Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Olemme ajattomia ja ikuisia henkiolentoja... Olet sanonut, että myös ruumiimme ovat ikuisia, mutta kyseessä ei ole nämä lihaa olevat ruumiit sekä mielemme. Minkälaiset ne ikuiset kehot ovat?
Jos tietoisuus on autuus ja rauha, niin mainiota. Toivon sen muistuttavan jollain tasolla kunnon autuasta bentsopumpuliolotilaa.
Kaipuuni jonnekin, johonkin on niin suuri.
On ärsyttävää, kun tiedän ettei näitä asioita voi ymmärtää järjellä, mutta silti yritän ja varsinkin haluan! Anna minun ymmärtää, olen mieli ja haluan tietää kaiken!
Eräs kuolemanrajakokemuksen kokenut kertoi Taivaasta tai mikä tahansa "paikka" nyt olikaan, että hän oli yksilö ja Valo, mutta hän oli myös kaikki muut, Valoa. Oli kuulemma mahtavaa, kuorossa kaikki olivat sanoneet "Tervetuloa takaisin kotiin!". Oli poiminut ruusun.. otti sen irti maasta, huomasi että tilalle tuli uusi ruusu, hän tiesi ja tunsi mitä on olla ruusu, hän oli tuo ruusu. Hän näki ja kuuli asioita, vaikka ei fyysistä kehoa ollutkaan. Kaikki oli maagista ja kaunista. Ja kuten usein on, hän sanoi että on vaikea sanoilla kuvailla kokemusta sillä se on miltei mahdotonta. Minulle lohtua toi se, että hänen kokemuksensa mukaan kyllä, jollain tasolla olemme ikuisia yksilöitä vaikkakin olemme yhtä ja samaa. Se on kaunis ajatus.
Haluaisin ottaa yhteyttä kuolleisiin. Vaan kestäisikö psyyke, enpä tiedä.
Väsyttää ja paha olla. Hyväksyen eteenpäin. Juurrutan myös uusia uskomuksia.
Tänä vuonna muuten oli aiemmin sellainen olo, että olen kuolemassa jollain tasolla. Kai se on sitä uudistumista, että minusta kuolee vanhoja epäpalvelevia osia, niitä jotka estävät elämästä kunnolla. Haluaisin vain olla jollain tasolla valmis jo, rohkea ja mennä eteenpäin elämässä, olla ihmisten kanssa! Olla minä. Miksi se ei voisi olla jo nyt, miksi se kestää?
Tarvin sen Jumalan energian, joka antaa sen rohkeuden ja joka vie minua eteenpäin. Olen sen jo tuntenut, se on jo minua rohkaissut. Ehkä hiljaa hyvä tulee... Turha kiirehtiä, mutta kun ajatukset hoputtavat niin voimakkaasti!
Kun itken, siellä se on, minä olen, todistan itkevää ihmistä. Minä olen ja kuulen, kuinka puhun, joskus tulee hassu olo kuunnellen tätä ääntä joka suusta lähtee. Alkaa myös naurattaa. Tosiaan välillä on hieman pelihahmofiilis.
Sinä olet se Energia jota tunnet kaipaavasi. Ainoastaan uskomukset siitä, että olet jotain muuta, esimerkiksi kuolevainen ihminen jonka keho/mielellä tuntuu olevan käytettävissä kovin vähän energiaa, estää kokemasta sitä.
Mutta ne uskomukset ovat muuttumassa, siitä kertoo jo tuo että koet erillisyyttä keho/mielikokonaisuudesta ajoittain. Että koetkin olevasi tietoinen tila, jossa se ihminen on (todistamassa esim. itkevää hahmoa, jota kutsut itseksesi). Prosessi on tapahtumassa, mutta nyt täytyy tasapainoilla sen välillä, ettei alkaisi uskoa, että vaatii kuitenkin vielä paljon aikaa että saavutan mitä kaipaan (koska sellainen uskomus tahtoo manifestoitua todellisuudeksi generoimalla lisää psykologista aikaa), tai toisaalta että on niin innokas saavuttamaan että mieli päätyy koko ajan valittamaan nykytilasta ja vertaamaan sitä tavoiteltuun tilaan (tässäkin manifestoituva uskomus on: minulla ei ole vielä, minulta puuttuu).
Ole siis vaan, anna kaikkien tunteiden tulla ja mennä, anna kaikkien ajatusten tulla ja mennä. Etsi sieltä, mistä mieli tekee, ja vaihda suuntaa kun siltä tuntuu. Älä pelkää äläkä ajattele että olisit huonossa paikassa. Olet siellä missä pitääkin juuri nyt. Kaikki muuttuu, ja oma etsimisesi voi edistää sitä, ja etsimättömyytesikin edistää sitä silloin kun on aika tehdä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Miten tosiaan olisi mahdollista omaksua joku toinen kieli ja toisen maan tavat ym ilman normaalia oppimista?
Käytännössä useimmille: ei mitenkään. Sen yrittämiseen ei siis kannata tuhlata aikaa ja vaivaa. On totta että on olemassa kollektiivinen/luonnon muisti tai akaasinen arkisto tai miksi kukin sitä kutsuu, kaikki tieto on kyllä olemassa ja saatavilla ajan ja paikan ulottuvuuden tuolla puolen, koska pohjimmiltaan Sinä olet kaikki-mitä-on, on ollut tai on tuleva, kaikki inkarnaatiot on olleet Sinun inkarnaatioitasi.
Mutta se että tuon käytännön kokemiseen pääsee, se vaatii paljon työtä (joko valaistusta/todellisuuden perimmäistä olemusta etsiessä tai muun esoteerisen harrastelun myötä), ja vielä enemmän, että sen saa tuotua käytännön tilanteisiin niin saumattomasti, että kommunikointi onnistuu noin. Useimmiten ihmiskehossa ja mielessä ollessa tuon kaikkiallisen tiedon saavuttaminen vaatii pitkälti syvää unta muistuttavaa, mutta hereillä ja tarkkaavaisena olevaa meditatiivista tilaa, jota on hankala pitää yllä esim. matkalla ja käyttäytyä normaalisti. Olen itse tehnyt sitä joskus spontaanisti, kun tarve on tullut, ja yllättynyt ihmismieleni puolesta siitä että tarpeeseen nousi vastaus vaikka tietoisesti en uskonut pystyväni siihen, mutta sanotaanko jos olisin muuttamassa ulkomaille maahan jonka kieltä en osaa, ihan perinteisellä tavalla lähtisin oletusarvoisesti opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, kysyn vielä tarkennusta noihin taikasieniin (en ole sama kuin alkuperäinen asiasta kysyjä). Olet jossain maininnut, että myös liika valaistumisen halu voi nousta sen esteeksi ja mietin, onko tämä minulla nyt sitä vai onkohan tässä oikeasti sisäinen kutsu johonkin itselleni hyvin epätyypilliseen toimintaan?
Aiemmin en ole asiaa edes harkinnut, sillä olen tuntenut, että sekoamisen vaara on kohdallani oikeasti aika suuri ja en ole ollut valmis sitä riskiä ottamaan. Nyt kuitenkin noin vuoden ajan minulla on kasvanut tunne siitä, että lopputuloksella ei ole mitään merkitystä ja mikä tahansa on parempi kuin tämä rotkon reunalla seisominen. Olisin ihan valmis hyppäämään, mutta en tiedä kuinka tehdä se. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö voisi näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa elää –osaan ottaa ne vastaan ja mennä niiden läpi yrittämättä torjua tai turruttaa niitä. Minua ei vain kiinnosta enää mikään muu kuin valaistuminen ja mietin, että jos tuo voisi olla se loppusysäys, niin ihan hyvin voisin sitä kokeilla. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet olemassa myös ihan hyvään maalliseen elämään ja välillä olen edelleenkin yrittänyt sitä tietä kulkea, vain todetakseni aina uudelleen, etten saa siitä enää mitään irti.
En nyt sitten missään nimessä suosittele ketään muuta kokeilemaan samaa, sillä käsittääkseni ne voivat väärässä tilanteessa käytettyinä aiheuttaa melko vakaviakin seuraamuksia. Nyt vain olen todennut itseni kohdalla, että ihan sama, ei minulla ole oikeasti enää mitään menetettävää.
Taikasienet on monien tutkimusten mukaan (https://www.city.fi/yhteiskunta/uusi+paihdetutkimus+saattaa+murentaa+hy…) kaikkein turvallisin päihde mitä on, ei siinä mitään suurta sekoamisen vaaraa ole. Koska käyttö on Suomessa laitonta niin ei sitä toki suositella silti voi, mutta jos kuitenkin päätät kokeilla, niin ei sitä kannata kauheasti pelätä (pelko voi myös lisätä huonon tripin riskiä). Ja jos mahdollista niin olisi hyvä jos joku toinen voisi olla paikalla kun niiitä otat.
Sinänsä ei ole yleistä että psykedeeliset päihteet olisi kenellekään loppusysäys, jolla ihminen päätyisi pysyvään valaistuksen tilaan (on niitäkin tapauksia harvinaisina tosin). Ne voi olla pieni esikatselu siihen tilaan, tosin hieman epänormaalin aivokemian vääristämänä. Sen jälkeen kaipuu kaiken ykseyden ja pyhyyden elävään kokemukseen voi olla entistäkin kovempi. Jos niin on, ei pidä mennä siihen ansaan että uskoisi että kunhan ottaa useammin päihdettä, valaistuminen jäisi pysyväksi. Sillä tavalla tulee vain päihderiippuvaiseksi, ei muuta.
Lopulta työ oman mielen, energiakehon jne kanssa täytyy kuitenkin yleensä tehdä selvin päin. Käytitpä sieniä tai et, joku suoraan valaistumiseen tähtävää meditaatio-ohjelma voisi olla sinulle nyt hyvä. Esimerkiksi Adyashantin "The Direct Way".
Omalla kohdallani sienet saivat havahtumaan, että tavallaan "päässä onkin kaksi tyyppiä". Joku tosi rauhallinen ja toinen joka meuhkaa, mekastaa valittaa ja vaatii. Tämä rauhallisempi pääsi tavallaan niskanpäälle ja sanoi, että voit lukea ja perehtyä asioihin niin paljon kuin haluat ja se on ihan hyvä, mutta lopullinen vastaus löytyy sisältä. Näin jälkikäteen sanottuna taisi olla oikeassa. Tuli myös olo, että muutaman kerran kannattaa kokeilla, mutta sen jälkeen on turha kuvitella pääsevänsä päihteiden kautta eteenpäin. Toimivat ehkä jonkinlaisena alkusysäyksenä.
Mystikolta olisin halunnut kysyä, kun mieltäni on kuitenkin jäänyt askarruttamaan eräs seikka tai parikin. Näin silloin mieheni aivan toisin silmin. On yleensä vähän ahdistukseen ja melankoliaan taipuvainen ja elämän jäljet näkyvät kasvoista. Mutta silloin melkein loisti kultaista valoa ja oli paljon nuoremman näköinen ja näytti myös kovin onnelliselta. Oliko tämä lähempänä hänen todellista olemustaan?
Pystyin myös keskustelemaan hänen kanssaan telepaattisesti(mies ei kyllä muista tästä mitään). Juteltiin siinä kaiken näköistä samalla kun mies laittoi ruokaa. Yht äkkiä huomasin, että kumpikaan ei ole oikeasti suutaan avannut. Muistan vielä kuinka sovittiin, että jos tämä vielä joskus onnistuu, niin käytetään tunnussanaa, jonka repäisin hatusta. Naurettiin siinä vielä, että onpa pöljä tunnussana ja alettiin taas keskustella ääneen. Tämähän voi toki olla vain omaa kuvitelmaani, mutta onko tällainen kommunikointi periaatteessa ihmisille mahdollista ihan luonnostaan? Muistan tästä ketjusta aiemmin lukeneeni, että ihmiset pystyisivät näin telepaattisesti keskustelemaan, jos uskoisivat siihen.
1424
Miehesi, kuten kaikki, ovat ajattomia ja iättömiä henkiolentoja. Joten kyllä, näkemys hänestä sellaisena, jossa iän ja väsymyksen merkit ei niin paljoa näy, on todempi kuin ajan olemassaoloa alleviivaava. Itse elän taivaallisen kauniiden ihmisten ja olentojen maailmassa myös silloin, kun katson maailmaa ikään kuin ajan ja ihmisen tasolta. Ikuisuuden todellisuus vaan paistaa niin paljon unihahmojen läpi, että he ovat kuin jumalhahmoja jopa fyysisille silmille.
Telepatia on ihan luonnollinen ihmisen kyky, joka on "syntiinlankeemuksen" eli tietyn tietoisuuden kehitysvaiheen myötä menetetty. Telepatia kun syntyy muulta tasolta kuin ajattelevan mielen (aivokuoren) tasolta, ja ihmisillä on nykyään kauhean huonosti kosketusta mihinkään muuhun. Sienipäissään, meditaatiossa tai valaistumista lähestyessä noita alkuperäisiä kykyjä voi palata.
Ei ole. Tosin se pelkkä hyväksyminen jopa ilman mitään affirmaatioita itsestään muuttaa kokemusta sellaiseksi, ettei se enää ole ahdistava. Ei heti, koska aivokemiaasi ja hermostoosi on ehdollistunut tiettyjä asioita esim. ketju tietynlaisesta muistosta häpeän tunteeseen ja siitä edelleen epämiellyttävään fyysiseen tuntemukseen joka liittyy häpeään. Ne kestää aikansa purkautua senkin jälkeen kun ei enää pelkää häpeää ja antaa sen vapaasti tulla, jopa toivottaa sen tervetulleeksi lämmöllä.