Kristitty mystikko

Luin tosiaan ensimmäisen luvun tuosta kirjasta, ja totesin että se ei jotenkin tunnu hyvältä omassa tietoisuudessani. Siksi en halunnut jatkaa lukemista, varsinkin kun kirjoittajan valitsema muoto on monella tapaa sellainen, että olisi melkoinen työ onkia esiin taustalla oleva maailmankuva sekä käsitys siitä, mihin kirjan muutosvoima perustuu. Tuo työ täytyisi tehdä, jotta osaisin oikeasti peilata kirjan sisältöä omaa maailmankuvaani vasten ja muodostaa käsityksen mistä olen samaa ja mistä eri mieltä. Tällä hetkellä ei ole aikaa eikä innostusta ryhtyä sellaiseen.

Itse tykkään selkeämmistä, suoraviivaisemmista esitystavoista, ja esim. Tollen teksti oli siksi itselleni vähemmän "meluisan" oloista mieleen omaksuttuna. Mutta ihmisiä on erilaisia: jotkut haluavat lukea värikkäitä vertauksia tai runomuotoon laitettuja näkyjä, tai Ihmeiden oppitunnin kaltaista kieltä, ja minä taas selkeää, suoraa asiaa esitettynä yksinkertaisimmalla tai kompakteimmalla mahdollisella tavalla. Toisaalta olen viime vuoden aikana tutustunut sattuneesta syystä paljon hindulaiseen Bhagavad Gitaan, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertaista kieltä, ja siitä silti jostain syystä nautin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju ja kiitokset mystikolle hyvin kirjoitetuista vastauksista. En luokittele itseäni etsijäksi siinä mielessä kun ketjussa puhutaan, ehkä olen tänä päivänä lähinnä agnostikko. Teiltä henkisen tien kulkijoilta haluan kysyä muutamaa asiaa, joihin ainakaan tässä ketjussa ei ole taidettu viitata.

Jos kuolema on eräänlainen illuusio ja lukuisat jälleensyntymät seuraavat ihmistä, niin kuinka monta sielua maapallon vaikutuspiirissä elää ja miksi maapallon väkilukua aina vain kasvaa?

Siitä pääsemmekin luontevasti maan ulkopuolisen elämään ja siihen noudattavatko "vaeltavat sielut" tuntemiamme luonnonlakeja. Onko siis jossain maapallon ulkopuolista elämää siinä muodossa kuin täällä, vai voidaanko sekin selittää mielen illuusiolla? Miksi esimerkisi Jeesus tuli juuri maapallolle vai onko tullut lihaksi jossain muuallakin maailmankaikkeudessa?

Tiedehän ei kaikkea selitä, mutta sulkee pois paljon pyhissä kertomuksissa esitettyjä väitteitä, jotka tosin aina voidaan kumota selittämällä kertomuksen uudella tapaa vertauskuvallisiksi.

Näihin varmaan voivat vastata ne perinteisemmin ajattelevat, jotka eivät tulkitse asioita yhtä vertauskuvallisesti kuin minä, ja jotka esimerkiksi uskovat ajan absoluuttiseen todellisuuteen - ilman sitä uskomustahan nuo jälleensyntymisjutut muuttuvat aika erilaisiksi.

Uskon myös että opettajia ilmenee siellä missä opettajia tarvitaan, eikä ole mitään tarvetta että juuri Jeesus ilmenisi muuta kuin sen kerran kuin ilmeni. Muissa ulottuvuuksissa, muina aikoina, muissa paikoissa, on muita Jumalan inspiroimia opettajia. Ja perimmäisessä todellisuudessa kukaan ei tarvitse opettajia eikä vapahtajia.

Etsivä löytää kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Etsivä löytää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsivä löytää:

En todellakaan pahastu.

On mielenkiintoista lukea edistymistäsi, koska tunnistan paljon itseäni. Polku muistuttaa samaa fundamentalisesesta taustasta lähtien. Odotan myös, milloin nämä jumistukset poistuisivat lopullisesti.... Saan aina oivalluksia, ja ehdin jo ajatella "joko nyt", mutta sitten taaaas tulee jotain uutta tilalle.

Minullakin de Mello taisi olla ensimmäinen kirja. Olen tosin lukenut sen jo viidesti. Tolle oli toinen, sen luin uudelleen tämän ketjun innoittamana. Joka kerta kirjoista avautuu uusia näkökantoja.

Saanko kysyä, mikä oli se saamasi tekniikka, jolla et samaistu kehoon? Onko muukin tapa kuin se, että on läsnä ja katsoo itseään ulkopuolelta?

Ap

Ihmeiden Oppikurssi on se menetelmä, josta puhun. Se tosin ei tähtää pelkästään kehoon samastumisen poistamiseen, vaan koko ajattelumaailman mullistamiseen. Se tuotiin eteeni ensimmäistä kertaa jo sielun pimeän yön aikana, mutta en silloin ymmärtänyt siitä hölkäsen pöläystä. Yritin toiseenkin kertaan lukea kirjaa pari vuotta myöhemmin, mutta taas sama ymmärtämättömyys esti minua etenemästä asiassa. Vasta kun luin G. Renardin kirjat, jotka ovat eräänlaista johdatusta Oppikurssiin, pääsin asiassa eteenpäin. Täytyy tietysti muistaa, että Renardin kirjat ovat ihmisen kirjoittamia ja siten saattavat sisältää virheitä, mutta kokonaisuutena niistä saa kyllä hyvän tiivistelmän Oppikurssin asioista. Renard kertoo niissä selkokielellä myös näistä yksittäisistä menetelmistä, joita olen ottanut käyttööni. Muistan lukeneeni, että kristitty mystikko ei ole näihin kirjoihin tutustunut, mutta niissä on paljon samaa kuin mistä mystikko puhuu kokemustensa pohjalta.

En ole tosiaan lukenut, mutta kuulostaa huolestuttavalta jos hengellinen menetelmä tähtää 'ajattelumaailman mullistamiseen'.

Oma näkemykseni on, että parhaat ja puhtaimmat opetukset ovat yksinkertaisia, niin että ne vievät mielen kohti hiljaisuutta eivätkä niinkään synnytä halua ymmärtää jokin monimutkainen opetus. Koska juuri mielen hiljaisuus on avain, ajattelun tason ylittäminen. Ajattelemalla tai ajatusmaailmaa mullistamalla ei voi löytää sitä, mikä on aivan toisella tasolla kuin koko ajattelu. Yleensä riittää varsin yksinkertaisten hengellisten totuuksien tietäminen (kuten sen, että pohjimmiltaan on Itse se mitä etsii) , ei tarvita monimutkaisia ajatusrakennelmia. Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten, niiden jotka eivät tee yksinkertaisista asioista monimutkaisia.

Eckhart Tolle esimerkiksi pysyy hyvin hiljaisuuden suuntaan osoittamisessa. Tiedän, että siksi moni luettuaan kirjan pettyy, että eihän siinä ollut oikein mitään. Ei niin, ei älylle sisältöä pureksittavaksi, ei ihmeellisiä oppikokonaisuuksia ja teorioita. Kuitenkin juuri hiljaisuutta harjoittamalla löytää todennäköisimmin sen mitä etsii. Etsijä on jo itse se mitä etsii - täytyy vain olla riittävästi ajattelevan mielen hiljaisuudessa, että sen oivaltaa. 

Minä olen käsittänyt Oppikurssin niin, että sen ei ole tarkoitus olla mikään uusi uskomusjärjestelmä vaan nimenomaan työkalu aiempien poistamiseen, jotta aito Tietoisuus voisi saada tilaa mielessä. Näin se itse asiassa toteaakin melko alussa, eli oikeastaan kyse on samasta poisoppimisesta, mistä de Mello puhuu. Kurssin alussa lukee niin, että sen sisällön voisi oikeastaan tiivistää kahteen lauseeseen: "Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa" ja toteaa vielä, että "siinä on Jumalan rauha". Varmaan arvaatkin, että minulle, jolta tuon asian suora kokemus vielä puuttuu, nämä lauseet eivät oikein anna mitään konkreettista. Tarvitsen apua tähän, jotta ylipäätään pääsisin edes sinne hiljaisuuteen asti nykyisessä elämäntilanteessani.

Jos lukisit edes yhden luvun kirjasta, sinun ei tarvitsisi olla toisen käden tietojen varassa tässä asiassa. :) Luulen, että minun lisäkseni IOK on monelle muullekin henkisen tien kulkijalle tuttu, joten mielipiteestäsi voisi olla monelle apua. Jotenkin ajattelen tämän niin, että henki sinussa tunnistaa kyllä hengen IOK:ssa, jos sitä siinä on. Haluaisin luottaa vain omaan arviooni ja sisäiseen opastukseen, mutta en ole asiassa ihan niin pitkällä. Suoritan kyllä kurssia omatoimisesti, mutta epäilys nousee aika ajoin uudestaan pintaan.

Anthony de Mellolta kun kysyttiin vastaavaa, että voisiko hän antaa valaistuneen ihmisen mielipiteen siitä tai tästä tiestä, niin hän vastasi jotain tyyliin, että "haluatko tulla jonkun valaistuneen aivopesemäksi". Ja sitä se olisi, jos joku toinen ihminen asettuisi väitetyn valaistuneen statuksensa perusteella auktoriteetiksi ja sanoisi että tuo tie on sinulle huono, tämä hyvä. Lopulta et voi luottaa muuhun kuin omaan sisäiseen johdatukseesi - sekä positiivisiin tuntemuksiin että epäilyksiin.

Ihmisille voi olla henkisesti hyödyllisiä joskus mitä oudoimmat asiat: on jopa ihmisiä jotka ovat oivaltaneet jotain olennaista katsottuaan täysin maallista elokuvaa ja kuultuaan siinä yksittäisen pysäyttävän lauseen. Samoin myös opetukset, jotka eivät ole millään muotoa "täydellisiä", voivat olla yksilöille hyödyllisiä siinä vaiheessa, jossa he ne löytävät. Sitten jos ne lakkaavat olemasta hyödyllisiä, voi etsiä jotain muuta tilalle.

Itse en lukisi tuota kirjaa monestakin syystä, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se voisi sinulle ja monelle muulle olla hyödyllinen. (Niitä syitä miksi en lukisi: en usko sellaiseen prosessiin jolla viesti väitetään saadun; tekstin sävyn ja sisällön perusteella en usko että äänessä on Jeesus kuten väitetään ja muutenkin pidän hyvin epäilyttävänä hankkia opetuksilleen ikään kuin absoluuttista auktoriteettia väittämällä sitä tunnustetun hengellisen opettajan sanelemaksi; ja lisäksi teksti tuntuu intuitiivisesti sekavalta meteliltä tietoisuudessani kun sitä luen, ja yritän pitää tietoisuuteni "clutter free zonena", puhtaana tarpeettomasta ajatussisällöstä. Jos lukisin tuota, tuntisin täyttäväni mieltäni tarpeettomalla monisanaisella ja epäselvästi esitetyllä ajattelulla.)

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi Mystikon kokemus siitä, onko ns. valaistuminen pysyvä olotila, vai vaihteleeko se?

Huomaan itse tempautuvani tämän maailman asioihin vielä aika herkästi, ja lisäksi turvaudun vanhoihin pahoihin tapoihini (ylensyönti, pelaaminen) jos taas samastun liikaa kokemukseeni.

Itse yhteyden syntyminen uuteen tietoisuudentasoon on kyllä pysyvä asia, mutta on mahdollista peittää tämä uusi näkemys kokonaankin egosamaistumisen ja maailman uskomuksiin palaamisen alle. 

Ongelma on se, että valaistunut ihminen ei ole enää oikeastaan tämän maailman olento lainkaan: tämä kolmiulotteisten fyysisten olentojen kansoittama tietoisuudentaso ei ole hänen kotitasonsa. Hänen on kuitenkin, pysyäkseen maailmassa jonka muut näkevät ja voidakseen kommunikoida sen fyysisiksi kehoiksi itsensä kokevien asukkaiden kanssa, pidettävä kiinni tietystä joukosta ihmiskunnan perususkomuksia. Hänen on siis säilytettävä jotain vanhasta minästään niin kauan kuin tahtoo olla täällä. Koska ihminen on kuitenkin elänyt samaistuneena siihen vanhaan minäänsä kauan, ja sen tasolla on omanlaisensa nautinnot joihin on tottunut, niin on aina syytä varjella omaa henkistä tasoaan, ettei vahingossa luisu tottumuksesta kokonaan vanhaan tietoisuuden tasoon.

Jeesuskin lähti välillä erämaihin ja yksinäisyyteen, irti maailman uskomuksista ja joka puolelta huutavista väitteistä, että se mitä ihmiset näkevät on totuus. Itse meditoin pitämällä yllä mahdollisuuksien mukaan hiljaista, kuuntelevaa ja ajatuksetonta tietoisuudentilaa, samoin rajoitan tämän maailman uskomuksia levittävän materiaalin kuten uutisten tai viihteen kulutustani. Maailman suggestiokoneisto on käynnissä koko ajan, ja pyrkii vetämään jokaisen uskomaan kuten maailma itse uskoo. Tavalla tai toisella siltä on suojeltava itseään niin kauan kuin on tällä olemisen tasolla.

Etsivä löytää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsivä löytää:

En todellakaan pahastu.

On mielenkiintoista lukea edistymistäsi, koska tunnistan paljon itseäni. Polku muistuttaa samaa fundamentalisesesta taustasta lähtien. Odotan myös, milloin nämä jumistukset poistuisivat lopullisesti.... Saan aina oivalluksia, ja ehdin jo ajatella "joko nyt", mutta sitten taaaas tulee jotain uutta tilalle.

Minullakin de Mello taisi olla ensimmäinen kirja. Olen tosin lukenut sen jo viidesti. Tolle oli toinen, sen luin uudelleen tämän ketjun innoittamana. Joka kerta kirjoista avautuu uusia näkökantoja.

Saanko kysyä, mikä oli se saamasi tekniikka, jolla et samaistu kehoon? Onko muukin tapa kuin se, että on läsnä ja katsoo itseään ulkopuolelta?

Ap

Ihmeiden Oppikurssi on se menetelmä, josta puhun. Se tosin ei tähtää pelkästään kehoon samastumisen poistamiseen, vaan koko ajattelumaailman mullistamiseen. Se tuotiin eteeni ensimmäistä kertaa jo sielun pimeän yön aikana, mutta en silloin ymmärtänyt siitä hölkäsen pöläystä. Yritin toiseenkin kertaan lukea kirjaa pari vuotta myöhemmin, mutta taas sama ymmärtämättömyys esti minua etenemästä asiassa. Vasta kun luin G. Renardin kirjat, jotka ovat eräänlaista johdatusta Oppikurssiin, pääsin asiassa eteenpäin. Täytyy tietysti muistaa, että Renardin kirjat ovat ihmisen kirjoittamia ja siten saattavat sisältää virheitä, mutta kokonaisuutena niistä saa kyllä hyvän tiivistelmän Oppikurssin asioista. Renard kertoo niissä selkokielellä myös näistä yksittäisistä menetelmistä, joita olen ottanut käyttööni. Muistan lukeneeni, että kristitty mystikko ei ole näihin kirjoihin tutustunut, mutta niissä on paljon samaa kuin mistä mystikko puhuu kokemustensa pohjalta.

En ole tosiaan lukenut, mutta kuulostaa huolestuttavalta jos hengellinen menetelmä tähtää 'ajattelumaailman mullistamiseen'.

Oma näkemykseni on, että parhaat ja puhtaimmat opetukset ovat yksinkertaisia, niin että ne vievät mielen kohti hiljaisuutta eivätkä niinkään synnytä halua ymmärtää jokin monimutkainen opetus. Koska juuri mielen hiljaisuus on avain, ajattelun tason ylittäminen. Ajattelemalla tai ajatusmaailmaa mullistamalla ei voi löytää sitä, mikä on aivan toisella tasolla kuin koko ajattelu. Yleensä riittää varsin yksinkertaisten hengellisten totuuksien tietäminen (kuten sen, että pohjimmiltaan on Itse se mitä etsii) , ei tarvita monimutkaisia ajatusrakennelmia. Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten, niiden jotka eivät tee yksinkertaisista asioista monimutkaisia.

Eckhart Tolle esimerkiksi pysyy hyvin hiljaisuuden suuntaan osoittamisessa. Tiedän, että siksi moni luettuaan kirjan pettyy, että eihän siinä ollut oikein mitään. Ei niin, ei älylle sisältöä pureksittavaksi, ei ihmeellisiä oppikokonaisuuksia ja teorioita. Kuitenkin juuri hiljaisuutta harjoittamalla löytää todennäköisimmin sen mitä etsii. Etsijä on jo itse se mitä etsii - täytyy vain olla riittävästi ajattelevan mielen hiljaisuudessa, että sen oivaltaa.