elävät normaalioloissa paljon onnellisempina kuin ihmiset, jotka ovat eksyneet liikaan ajatteluun ja vatvovat merkityksiä ja tarkoituksia sen sijaan että vain eläisivät täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, mikä olisi paras tapa olla omalta osaltaan kasvattamatta nykyistä vastakkainasettelua ja pelon lietsomista, ellei ole vielä täysin valaistunut? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa esim. omia uskomuksiaan muuntamalla myös kollektiiviin niin, että vaikkapa tietyt fyysisten lakien mukaiset seuraukset voisivat lievittyä ja kärsimys sitä kautta vähentyä? Vai onko tämä kaikki juuri nyt tarpeen? Tunnen kollektiivisen kärsimyksen, tuskan, erillisyyden ja pelon toisinaan niin voimakkaasti, että se vaikuttaa jo omaankin toimintakykyyn.
Kyllä, jokaisen ihmisen energia ja tietoisuus on osaltaan rakentamassa ihmisten kollektiivista "todellisuutta". Tätä tapahtuu sekä ihan luonnollisin keinoin, kun ihmiset puhuvat ja kirjoittavat ajatuksistaan, mutta myös alitajuisesti telepaattisesti ja energeettisesti. Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan tuon energeettisen tason, he kokevat itsessään selittämätöntä levottomuutta jos sitä on kollektiivisessa tietoisuudessa joko paikallisesti tai globaalisti, toiset taas ei.
Ei tosiaan tarvitse olla valaistunut, että voi olla mukana rakentamassa vähemmän ahdistavaa todellisuutta. Sekä käytännön teoin ja sanoin, että mahdollisuuksien mukaan pysyttelemällä itse tietoisuuden tilassa, jossa ei ole kovin paljoa niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten esim. vihaa tai pelkoa, joiden energia sitten manifestoituu maailmaksi jonka ihmiset näkevät.
Tällä hetkellä on tosiaan tarvetta niille, jotka vain olemisellaan ja omalla tietoisuuden tilalllaan ja teoillaan ns. kannattelevat taajuutta, pitävät yllä uskoa hyvään ja rauhalliseen ja runsaaseen, siihen että ongelmat saadaan ratkaistua eikä toivottomuuuteen saati luovuttamiseen ole syytä. Ilmastonmuutos erityisesti on asia, joka on vahvana kollektiivisessa tietoisuudessa juuri nyt, ja useimpien ihmisten vaistomainen reagointi ahdistuksella, pelolla ja mielikuvilla tulevaisuuden kauhuista on omiaan vahvistamaan juuri sen manifestoitumista fyysiseen todellisuuteen, mitä pelätään. Lisäksi se haittaa myös käytännön tasolla, koska jotkut ajattelee, ettei me enää mitään voida, syödään ja juodaan, huomenna kuollaan, luovutetaan vaan eikä mietitä tulevia sukupolvia koska ei me enää niitä voida auttaa.
Boldasin Mystikon tekstistä tuon tärkeän asian. Eli meidän ei kannata reagoida ilmastonmuutokseen noin.
Taas tätä loisteliasta logiikkaa. Ilmastonmuutos herättelee ihmisiä korkeammalle tasolle, mutta sitten se aiheuttaa vaan lisää ahdistusta ja kaikkea negatiivista, joka manifestoituu tuhona. Eli miten se nyt käytännössä herättelee meitä korkeammalle tasolle?
Loki
Se on kehityshaaste, joka haastaa ihmisiä toisia elollisia huomioivampaan, vähemmän itsekeskeiseen elämäntapaan. Tähän kehityshaasteeseen eri yksilöt vastaavat hyvin eri tavalla.
Jotkut ahdistuvat valtavasti ja käpertyvät pelkoonsa odottamaan tuhoa, toivottomana.
Toiset myös ahdistuvat ja näkevät vaarat, mutta päättävät, että asialle on tehtävä jotain. Osan mielessä riittää maltilliset toimet, mutta osa on sitä mieltä että koko taloudelliset ja poliittiset järjestelmät ja ihmiskeskeinen maailmankuva on täysi uudistettava, käytännössä koko ihmisluonteen on muututtava pakon edessä lyhyessä ajassa. Useilla tähän liittyy ekospirituaalisuuden käsite.
Sitten on niitä jotka eivät erityisemmin ahdistu, ajattelevat että tylsä juttu mutta eipä ole kovasti minun ja perheeni arkeen vaikuttanut, joten en siitä sen enempää mieti. No ehkä sähköautoa voisin harkita seuraavaksi jos auton tarvitsen. Tai jos peräti yrittäisi pärjätä ilman jos siitä ei ole liikaa vaivaa.
Ja niitä jotka uskoo, että asia on ratkaistavissa esim. teknologian ja tieteen avulla ja edistävät tai tukevat tällaisia aloitteita.
Mutta on myös niitä, jotka ei usko koko ilmastonmuutokseen ja joiden mielestä kyseessä on systemaattinen yritys esim. viedä ihmisiltä yksilönvapaudet, ajaa maailma johonkin kommunismin tapaiseen ja yleisesti pilata koko ihmiskunnan nykyelämä ja tulevaisuus viemällä ihmiset takaisin ties minne kivikauteen että maailma pelastuu.
Pahin konflikti on totaalista muutosta vaativien ja denialistien välillä, ja nämä molemmat ryhmät kasvavat. Denialismi kasvaa vastalauseena uhalle, jota koetaan niiden toimesta, jotka paasaavat esim. Twitterissä pakkoveganismia tai huvimatkailun kieltämistä koska näkevät vaikka IPCC:n raportin olevan niin kriittinen, että elämän suojelemiseksi nyt vaan ei enää voida välittää ihmisten tunteista. Vastakkainasettelujen aikaa tämä luo, ja se luo kärsimystä. Kuten toki itse ilmiö. Lopulta tällaien kehityshaaste on kuitenkin kivuliaisuudestaan huolimatta kehittävä, kuten monet vaiheet vaikka aikuiseksi kasvussakin ovat ahdistavia ja epämiellyttäviä henkisesti, mutta lopputuloksena on kypsempi ihminen.
Mikä kypsempi ihminen? Eihän meitä edes oikeastaan ole, kun ollaan sen jumaluuden marionetteja. Mihin se kaiken tietävä jumaluus tarvitsee mitään kypsempää ihmistä? Ja aika ankea jumaluus, jos se tarvitsee lisää kypsymistä.
Loki
Niin ja tämä kommunismin uhkahan on ihan realistinen ja todellinen, kun katsoo great reset-juttuja ja niiden slogania "et omista mitään ja olet onnellinen"
Olet oikeassa. Kollektiivisessa tietoisuudessa on virtaus, joka sanoo että ihmiset olisivat onnellisempia jos palaisivat yksinkertaisempaan elämäntapaan ja eko-hengellisyyteen. Mutta ihmiset ovat vapautta rakastavia olentoja, se ei toimi niin että ylhäältä pakotetaan "kivikaudelle" ja sanotaan että teidän kuulkaa kuuluu nyt olla onnellisia eikä kaivata niitä moderneja mukavuuksia, koska mekin ollaan onnellisia. Käytännössä tuo tie menee siihen että taantumuksen ajajat pilkkaavat sen vastustajia siitä että nämä eivät ole henkisesti tarpeeksi kehittyneitä luopuakseen omistuksiin yms. perustuvasta elämäntyylistä. Mutta mitä sitten jos eivät olekaan - hekin ovat ihmisiä ja heillä on yhtäläinen oikeus mielipiteisiinsä kuin ekohenkisilläkin. Tätä mielipiteen ja elämäntavan vapautta yritetään kuitenkin lähitulevaisuudessa uhata planeetan tilaa perusteena käyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?
Ihmiset (ja Mystikot) ei osaa nähdä isoa kuvaa. Maapallon tapahtumat lasketaan miljoonissa tai jopa miljardeissa vuosissa. Aikaa on laskettu vasta 2021 vuotta joka ei ole edes hiekanjyänen maapallon historiassa.
Vaikka ihmiskunta tekisi parannuksen, niin ei se meitä pelasta. Se vain siirtää väistämätöntä: Ihmisen sukupuuttoon kuolemista. Lähes kaikki elävät olennot ovat kuolleet jossain vaiheessa sukupuuttoon syystä tai toisesta eikä ihminen tule tekemään poikkeusta.
Ihminen tosin on ensimmäinen laji joka tietentahtoen nopeuttaa omaa tuhoaan. Tuho voi vaikka lähteä siitä että ydinaseita joutuu vääriin käsiin ja alkaa massivinen ydinsota. Tai sitten tuhoamme ympöristön muuten vaan elinkelvottomaksi seuraavan 100.000 vuoden aikana.
Nyt myös tiedetään että seuraava aurinkomyrsky osuu maapalloon 2030-2040-luvuille. Se tulee tuhoamaan about kaiken elektroniikan niin maapallolta kuin kiertoradaltakin. Huonoa: Tulee menemään vuosia ennekuin asiat taas toimii. Hyvää: Kukaan ei ole velkaa kenellekään sen jälkeen kun kaikkien pankkien kaikki tiedot katoavat ikiuisesti. plussa on myös että samalla tuhoutuu kaikki FB ja Googlen keräämät tiedot.
Elämän voi tehdä multiplanetaariseksi. Ei tarvitse olla riippuvainen Maasta ja tästä aurinkokunnasta.
Ei kannata myöskään laittaa toivoaan sen varaan että velat ja informaatio nollautuu tässä parinkymmenen vuoden sisällä ;)
Vierailija kirjoitti:
Tuli vielä manifestoinnista mieleen, että jotkut manifestointiohjeet sanovat, että siitä lopputuloksesta pitäisi tavallaan irrottautua. Haluan manifestoida vaikka uuden auton, mutta samalla pitäisi olla ihan sama saako sen. Mutta jos mulle on ihan sama saanko sen, niin miksi ihmeessä mä jaksaisin manifestoida sen?
Mua ei esimerkiksi yhtään kiinnosta täysperävaunu, joten sen manifestoiminen voisi onnistua, koska olen täysin irroittautunut siitä halusta. Sen sijaan Ferrari ei onnistuisi, koska haluan sen ja olen kiinnittynyt lopputulokseen.
Se jumaluus, joka nää säännöt on keksinyt, on kyllä yksi mulkku.
Loki
Minulle tuo irrottautuminen tarkoitti sitä, että jos vaikka haluaisin manifestoida sen auton, tekisin sen kanssa työtä ja sitten kun minulla olisi tunne, että työ on mielen tasolla tehty, niin voin lopettaa. Se olisi sama kuin että olen tilannut auton jo vaikka Vehosta, ei minun enää tarvitse kierrellä autokauppoja tai stressata miten saisin auton - se on tilattu jo ja luotan että se tulee ajallaan tehtaalta. Manifestoinnin tapauksessa: olen luonut sen jo ei-fyysisellä tasolla, mutta manifestoituminen fyysiseen todellisuuteen ottaa hieman aikaa. Mutta minun ei tarvitse miettiä millä tavalla tai missä ajassa se tapahtuu, vain antaa asian olla ja luottaa että se tulee. Toimia sitten jos tulee sisäinen tai ulkoinen impulssi toimia.
Pointti on, että et menetä mitään myöskään lukemattomista unista joita ajallisiksi elämiksi kutsutaan. Tiedät ettet ole pohjimmiltasi joku kehollinen kuolevainen vaan se tila jossa elämä ja aika esiintyvät, mutta samalla olet kaikki ne mitä esiintyy ja voit tuntea niiden kaikkien tunteet. Absoluuttisessa muuttumattomassa ei ole naurua, kuten ei itkuakaan - on vain tietoisuutta, autuutta ja rauhaa. Mutta se muuttumaton näkee unia, joissa on aikaa ja ilon aikoja ja surun aikoja, rakkauden aikoja ja vihan aikoja, kaikenlaista mitä ihminen ei voi edes ymmärtää, ja kaikki tämä on valaistuneelle aina saatavilla. Minä olen Ilmentymätön, mutta maailmankaikkeus, Ilmennyt, on minun kehoni.