Kellopeippi

Muistan ekassa raskaudessa noinkin käyneen. Maitorauhaset valmistautuvat hommaansa, mutta eivät vielä tee oikeaa maitoa. Ihan normaalia ja tavallaan hupaisaa minusta :-) Kiusallista tietysti, jos sitä enemmän tulee. Silloin liivinsuojukset ovat paikallaan.

Tervetuloa uusille!

Meillä on tulevat isoveljet ottaneet vauvan todella innostuneesti vastaan. Vanhin poika tykkää lapsista ja vauvoista ja otti pienenä pikkuveljensäkin vastaan tosi hyvin. Tuskin kertaakaan oli mitään mustasukkaisuuden oiretta. Tämä pikkuveli, josta tulee nyt isoveli hänestäkin, on toista maata, mutta esimerkin voimasta on kysellyt vauvasta kovasti ja tarjoutunut antamaan sille joululahjoistaan jos se ei vielä saa omia. Tiedän, että kun sille valkenee miten hänen valta-asemansa perheessä horjuu, niin reaktiota tulee, mutta toistaiseksi odotus on vain iloista.

Liikkeitä täällä odotellaan. Jotain muksauksia EHKÄ välillä tuntuu, mutta ei mielestäni vielä varsinaisia liikkeitä. Voi olla jotain muutakin. Olisihan se vähän aikaista vielä kuitenkin.

Kellopeippi 13+4

Ultrakuulumisia: kaikki ok. Niskapoimu oli 0,9 mm eikä veriseuloissa ollut sen kummempaa. Kun laskevat sen riskin vielä äidin iän kanssa yhdessä niin ei varmaan mitään tosiaankaan ollut... On tässä hermoiltu, mutta kaikki siis hyvin.

Tyyppi liikuskeli runsaasti, muttei tietenkään meinannut paljastaa sitä niskaansa. Venytteli käsiään ja sydän jumpsutti kovasti 154 kertaa minuutissa. Lopuksi laittoi vielä nilkat ristiin - sitä tekevät molemmat isoveljet, eli tutun tuntuinen kaveri.

Sukupuolesta ei voi sanoa vielä mitään, mutta kovasti meille tuli kummallekin poikafiilis. Johtuuko se sitten vain siitä, että ultrattavalla sikiöllä ei ole kiharoita ja prinsessatiaraa, vai siitä, että muistuttaa noita aiempia poikalapsia niin paljon. Mies kun niin tyttöä toivoo, mulle on ihan sama :-) Mutta reipas tyyppi, ärsyyntyi selvästi kun kätilö koetti töniä parempaan asentoon.

Laskettu aika olisi nyt taas se 29.12. eli menkkojen mukaan.

Oikein hyvää juhannusta kaikille ja onnellista odotusta!

Kellopeippi 12+4

Sassy, en nyt tähän hätään muista mutta siitä on ohje että miten usein supistukset tulee niin sitten lähdetään. (Ja ne kyllä huomaa.) Ensisynnyttäjällä harvoin on hirveä kiire. Jos pystyy, niin kannattaa kysyä että miten kauan on suvun muilla naisilla kestänyt. Mulla on ainakin ollut linjassa esiäitien kanssa :-)

Pitää tietysti sanoa selvästi sairaalassa, mitä haluaa, mutta pitää hyväksyä sekin, että kaikki ei ole mahdollista. En ole alalla, puhun siitä miten muistan asiat, mutta epiduraalin saa vasta kun kohdunsuu on tarpeeksi auki, ettei synnytys mene liian pitkäksi. Se näet hidastaa kohdunsuun avautumista jonkin verran. Kun se alkaa vaikuttaa, niin parhaimmillaan on syvä rauha... sitten pitää vain toivoa, että kohdunsuu aukeaa tarpeeksi ennen kuin se loppuu ja alkaa taas sattua. Uutta ei välttämättä anneta, koska pitäisi tuntea sen verran että pystyy ponnistamaan.

Muita kivunlievityksiä en niin muista, ihan suun kautta nautittavaa sain ensi alkuun, ilokaasusta en oikein tykkää.

Mutta parhaimmillaan ne toimii ihan hyvin ja kipu on hallinnassa. Sitä ei kukaan voi sinulle luvata, ettei satu yhtään, mutta kyllä sille jotain voidaan tehdä.

Moni tietysti ajattelee, että ilman kivunlievitystä synnyttäminen on parempi ja mikäs siinä, jos onnistuu. En kuitenkaan usko, että voisin hyväksyä naiseuteni ja äitiyteni ja synnytyksen yhtään paremmin. Minuun vain sattuu kovasti se kaikki ja siksi olen iloinen, että keinoja sen lievittämiseen on.

Hankinnoista, meillä pitää ostaa uusi sänky, koska edellinen tuli myytyä pois aikanaan... Samoin syöttötuoli puuttuu, sitten kun sen aika on. Amme on ja vaatetta ja muuta tavaraa paljonkin, eli emme ota äitiyspakkausta, kun sen olennaiset osat on jo. Vaunut saa ostaa mies, sillä on kaikenlaisia ajatuksia aiheesta. Automies on aina automies :-)

Ja onnea kaikille hienoista ultrakuulumisista! Tuli vain heittäydyttyä tähän yhteen aiheeseen...