Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Etsivä löytää kirjoitti:
Niin, vielä siitä aknesta. Vaikka vaiva ei sinänsä suuresti minua enää haittaa enkä kovin aktiivisesti pyri siitä eroon, myönnän olevani niin pinnallinen, että haluaisin itselleni kauniin ja terveen ihon. Täytyisikö minun siis lakata haluamasta? Vai voinko samaan aikaan toimia vielä muodon tasolla "vanhan minän" mukaan, kun yritän esoteerisella tasolla löytää kallion "uuden minän" perustukseksi?
Zenbuddhalaisessa perinteessä on kuva siitä, miten ratsastaja ensin ratsastaa kuten ihmiset yleensä ratsastavat: ohjaksia pidellen ja kasvot kohti menosuuntaa. Sitten tapahtuu valaistuminen. Tämän jälkeen kuvassa ratsastaja on selkäpäin, pitelemättä lainkaan ohjaksista.
Tämän merkitys on vastaus siihen mitä kysyt: voitko toimia vanhalla tasolla samalla kuin tavoittelet uutta tasoa. Voit, ja sinun on pakkokin. Ihmisen on pidettävä oman elämänsä ohjaksista kiinni ja ohjattava elämäänsä luonnollisella mielellään niin kauan, kunnes yhteys uuteen tietoisuuden tasoon on auennut. Sitten se voi ottaa ohjat, ja ohjata elämää paljon taidollisemmin kuin luonnollinen ihminen koskaan. Mutta ohjien heittäminen pois, kun ei vielä ole yhteyttä korkeampaan ohjaavaan tasoon johtaa vain saamattomaan apatiaan, jossa elämää ei ohjaa kukaan tai mikään. Se pitää tehdä vasta kun siihen tuntee sisäisen tarpeen, kun kaikki haluaminen ja tavoittelu itsestään kuolevat.
Olet vapaa käyttämään tuohon ja kaikkiin muihinkin ongelmiisi kaikkia fyysisen ja psyykkisen tason keinoja. Itse tiedän miten olisin asian ratkaissut: uskon avulla luomalla, manifestoimalla, koska se oli tekniikka jossa olin hyvä. Myös puhtaasti fyysisen tason keinot kuten lääkkeet ovat totta kai yhtä lailla sallittuja. Parempi hoitaa ne ongelmat, jotka on hoidettavissa, pois kiusaamasta, niin että pystyy sitten taas keskittymään päätavoitteeseen, eli henkisen heräämisen oivaltamiseen. Heräämisen jälkeen kaikki on toisin, koska näet itsesi ja maailman toisin. Mutta niin kauan kuin näet vielä "ihmisten tavoin", täytyy monessa asiassa myös toimia ihmisten tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun olette kymmenenkin vuotta "etsineet" niin huomaatte miten turhaa kaikki on ja perustuu vain tiettyjen egojen pönkitykseen.
Ohis, mutta kenen egojen?
Huomaat sitten kun olet kulkenut tarpeeksi pitkälle.
Toivottavasti tämän kirjoittaja ei ole sama kuin syytti Kristittyä mystikkoa ylimielisyydestä. Eipä voi nimittäin juuri olla ylimielisempää vastausta kuin tämä, jossa vastaukseksi asialliseen kysymykseen tarjotaan vain nälvintää siitä, että kysyjä ei ole jotenkin henkisellä tiellään tarpeeksi pitkällä.
Onhan tässäkin ketjussa koko ajan oletettu, että jos joku kyseenalaistaa näitä niin ei ole sitten henkinen/ei ole perehtynyt tähän kaikkialla toitotettavaan lapselliseen oppiin/ tulee vielä joskus ymmärtämään/ei ole kutsuttu...
Jokainen ihminen on minun näkemyksessäni henkinen. Hän on ikuinen henkiolento ja Jumalan lapsi.
Se, jos sanon ettei ole kutsuttu, ei tarkoita mitään paremmuusjärjestystä, jossa johonkin kutsuttu olisi jotenkin parempi tai henkisempi kuin ei-kutsuttu. Se on jotain samanlaista, kuin että joku tuntee kutsumusta sairaanhoitajaksi, mutta ei insinööriksi, joku toinen toisinpäin. Kumpikaan ei ole toista parempi ja molempia tarvitaan. Samoin joku kokee vetoa johonkin uskontoon, tai vaikka Vetovoiman lain kokeiluihin, toinen ei, mutta ei näissä ole mitään henkisyys- tai paremmuusjärjestystä. Kaikki yksilölliset tiet ovat yhtä hyviä.
Entäs ne jotka kokee kutsumusta mutta joille ei avata?
Oven, oman tietoisuutensa oven, avaaja on ihminen itse. Jumala ei pidätä itseään keneltäkään, eikä anna itseään kenellekään erityisesti. Jumala On. Nyt, tässä, kaikkialla, sinussa ja minussa (oikeastaan: sinuna ja minuna, sillä emme ole erillisiä vaan yhtä Luojan kanssa), kaikessa mitä on koko universumissa. On ihmisen tehtävä avata tietoisuutensa huomaamaan se.
Ihmisen onneksi tämä on tehtävä, jota ihmisen syvin sielu eniten haluaa. Joten apuja kyllä tulee, jos tämän lajin kutsumusta tuntee. Ei aina niin nopeasti kuin toivoisi, mutta minä uskon kyllä Jeesuksen lupaukseen, että jokainen etsivä löytää. Itse etsin uskoontulostani lähes 20 vuotta ennen kuin löysin, joten ei se tosiaan aina käy hetkessä, mutta jälkeenpäin ajatellen näen miten jo silloin kun koin että minut on totaalisesti hyljätty, mielessäni tehtiin työtä joka valmisti löytämiselle. Esim. uskosta luopumisen voisi ajatella olevan vihoviimeinen niitti hengelliselle tielle, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli parasta mitä saattoi tapahtua. "Uutta viiniä ei voi laskea vanhoihin leileihin", sanoi Jeesus. Minun oli tyhjennyttävä käsityksistäni jotka koskivat Jumalaa ja kristinuskoa, että pystyin näkemään ilman vääristäviä suodattimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun olette kymmenenkin vuotta "etsineet" niin huomaatte miten turhaa kaikki on ja perustuu vain tiettyjen egojen pönkitykseen.
Ohis, mutta kenen egojen?
Huomaat sitten kun olet kulkenut tarpeeksi pitkälle.
Toivottavasti tämän kirjoittaja ei ole sama kuin syytti Kristittyä mystikkoa ylimielisyydestä. Eipä voi nimittäin juuri olla ylimielisempää vastausta kuin tämä, jossa vastaukseksi asialliseen kysymykseen tarjotaan vain nälvintää siitä, että kysyjä ei ole jotenkin henkisellä tiellään tarpeeksi pitkällä.
Onhan tässäkin ketjussa koko ajan oletettu, että jos joku kyseenalaistaa näitä niin ei ole sitten henkinen/ei ole perehtynyt tähän kaikkialla toitotettavaan lapselliseen oppiin/ tulee vielä joskus ymmärtämään/ei ole kutsuttu...
Jokainen ihminen on minun näkemyksessäni henkinen. Hän on ikuinen henkiolento ja Jumalan lapsi.
Se, jos sanon ettei ole kutsuttu, ei tarkoita mitään paremmuusjärjestystä, jossa johonkin kutsuttu olisi jotenkin parempi tai henkisempi kuin ei-kutsuttu. Se on jotain samanlaista, kuin että joku tuntee kutsumusta sairaanhoitajaksi, mutta ei insinööriksi, joku toinen toisinpäin. Kumpikaan ei ole toista parempi ja molempia tarvitaan. Samoin joku kokee vetoa johonkin uskontoon, tai vaikka Vetovoiman lain kokeiluihin, toinen ei, mutta ei näissä ole mitään henkisyys- tai paremmuusjärjestystä. Kaikki yksilölliset tiet ovat yhtä hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä mielenkiintoisesta viestiketjusta, joka ottanut tuulta alleen! Olen pohdiskellut tässä Mystikon tapaa nähdä elämä ja todellisuus, jotka ovat antaneet ajattelemisen aihetta. Kaikki muu käykin intuitiiviseen järkeen ja sopii jopa kristinuskoon, niin kuin kerroit Raamatun kohtien kuvainnollisista merkityksistä.
Jäin vaan miettimään, että miten tuon kaltaisessa maailmankuvassa suhtaudutaan kristinuskon vallitsevan tulkinnan aina sisältämään pimeään puoleen: esim. kummituksiin, pahoihin henkiin (demoneihin), ufoihin? Kohtaako tällaisen katsomuksen omaksunut henkilö jossain vaiheessa jotain 'pahoja' henkivaltoja vai onko niitä olemassa ollenkaan missään?
Minun näkemyksessäni nämä kaikki ovat illusorisia, hyvän ja pahan tiedon puusta syömisen, ihmisen tietoisuudentilan dualistiseksi muuttumisen, hedelmää. Kaikki mitä on, on Jumalaa, kaikki mitä on, on siis hyvää ja pyhää. Dualistinen tietoisuus vaan vääristää maailman sellaiseksi, jossa on hyviä olentoja ja pahoja olentoja, hyviä tilanteita ja pahoja tilanteita.
Ei näillä asioilla silti kannata leikkiäkään, koska niinhän on sairaus ja kuolemakin illuusiota, mutta inhimillisen tietoisuuden tasolta elettäessä silti tuntuvat kovastikin todellisilta. Usko pahaan ja sen voimaan antaa pahalle voiman omassa kokemuksessa. Jos nyt joku dualistisen näkemyksen omaava lähtisi seikkailemaan toisille tietoisuuden tasoille, joilla on erilaisia olentoja, niin hän voisi tosiaan tulkita joitain niistä pahoiksi ja ahdistaviksi, ja ne voisivat vahingoittaa häntä hänen omien uskomustensa takia, ihan yhtä todellisesti kuin syöpä voi satuttaa ja tappaa ihmistietoisuuden tason illuusiossa.
Paha on perimmäisesti illuusiota, eikä sitä ole pohjimmaisessa todellisuudessa, mutta jotta tämän oikeasti näkee ja on siis vapaa kaikesta pelosta kaikilla todellisuuden tasoilla, on oltava spirituaalinen näkökyky jolla näkee perimmäisen todellisuuden kaikkien illusoristen muotojen läpi. Sen tavoittelun on parasta olla ensimmäinen askel, ja vasta sen jälkeen, jos haluaa, voi tutkia luomakunnan monimuotoisuutta aivan toisten todellisuuksien tasoillakin turvallisesti.
Kummituksista vielä sanon, että niissä ei ole oikeasti mitään pahaa eikä niitä ole syytä pelätä. Kaikki jotka ovat, ovat olleet tai tulevat olemaan, ovat juuri nyt Tietoisuudessa, tässä. Ihmisten uskomusfiltterit saavat ihmiset näkemään vain ne, joiden uskotaan olevan parhaillaan elossa. Kummituksen näkeminen on vain pieni vuoto filtterissä, eikä kummitus ole millään tavalla sen oudompi tai pahempi kuin elävä ihminenkään. Jos filtterinsä tiputtaa kokonaan, edesmenneet voi nähdä myös ihan samoin kuten elävät, kuten Jeesus Kirkastusvuorella.
Yleensä kehoon samaistumattomuus tulee itsestään, kunhan viettää tarpeeksi aikaa ajatusten hiljaisuudessa. Meditoi siis. Joku päivä sitä huomaa, että se mitä pitää kehonaan onkin vain yksi objekti tietoisuudessa, samoin kuin vaikka kaukaa kuuluva koiran haukku. Se ei ole sen enempää minä kuin muutkaan kohteet, vaan Tietoisuus on minä, ja siinä oleva yksi kohde on fyysinen keho jota on pitänyt omanaan.
Kehoon samaistumattomuus ei kuitenkaan välttämättä poista kehon vaivoja. Vasta kehon näkeminen sellaisena kuin se todella on (ikuisena, aineettomana Jumalan individuaationa tai ilmentymänä) muuttaa havainnon. Siihen asti voi halutessaan käyttää vaikka Vetovoiman lain kaltaisia tekniikoita muuttaakseen sitä minkä kokee tarvitsevan muutosta. Kunhan muistaa mikä on pääasia: saada yhteys siihen uuteen tietoisuuden tasoon, jota sanotaan Kristus-tietoisuudekti tai buddhamieleksi tai universaaliksi tietoisuudeksi tai neljännen ulottuvuuden tietoisuudeksi. Se yhteys ratkaisee kaiken, opettaa kaiken mitä täytyy oppia. Siksi se on aina ensisijainen.