Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
KM, kysyn vielä tarkennusta noihin taikasieniin (en ole sama kuin alkuperäinen asiasta kysyjä). Olet jossain maininnut, että myös liika valaistumisen halu voi nousta sen esteeksi ja mietin, onko tämä minulla nyt sitä vai onkohan tässä oikeasti sisäinen kutsu johonkin itselleni hyvin epätyypilliseen toimintaan?
Aiemmin en ole asiaa edes harkinnut, sillä olen tuntenut, että sekoamisen vaara on kohdallani oikeasti aika suuri ja en ole ollut valmis sitä riskiä ottamaan. Nyt kuitenkin noin vuoden ajan minulla on kasvanut tunne siitä, että lopputuloksella ei ole mitään merkitystä ja mikä tahansa on parempi kuin tämä rotkon reunalla seisominen. Olisin ihan valmis hyppäämään, mutta en tiedä kuinka tehdä se. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö voisi näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa elää –osaan ottaa ne vastaan ja mennä niiden läpi yrittämättä torjua tai turruttaa niitä. Minua ei vain kiinnosta enää mikään muu kuin valaistuminen ja mietin, että jos tuo voisi olla se loppusysäys, niin ihan hyvin voisin sitä kokeilla. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet olemassa myös ihan hyvään maalliseen elämään ja välillä olen edelleenkin yrittänyt sitä tietä kulkea, vain todetakseni aina uudelleen, etten saa siitä enää mitään irti.
En nyt sitten missään nimessä suosittele ketään muuta kokeilemaan samaa, sillä käsittääkseni ne voivat väärässä tilanteessa käytettyinä aiheuttaa melko vakaviakin seuraamuksia. Nyt vain olen todennut itseni kohdalla, että ihan sama, ei minulla ole oikeasti enää mitään menetettävää.
Taikasienet on monien tutkimusten mukaan (https://www.city.fi/yhteiskunta/uusi+paihdetutkimus+saattaa+murentaa+hy…) kaikkein turvallisin päihde mitä on, ei siinä mitään suurta sekoamisen vaaraa ole. Koska käyttö on Suomessa laitonta niin ei sitä toki suositella silti voi, mutta jos kuitenkin päätät kokeilla, niin ei sitä kannata kauheasti pelätä (pelko voi myös lisätä huonon tripin riskiä). Ja jos mahdollista niin olisi hyvä jos joku toinen voisi olla paikalla kun niiitä otat.
Sinänsä ei ole yleistä että psykedeeliset päihteet olisi kenellekään loppusysäys, jolla ihminen päätyisi pysyvään valaistuksen tilaan (on niitäkin tapauksia harvinaisina tosin). Ne voi olla pieni esikatselu siihen tilaan, tosin hieman epänormaalin aivokemian vääristämänä. Sen jälkeen kaipuu kaiken ykseyden ja pyhyyden elävään kokemukseen voi olla entistäkin kovempi. Jos niin on, ei pidä mennä siihen ansaan että uskoisi että kunhan ottaa useammin päihdettä, valaistuminen jäisi pysyväksi. Sillä tavalla tulee vain päihderiippuvaiseksi, ei muuta.
Lopulta työ oman mielen, energiakehon jne kanssa täytyy kuitenkin yleensä tehdä selvin päin. Käytitpä sieniä tai et, joku suoraan valaistumiseen tähtävää meditaatio-ohjelma voisi olla sinulle nyt hyvä. Esimerkiksi Adyashantin "The Direct Way".
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?
Kuten joku oli maininnutkin, en esittänyt tällaista maailmanlopun tai ihmiselämän tuhon ennustetta. Mutta sellaisia prosesseja on jo käynnissä jotka osa eivät ole enää käännettävissä ja osan kääntäminnen vaatisi isoja muutoksia hyvin pian, ja ihmisluonto ja poliittiset ja talouden järjestelmät ovat sellaisia, ettei sellainen helposti onnistu.
Ja vähintään yhtä suuri vaara kuin ilmiö itse on ihmisten jyrkkä jakautuminen yhteiskunnissa sen mukaan, uskotaanko ilmastonmuutoksen kriittisyyteen vai ei ja mitä asialle halutaan tehdä jos mitään. Olisi se melkoinen sekasorto, jos suuri osa kansasta sanoisi vaikka että ei, ei ihmisen tekemisillä ole tämän kanssa mitään tekemistä ja ei ole tarvetta tehdä mitään, ja yhtä suuri osa että nyt on hätä, nyt on tehtävä paljon rajoituksia ja pakkoja kulutuskäyttäytymiseen ja elämäntapoihin. ihmiset voivat nousta toisiaan vastaan prosessissa, joka vaatisi merkittävää ajattelun muutosta nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, mikä olisi paras tapa olla omalta osaltaan kasvattamatta nykyistä vastakkainasettelua ja pelon lietsomista, ellei ole vielä täysin valaistunut? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa esim. omia uskomuksiaan muuntamalla myös kollektiiviin niin, että vaikkapa tietyt fyysisten lakien mukaiset seuraukset voisivat lievittyä ja kärsimys sitä kautta vähentyä? Vai onko tämä kaikki juuri nyt tarpeen? Tunnen kollektiivisen kärsimyksen, tuskan, erillisyyden ja pelon toisinaan niin voimakkaasti, että se vaikuttaa jo omaankin toimintakykyyn.
Kyllä, jokaisen ihmisen energia ja tietoisuus on osaltaan rakentamassa ihmisten kollektiivista "todellisuutta". Tätä tapahtuu sekä ihan luonnollisin keinoin, kun ihmiset puhuvat ja kirjoittavat ajatuksistaan, mutta myös alitajuisesti telepaattisesti ja energeettisesti. Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan tuon energeettisen tason, he kokevat itsessään selittämätöntä levottomuutta jos sitä on kollektiivisessa tietoisuudessa joko paikallisesti tai globaalisti, toiset taas ei.
Ei tosiaan tarvitse olla valaistunut, että voi olla mukana rakentamassa vähemmän ahdistavaa todellisuutta. Sekä käytännön teoin ja sanoin, että mahdollisuuksien mukaan pysyttelemällä itse tietoisuuden tilassa, jossa ei ole kovin paljoa niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten esim. vihaa tai pelkoa, joiden energia sitten manifestoituu maailmaksi jonka ihmiset näkevät.
Tällä hetkellä on tosiaan tarvetta niille, jotka vain olemisellaan ja omalla tietoisuuden tilalllaan ja teoillaan ns. kannattelevat taajuutta, pitävät yllä uskoa hyvään ja rauhalliseen ja runsaaseen, siihen että ongelmat saadaan ratkaistua eikä toivottomuuuteen saati luovuttamiseen ole syytä. Ilmastonmuutos erityisesti on asia, joka on vahvana kollektiivisessa tietoisuudessa juuri nyt, ja useimpien ihmisten vaistomainen reagointi ahdistuksella, pelolla ja mielikuvilla tulevaisuuden kauhuista on omiaan vahvistamaan juuri sen manifestoitumista fyysiseen todellisuuteen, mitä pelätään. Lisäksi se haittaa myös käytännön tasolla, koska jotkut ajattelee, ettei me enää mitään voida, syödään ja juodaan, huomenna kuollaan, luovutetaan vaan eikä mietitä tulevia sukupolvia koska ei me enää niitä voida auttaa.
Boldasin Mystikon tekstistä tuon tärkeän asian. Eli meidän ei kannata reagoida ilmastonmuutokseen noin.
Taas tätä loisteliasta logiikkaa. Ilmastonmuutos herättelee ihmisiä korkeammalle tasolle, mutta sitten se aiheuttaa vaan lisää ahdistusta ja kaikkea negatiivista, joka manifestoituu tuhona. Eli miten se nyt käytännössä herättelee meitä korkeammalle tasolle?
Loki
Se on kehityshaaste, joka haastaa ihmisiä toisia elollisia huomioivampaan, vähemmän itsekeskeiseen elämäntapaan. Tähän kehityshaasteeseen eri yksilöt vastaavat hyvin eri tavalla.
Jotkut ahdistuvat valtavasti ja käpertyvät pelkoonsa odottamaan tuhoa, toivottomana.
Toiset myös ahdistuvat ja näkevät vaarat, mutta päättävät, että asialle on tehtävä jotain. Osan mielessä riittää maltilliset toimet, mutta osa on sitä mieltä että koko taloudelliset ja poliittiset järjestelmät ja ihmiskeskeinen maailmankuva on täysi uudistettava, käytännössä koko ihmisluonteen on muututtava pakon edessä lyhyessä ajassa. Useilla tähän liittyy ekospirituaalisuuden käsite.
Sitten on niitä jotka eivät erityisemmin ahdistu, ajattelevat että tylsä juttu mutta eipä ole kovasti minun ja perheeni arkeen vaikuttanut, joten en siitä sen enempää mieti. No ehkä sähköautoa voisin harkita seuraavaksi jos auton tarvitsen. Tai jos peräti yrittäisi pärjätä ilman jos siitä ei ole liikaa vaivaa.
Ja niitä jotka uskoo, että asia on ratkaistavissa esim. teknologian ja tieteen avulla ja edistävät tai tukevat tällaisia aloitteita.
Mutta on myös niitä, jotka ei usko koko ilmastonmuutokseen ja joiden mielestä kyseessä on systemaattinen yritys esim. viedä ihmisiltä yksilönvapaudet, ajaa maailma johonkin kommunismin tapaiseen ja yleisesti pilata koko ihmiskunnan nykyelämä ja tulevaisuus viemällä ihmiset takaisin ties minne kivikauteen että maailma pelastuu.
Pahin konflikti on totaalista muutosta vaativien ja denialistien välillä, ja nämä molemmat ryhmät kasvavat. Denialismi kasvaa vastalauseena uhalle, jota koetaan niiden toimesta, jotka paasaavat esim. Twitterissä pakkoveganismia tai huvimatkailun kieltämistä koska näkevät vaikka IPCC:n raportin olevan niin kriittinen, että elämän suojelemiseksi nyt vaan ei enää voida välittää ihmisten tunteista. Vastakkainasettelujen aikaa tämä luo, ja se luo kärsimystä. Kuten toki itse ilmiö. Lopulta tällaien kehityshaaste on kuitenkin kivuliaisuudestaan huolimatta kehittävä, kuten monet vaiheet vaikka aikuiseksi kasvussakin ovat ahdistavia ja epämiellyttäviä henkisesti, mutta lopputuloksena on kypsempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyetä manifestoimaan samanlaisen rauhallisen ja mukavan olon, jonka saa bentsodiatsepiineilla. Se olisi taivas, elämää kykenisi taas elämään täysin normaalisti. Onkohan tuo mahdollista? "Olen aina yhtä rauhallinen ja seesteinen kuin olisin ottanut rauhoittavia lääkkeitä."
Kyllä ihminen voi sellaiseen tilaan saada itseensä monellakin tapaa. Mutta yleensä tarpeeksi levättyään sitä ei enää halua, sitä alkaa haluta intensiivisempää elämää sen täydessä voimassa. Lisäksi sitten kun ei enää samaistu kehoon ja mieleen, tunne-elämä ei rajunakaan tuota tuskaa. Se on mielenkiintoinien kokemus, voi olla erilaisia kehon ja mielen kipuja kyllä, mutta niillä ei ole niin merkitystä koska Minä on se avaruus jossa keho ja mieli ovat vain yksi kohde, eikä se avaruus tai taivas järky siitä millaisia ukkospilviä siellä välillä on.
Itsekin kun luin sen Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjan, olin järkyttynyt jostain kohdista siinä. Siinä oli ihan oikeaa asiaa, lainauksia eri uskontojen pyhistä kirjoistakin jne, mutta sitten kohtia kuten tyhjä shekki johon voisi kirjoittaa mielivaltaisen rahasumman jonka sitten voi manifestoida tuosta vaan. Tämä on vähän sama kuin jos olisit lukenut alkeet pianonsoitosta, ehkä vähän tapaillut ukko nooaa yhdellä sormella soittaen, ja sitten sinulle väitettäisiin että no niin, nyt Rahmaninovin pianokonsertto nro 3 onnistuukin kivasti!
Manifestointi on oikeasti vaativa käytännön oppimisprosessi joka vie aikaa, ja jonka kanssa joutuu aloittamaan hyvin pienistä, ei-yliluonnollisista tai ei äärimmäisen epätodennäköisistä asioista. Sellaisista, joiden onnistuessa mieli voi sanoa oikeutetusti että niin, se saattoi kyllä olla sattumakin, hölmö olet jos luulet jotain manifestoineesi. Itse onnistuin hyvin tuossa, mutta minä lähdin tosiaan ihan naurettavista asioista kuten parkkipaikan löytäminen, se että joku tarjoaisi minulle kahvit viikon sisällä, että löytäisin höyhenen lenkillä tai näkisin kirkkaankeltaisen auton. Se vaati vuosia ennen kuin pystyin tekemään mitään mitä kukaan pitäisi kovin kummoisena. Vuosia kurinalaisuutta, omien uskomusten ja mielen prosessien tutkimista, mielen ja uskomusten muokkauksen kokeiluja, erilaisten omaan psyykeen vetoavien uskoa vahvistavien rituaalien kehittämistä tms.
Ikävintä tietyissä näiden asioiden opettajissa on, että he eivät itse edes oleta että kukaan elää kuten he opettavat. Esim. jos laittaa tuommoisen shekin mihin saa kirjoittaa vaikka miljoona euroa ja alkaa manifestoimaan, ei he oleta että joku lähtee ihan oikeasti käyttämään rahaa kuin heillä olisi se miljoona. He olettavat, että noudatetaan kuitenkin tervettä varovaisuutta, opettelijoita kun vasta ollaan. Mutta sitä he eivät kirjassa eksplisiittisesti kerro, ja niinpä käy näitä ikäviä tapauksia, joissa sanoman vakavimmin ottavat joutuvat vaikeuksiin koska kirjan yllyttäminä ryhtyvät isompiin manifestointeihin kuin osaaminen riittää.