Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi henkisesti heränneet ihmiset on aina sossupummeja jotka saarnaavat siitä että henkinen ihminen ei tarvi rahaa(kunhan yhteiskunta maksaa) ja haaveilee salaa lottovoitosta?
Jaa... Kuka meistä on sossupummi... Minä olen tämän ketjun ap. En nyt ihan henkiseksi itseäni uskalla sanoa, mutta sinne päin. Olen kouluttaja. Kristitty mystikko on paljastanut toimivansa hektisellä alalla. Kolmas av:lla keskustellut ihminen on kertonut olevansa esimiehenä it-alalla.
Hyvä teille. Itse en tunne ketään joka olisi henkinen ja menestynyt. Ihan maallisin keinoin ovat myös onnensa ja menestyksensä luoneet. Nämä "sossupummit" taas yrittävät myös sitkeästi, eivät vain makaa tulessa mutta heille ei ole nyt ainakaan onnea suotu että yritykset palkittaisiin vaikka kovasti uskovat vetovoimanlakiin että kyllä se positiivisuus vielä palkitaan. Tietysti toivon että näin on, mutta toisin olen itse nähnyt tapahtuvan.
Sitten on kyllä Vetovoiman laki ymmärretty aika paljon väärin, jos ajatellaan että sen idea on, että kun oikein kovasti toivoo, niin lopulta positiivisuus palkitaan...
Onpas kumma jos minäkin olen sen sitten mukamas ymmärtänyt väärin, olen kuitenkin vuosien varrella aika monta kirjaa aiheesta lukenut... Miten Sinä sen ymmärrät jos ei niin että ajatellaan että ajatuksen voimalla saadaan asiat muutettua?
Ajatuksen ja sen inspiroiman toiminnan avulla, kyllä. Mutta ei toivomisen tai haluamisen, sillä nämä ajatukset sisältävät itsessään ajatuksen, että ei vielä ole sitä mitä toivotaan. Sellainen ajatus on omiaan vain jatkamaan tilaa, jossa toivomista pitää jatkaa, jossa edelleenkään ei ole sitä asiaa jota lähdettiin manifestoimaan. Haluaminen tuottaa lisää haluamista, toivominen lisää toivomista. Uskominen, että omistaa sen mitä manifestoi, tuottaa materialisoituneen tavoitteen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua naurattaa nämä mukamas buddhalaisuuteen perustuvat new age-opit. Ensinnäkin länsimaisen ihmisen on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää niinkin omasta taustasta poikkeavaa ajattelua kuin buddhalaisuus on. Edes uskonnontutkijat eivät usein pysty pääsemään siitä kärryille vaikka omistaisivat sille useita vuosia. Etenkin nämä new age-ajattelijat harvoin itse lukevat mitään aitoja tekstejä, ainoastaan sitä mitä joku toinen on tulkinnut omien värittyneiden lasiensa läpi. Näitä sitten toistellaan vuosikymmenestä toiseen ja pidetään jonain aitona totuutena vaikka ollaan alinperinkin tulkittu niitä päin mäntyä, jos ne edes miksikään totuuksiksi ovat ikinä tarkoitettukaan.
Itse olen kokenut hengellisen heräämiseni jälkeen kokenut ymmärtäväni kaikkien niiden uskontojen pyhiä tekstejä, joihin olen tutustunut. Keskustelen myös näistä asioista varsin erilaisten ihmisten kanssa, eksoottisimpana ehkä Hare Krishna -liikkeeseen kuuluva henkilö, jonka tapasin eräällä kaupungin aukiolla siellä kävellessäni. Tykkään jutella hengellisten etsijöiden kanssa, vakaumuksesta riippumatta, joten kun hän halusi esitellä Bhagavad Gitan kohtaa minulle, mielelläni kuuntelin. Ja selitin oman intuitiivisen näkemykseni kohdasta, mistä seurasi halu kuulla enemmänkin näkemyksiäni. Niinpä me toisinaan tapaamme ja juttelemme, ilman mitään ongelmia siitä että toinen on kristitty ja toinen harekrishnalainen, ilman että kumpikaan yrittää käännyttää toista.
Miten ymmärrät kaikki vanhan testamentin raakuudet ja julmuudet?
Itselleni Raamatun, kuten muidenkin uskontojen pyhillä kirjoituksilla on ensisijaisesti spirituaalinen merkitys, joka toimii vertauskuvallisella tasolla. En siis usko, että pyhät kirjoitukset ensinnäkään ovat luotettavia historiallisia dokumentteja siitä mitä on oikeasti tapahtunut aineen tasolla, enkä myöskään että niissä esitetty kuva Jumalasta on absoluuttinen totuus. Vanha Testamentti kuvaa aikansa ihmisten maailmaa ja tietoisuudentilaa, ja aikansa ihmisten käsitystä Jumalasta ja tämän tahdosta, mutta sittenkin siitä on löydettävissä syvällisiä spirituaalisia totuuksia, jotka ovat hyödyllisiä hengelliselle etsijälle.
Otetaan esimerkiksi vaikka Israelin kansan vaellus Egyptistä Luvattuun maahan. He harhailivat erämaissa vuosikymmeniä, välillä jo nähden tavoitteensa, mutta taas joutuen uudelle erämaakierrokselle milloin mistäkin syystä. Jumala kyllä johdatti heitä, antoi mannaa sataa taivaasta ja johdattavan pilven päivällä ja tulenliekin yöllä, mutta aina ihmiset näyttivät jotenkin mokaavan koko homman silti. Sellaista se on monen hengellisen etsijänkin taival kohti lopullista valaistumista tai uudestisyntymistä: erämaata (hengen pimeää yötä), jossa välillä jo näyttää, että kohta, ihan kohta olen perillä, mutta sitten tulee joku turhaumus ja kääntyminen pois etsinnästä, ja uusi kierros erämaassa...
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: Miksi niillä, jotka eniten puhuvat egosta luopumisesta näyttää olevan se kaikista massiivisin ja herkin ego?
En osaa vastata, koska en tunnista ilmiötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi henkisesti heränneet ihmiset on aina sossupummeja jotka saarnaavat siitä että henkinen ihminen ei tarvi rahaa(kunhan yhteiskunta maksaa) ja haaveilee salaa lottovoitosta?
Jaa... Kuka meistä on sossupummi... Minä olen tämän ketjun ap. En nyt ihan henkiseksi itseäni uskalla sanoa, mutta sinne päin. Olen kouluttaja. Kristitty mystikko on paljastanut toimivansa hektisellä alalla. Kolmas av:lla keskustellut ihminen on kertonut olevansa esimiehenä it-alalla.
Hyvä teille. Itse en tunne ketään joka olisi henkinen ja menestynyt. Ihan maallisin keinoin ovat myös onnensa ja menestyksensä luoneet. Nämä "sossupummit" taas yrittävät myös sitkeästi, eivät vain makaa tulessa mutta heille ei ole nyt ainakaan onnea suotu että yritykset palkittaisiin vaikka kovasti uskovat vetovoimanlakiin että kyllä se positiivisuus vielä palkitaan. Tietysti toivon että näin on, mutta toisin olen itse nähnyt tapahtuvan.
Kai tiesit, että henkisyys ja new age on varattu lähinnä hienostorouville joilla on aikaa ja rahaa miettiä tämmöisiä juttuja? Niin se on ollut aina.
Vastoinkäymiset ja neg-tunteet ovat kiellettyjen listalla, siksi tavallisen rahvaan on vaikea samaistua. Hyvin menystyvän on muutoinkin paljon helpompaa piilottaa katkeruus ja suru kimaltavan ulkokuoren taakse.
Minuakin itseasiassa huolestuttaa henkisyydessä tuo, että ihaillaan sellaista tunteettomuutta; varsinkaan negatiivisia tunteita ei saisi näyttää tai olla olemassa. Minusta kaikenlaiset tunteet kuitenkin kuuluvat ihmisyyteen ja on aina huolestuttavaa jos ihmisen luontaisia tarpeita ja haluta aletaan patoamaan. Niin monet psyykkiset ongelmat saavat alkunsa juuri siitä, että haluja ja tarpeita ei tunnisteta ja käsitellä.
Vain psykopaatti voi olla tuntematta lähes mitään normaaleja tunteita. Vain psykopaatti voi nähdä kaiken yhtenä, muut ihmiset hänen egonsa jatkeina joita voi kohdella miten sattuu koska ne eivät ole erillisiä olentoja joilla olisi omat tarpeet ja tunteet.
En tunnista itse lainkaan tuollaista henkisyyden lajia, joissa negatiivisia tunteita ei saa olla olemassa tai niitä ei saa näyttää. Useimmiten se mitä tavoitellaan on kiinnittymättömyys negatiivisiin tunteisiin (tai positiivisiinkaan); se, että annetaan kaikkien tunteiden tulla ja mennä, tekemättä niistä minkäänlaista ongelmaa. Ne vain virtaavat tietoisuuden tilan läpi kuin pilvet taivaalla. Välillä on ukkospilviä ja välillä poutapilviä, mutta mikään niistä ei ole ongelma itse taivaalle niiden takana, sille joka ihminen itse on: Tietoisuudelle.
Ykseyden kokemus on oman kokemukseni mukaan jotain ihan muuta kuin mitä kuvaat. Miten voisi kohdella huonosti toista olentoa, jonka kokee olevansa osa Itseä, samaa henkeä ilmenneenä toisessa muodossa? Ykseyden kokeva kokee toiselle olevaiselle aiheuttamansa tuskan kirjaimellisesti omana tuskanaan, ja siksi sellaisen tekeminen tuntuu yhtä hullulta kuin vasaralla omaan varpaaseensa lyöminen - se sattuu koko ihmiseen, vaikka periaatteessa kärsijä on vain yksi erillinen ruumiin osa.
Niin, on tosiaan järkevää olla varovainen sen suhteen kuinka paljon omiin kykyihinsä ja taitoihinsa luottaa. Manifestointi kun on oppimisprosessi, joka vaatii paljon harjoittelua, ei jotain mikä tuosta vaan repäistään kevyesti käyttöön hyvin haastavassa tapauksessa kuten kuvattu. Useimpien olisi järkevämpää ensin manifestoida itselleen tarvittavat rahat, ja sitten vasta mennä shoppailemaan.
Hyvin kokeneet manifestoijat voivat kyllä tehdä tuonkaltaistakin. Esimerkiksi korealainen pastori Yonggi Cho, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan "Luova usko", alkoi rakennuttaa valtavaa seurakuntataloa ilman mitään rahoja tilillä. Vain manifestoinnin ja uskon varassa. Ja rahat järjestyivät. Mutta Yonggi Cho oli harjoitellut tätä jo pari vuosikymmentä systemaattisesti, aloittaen ihan pienistä arkisista asioista, edeten järjestelmällisesti haastavampiin. Lisäksi hänellä oli etunaan vahva usko, että seurakuntatalon rakennuttaminen on Jumalan tahto, eikä vain oma päähänpisto (usein sellaisia asioita on vaikeampi manifestoida, jotka eivät jotenkin tunnu sisäisesti arvokkailta ja oikeilta).