Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Olen se joka varoitti valaistumisen tavoittelusta. Jatkan vielä edellistä kommenttiani (1906). Ap:lle sanoisin, että Mystikko tuskin panee pahakseen minun omakohtaista varoitustani. Hän tietänee gurujen ovat sitä varten, että oman individuaatioprosessin tapahduttua heidät pitääkin tappaa. Minä kyseenalaistan valaistumisen tavoittelun olleen hyväksi omalla kohdallani ja kirjoitin, sillä uskoin ketjun lukijoissa olevan muitakin, joille tällainen hahmotustapa ei sovi. Pahimmillaan se todella vetää jopa psykoosin puolelle. Ei näihin hengellisen tien asioihin ole yhtä oikeaa vastausta ja toimintatapaa. Joillekin sopii Mystikon esittämät periaatteet, toiset taas kaipaavat maanläheisempää otetta, jossa kaikki eskapistinen hengellinen haihattelu lopetetaan ja keskitytään jalkojen maahan saamiseen, täysivaltaiseksi tulemiseen ja haetaan niitä itselle sopivia parantumistyökaluja ihmisten maailmasta, eikä jäädä passiivisena odottelemaan josko valaistuminen jotenkin korjaisi kaikki ongelmat.
En toki pane pahakseni, olen itsekin sanonut tässäkin ketjussa että tämä ei ole kaikkien tie, mitä täällä esittelen. Se on täällä kuitenkin esillä siksi, että täällä on ihmisiä jotka kaipaavat kokemuksia juuri tällaisesta, nykymaailmassa ainakin länsimaissa harvinaisemmasta tiestä. Se on juuri oikein hylätä se, mikä ei tunnu omalta.
Myös monissa perinteisissä idän perinteissä, joissa tavoite oli valaistuminen, tunnettiin useita etsijätyyppejä, joille sopii erilaiset tiet. Useimpien on yleensä katsottu kuuluvan ryhmään, jossa uskontoon uskovalle palvonta ja/tai (lähimmäisten ja Jumalan) palvelu on paras tie kohti heräämistä, ja vain pienen osan olevan niitä, joiden kutsumus on pyrkiä suoraan tuntemaan Perimmäinen todellisuus ilman välikappaleita tai maailmaa peilinä, omassa itsessä hiljaisuudessa ja tyhjyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko totta, että jos tarpeeksi ilmoittelee jotain asiattomaksi, niin koko keskustelu poistuu? Voisin kokeilla... :D
Miksä tässä on sinun miestäsi asiatonta?
Minä vaan todella vihaan tätä mitäänsanomatonta liibalaabaa, jota täällä viljellään mukaviisauksina. Joku vielä oikeasti sekoaa näistä.
Se, että sinä et ymmärrä, ei tarkoita etteikö joku muu ymmärtäisi. En minäkään ymmärrä astrofysikkaa, mutta en silti kutsu sitä asiattomaksi.
Ketjua kuuluu lukea niin, että poimii sen, mikä resonoi itselleen ja jättää huomioimatta ne, joihin ei usko. En minäkään usko toisiin ulottuvuuksiin tai ruumiista irtautumisiin, eikä edes nämä asiat kiinnosta. Otan tästä ketjusta sen, mikä minulle sopii ja mihin minä pystyn uskomaan - ja se ei ole minulla liibalaabaata. Ja kun näin teen, niin kuuntelen omaa sisäistä ääntäni.
Ap
Astrofysiikka ei saa ihmisiä jättämään terapiaa sen takia, että "pitää kuunnella sitä omaa sisäistä ohjaustaan".
Nyt irrotat asiat kontekstista. Mystikko kun ei ole käskenyt, eikä edes suositellut terapiasta luopumista. Hän on koko ajan korostanut, että lääkkeet pitää syödä ja lääkärissä käydä niin kauan kuin se on tarpeen. Muuten käy niin, että päästää irti ohjaksista, eikä kukaan ohjaa kulkua. Terapiasta luovutaan vasta, kun on luottamus johonkin muuhun.
Ap
Eka kappale on jonkun toisen pohdiskelua ja toinen ilmeisesti mystikon.
"Pohdin jossain vaiheessa tuota psykoterapiaa että miksi koen sen ja ylipäätään mt-hoitojen lähtökohdat ongelmallisiksi. Onko niin että terapiassa pyritään korjailemaan egoa parempaan kuntoon ("ajattele itsestäsi positiivisesti, hyvä itsetunto on tärkeä" jne. tiedätte nuo meille opetetut lapselliset typeryydet) kun taas valaistumista etsittäessä tavoite on joko egon purkaminen tai sen läpi näkeminen.
Aika usein tosiaan varsinkin pidemälle edetessä terapian pohjalla oleva ihmiskuva ja valaistumiseen johtava tie ovat ristiriidassa keskenään. Voi olla että tämän maailman ajatukset johtavat juuri tuohon, että yritä nyt parannella itsesi kuntoon, kun taas se syvältä sisimmästä kuuluva kutsu heräämiseen sanoo: "kuka on se sinä jonka pitäisi ajatella positiivisesti ja saada parempi itsetunto - ehkä sitä ei ole olemassakaan, ehkä se on pelkkä unikuva ja illuusio, ja miksi käyttää energiaansa sellaisten paranteluun, eikö olisi parempi oivaltaa mikä on ajan ja muodon ja mielen tuolla puolen!" "
Joo, tosi positiivisestihan tässä keskutellaan terapian tarpeesta. Lapsellista typeryyttä itsetunnon vahvistus, kun se itsetunto on vaan sen ikävän egon jatke.
Terapia voi tosin muuttua hyödyttömäksi jos osana valaistumisprosessia on jo kovin kaukana terapiasuuntausten takana olevasta ihmiskuvasta, mutta se ei tarkoita että terapia olisi kaikille hyödytöntä ja että satunnaisia ihmisiä tulisi rohkaista lopettamaan terapiansa.
Sama koskee lääkkeitä. Esim. Joel Goldsmith alkuaikoinaan opetti, että ei voi seurata Infinity Way tietä Jumalan valtakunnan tuntemiseen ja käyttää lääketieteen palveluja, paitsi ehkä lyhyenä siirtymäaikana kun vanhoista uskomuksista luovutaan ja herätään tiedostamaan Itsen todellinen luonne. Mutta hän joutui aika pian huomaamaan, että vaikka hänellä asia menikin niin, että varsin äkkiä tuli valaistuminen ja hän parani paitsi itse, ryhtyi parantajaksi muutenkin, niin näin ei todellakaan käynyt kaikilla oppilailla. Valaistuminen saattoi kestääkin vuosia, jopa vuosikymmeniä. He eivät siis saaneet apua vaivoihinsa siltä tasolta, ja jos heitä lisäksi kielsi etsimästä apua materian tasolta, he kärsivät. Myös henkinen etsintä kärsi, kun kaikki energia meni kipujen ja vaivojen kanssa elämiseen. Niinpä Goldsmith päätyi siihen, että lääkkeitä, silmälaseja ja varmasti terapiaakin saa ja tulee käyttää niin kauan kuin niihin tuntee tarvetta ja niihin uskoo. Vain pitäen mielessään se mahdollisuus, että tulee itse näkemään sairauksien olevan illusorisia ja todellisuuden "Taivasten valtakunta tässä ja nyt". Mutta jos kerran nyt näkee sairauksia, voi ihan hyvin käyttää tämän saman materian tason lääkkeitä ja hoitojakin.
Vierailija kirjoitti:
Meditation-Related Difficulties: Research Overview
Tuossa vielä samalta neurotutkijalta luento.
Monet tuossa mainituista asioista on itse asiassa henkisen etsijän kannalta varsin positiivisia kehityksiä, mutta valitettavasti jos meditoi ilman mitään perinnettä tai opettajaa, niistä voi tulla pelottaviakin kokemuksia koska ei tiedä mistä on kyse. Toisaalta se pelottavuus ja muut ilmiöt on sittenkin varsin ohimeneviä, ja meditaatiota voi aina vähentää tai sen voi lopettaa, jos se tuntuu itselle tuottavan epämiellyttäviä ilmöitä.
Mutta niin, osa noista ilmiöistä liittyy ns. kundalini-energian vapautumiseen ihmisen käyttöön, ja jotkut taas suoraan jo melko pitkällä olevaan valaistumisprosessiin. Esimerkiksi jossain määrin dissosiaatiohäiriötä muistuttava tila on aika tavallinen ohimenevänä siinä vaiheessa, kun egosamaistuminen alkaa hajota. Ihminen on koko elämänsä samaistunut siihen että on keho+mieli ja sitten tämän ympärille vielä liitettynä monia muita samaistumisen kerroksia. Sitten alkaakin nähdä, että keho, mieli ja kaikki muu on jotain mikä on minussa - kyllä siinä monelle tulee varsin mielenkiintoisia välitiloja ennen kuin on löytänyt perimmäisen Minän, ja silti samaan aikaan pystyy näyttelemään ihmisen osaa kuten ennenkin. Kun itselleni tuli tuollaisia, olin innoissani: jotain tapahtuu!
Mutta ymmärrän kyllä miksi joitakin voi pelottaa, varsinkin niitä jotka on aloittaneet meditoinnin viattomana tapana esim. parantaa keskittymiskykyä tai saada mielenrauhan tunnetta, ja sitten alkaakin koko maailmankuva muuttua tavalla, josta juuri mistään ei puhuta joten siitä ei tiedä onko se sekoamisen oire vai mitä. Tosin useimmille meditoijille näitä ei tule, koska eivät viitsi meditoida tarpeeksi sitä varten, useimpien ainoa kokemus on että on melkoisen pitkästyttävää istumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakohtainen kokemus ja varoitus: Valaistumisen tavoittelu voi johtaa asioiden hoitamatta jättämiseen ja sitä kautta kokonaan oman elämänhallinnan menettämiseen, eikä se todellakaan ole kaikkien tie. Itse en esim. mennyt terapiaan vaan luulin että korjaannun itsekseni sen "sisäisen Jumalan valtakunnan" oivaltamalla. Tätä myös kristitty mystikko usein suosittelee. Ongelma on vain siinä, että minä en voi tehdä juuri mitään tämän oivaltamisen eteen. Mikäli jään odottelemaan Jumalan valtakuntaa, se tarkoittaa etten kasvata itseäni täysivaltaiseksi aikuiseksi joka huolehtii esim. omasta hyvinvoinnistaan hoitamalla itseään vaan jää odottelemaan jostain ulko- tai sisäpuolelta tulevaa voimaa, jota itse ei voi kontrolloida. Useimmat meistä eivät ole niin henkisesti pitkällä, etteivät tarvitsisi ihmisen kokoisia keinoja elämänsä rakentamiseen ja korjaamiseen. Kaikille mitään jumalallista oivallusta ei koskaan tule vaikka kuinka tavoittelisi, ja tässä tavoittelussa jää elämä elämättä.
Kiitos kun kirjoitit. Itse nostin hieman kristityn mystikkoa jalustalle ja luin hänen oppejaan. Lopputuloksena psykoottisuus, valtava ahdistus (joka muuten ilmenee joka kerta kun tähän ketjuun tulen ja siksi käynkin täällä harvoin) ja dissosiaatiota. Mystikon mielestä dissosiaatio on mahdollisesti yksi askel kohti valaistumista. Ei kiitos. Mystikko ei voi olla varma, että ihminen kestää kaikkia kokemuksia, joita hän itse suht tunteettomana ihmisenä kestää (sanonut, ettei ole kovin tunteellinen ihminen). Muutenkin KM puhuu ristiin välillä asioista ja selittää epäselvästi. Jostain syystä tulee huonot vibat koko ihmisestä. Kuuntelen omaa ohjaustani ja mystikko ei mene jatkoon.
On tosiaan järkevää olla lukematta sellaista, joka ei tunnu itselle tuottavan mitään hyötyä mutta joka ahdistaa. Psykoottiseksi sentään tuskin kukaan tulee siitä, että lukee jonkun ajatuksia nettipalstalta - tilapäinen ahdistus voi toki olla mahdollista.
Vaikka ei se ahdistuskaan aina mitään vältettävää ole, eikä vaarallista. Esimerkiksi kun itse olin menossa pois päin fundamentalistikristillisyydestä, minua ahdisti ihan julmetusti lukea kaikkea mikä ei ollut ihan linjassa sen helluntailaisen linjan kanssa, mihin olin uskonut. Muistaakseni kun ekaa kertaa luin jonkun Anthony de Mellon kirjankin, mielessäni rukoilin koko ajan Jumalaa varjelemaan minua harhaopeilta ja eksytyksiltä, koska olin varma että jesuiitan kirja sellaisia vilisee, mutta silti kiinnosti. Ahdistusta riitti, mutta niin myös oivallusta ja vähittäistä vapautumista juuri niistä harhaoppipeloilta, joista olin kärsinyt.
Mutta jokainen tietysti päättää oman tilanteensa, kiiinnostuksensa ja voimavarojensa mukaan millaista sisältöä milloinkin jaksaa tai haluaa, ei ole onneksi koskaan mitään pakkoa lukea ahdistavaa materiaalia.
Varmaan kuitenkin aika harvinaista tuollainen että henkisyyttä tai valaistumisprosessia käytetään huonon käytöksen oikeuttamiseen tai vastuiden luistamiseen. Yksittäistapauksia varmasti on, mutta aika usein henkiseen heräämiseen ja myös hengellisyyteen kuuluu päin vastoin korostunut moraali, niin että tulee herkemmäksi omille mahdollisesti muita satuttaville reagointitavoilleen tai käytöksilleen ja haluaa tehdä niistä "parannusta".