Kellopeippi

Carpe Diem, osanotto suruunne.

Nannimamma, pari tuntia nytkin käskettiin varata sokerirasitukseen. Ensin otetaan verikoe, sitten juodaan sokerilitkua ja odotellaan ja taas otetaan verikoe. Ainakin siis nämä, edellisestä on pian 7 vuotta aikaa... mutta aamunsa siinä tuhraa joka tapauksessa. Mulla ei ole tullut kamala olo siitä, kun on sokeritkin olleet kunnossa, joillain ei ole kovin kivaa vaikkei ongelmia ilmenisikään. Mutta hyvä se on käydä, sekä sinun että lapsen takia.

Oltiin eilen rakenneultrassa, se oli kiva käynti. Kaikki näytti olevan kunnossa ja paikoillaan. Vähän oli uninen vauva, mutta kääntyili sen verran että saatiin asiat selväksi. Kovin oli kippurassa, mutta mitään pojalle tyypillistä ei näkynyt ja lantiossa sen sijaan tytölle tyypillisiä asioita. Eli tyttöä luvattiin. Hassu neiti, lopuksi alkoi imeskellä varpaitaan :-) Kätilökin nauroi että onpa tyyppi... Notkea ainakin, kädet ja jalat milloin missäkin.

Mies on ihan onnessaan kun näyttää että tyttö on tulossa. Minäkin olen vähän tänne sankareiden ja taistelijoiden keskelle kaivannut seuraa... Jos se nyt poika olisikin niin tiedetään ainakin mitä on tulossa, mutta vaihtelu virkistäisi. Tyttöä olemme veikanneet koko ajan jo siksi, että hedelmöittymispäiväksi on sanottu sunnuntaita ja tiedämme, että siittiöitä on päässyt paikalle vain sen viikon torstaina. Tyttösiittiöthän elävät pitempään kuin poikasiittiöt. Ja mulla ollut aika erilainen olo kuin aiemmin, enemmän pahoinvointia, ummetusta, naama on rupsahtanut... tytärhän vie äidin kauneuden, ne sanovat. Ei niin että sillä väliä olisi kun tässä iässä se menee jo muutenkin, mutta merkit ovat selvät.

Onko kellään kokemuksia lentämisestä raskausviikolla 26 tai niillä main? Minun pitäisi muutama tunti jaksaa istua suuntaansa ensi kuun alussa, mutta pelottaa aika lailla. Raskaushan on mennyt ihan hyvin, mutta selkävaivoja on ollut ilmankin sitä aika paljon. Pelkään, etten pääse enää istuimesta ylös, jos lähden. Ihan pakko ei ole mennä, mutta harmittaisi jos en. Kuitenkin maha alkaa jo nyt vähän painaa, eli ei tämä ainakaan helpommaksi muutu.

Iloista odotusta kaikille!

Kellopeippi 20+4

Nannimamma, sokerirasitus on tehty molemmissa aiemmissa raskauksissa kun painoa on ennestään. Mitään ei löytynyt :-) Siinä pitää olla oliko se 12 tuntia syömättä ja juomatta ja sitten tosiaan juodaan makeaa litkua, verensokereita mittaillaan ennen ja jälkeen. Ei se tottuneelle niin kauheaa ole, mutta ensimmäisellä kerralla, kun en ollut muutenkaan paljon labrakokeissa ollut, olihan se tuskaa. Nyt ei sen kummemmin pelota.

Iso maha on kyllä, alkaa olla välillä tukala olo kun olen niin mahdottoman lyhyt. Palleaa kiristää, kuten aiemmissakin raskauksissa. Tää nyt on vaan kestettävä...

Ensi keskiviikkona on rakenneultra. En kyllä ajatellut kauheasti ostaa uutta, oli sieltä tulossa tyttö eli poika. Edelliset on poikia. Tulisin hulluksi, jos kaikki olisi vaaleanpunaista ja aika vaihtelevan värisiä noilla muutenkin on ollut. Kai sen lapsen sukupuolen värkeistä näkee, jos se jollekulle erikseen kuuluu. Vauvanvaatteita on jäljellä iso lasti, tarvinneeko kaikkea panna uusiksi yhden kromosomin takia. Vaunut on ostettu taas kerran, neutraalin väriset kuten aiemminkin.

Hisssu, voin kertoa vain mitä olen itse kokenut :-) Kohtuhan venyy ja lapsi alkaa pitää omaa menoaan siellä, joten kaikenlaisia tuntemuksia voi olla. Menkkamaisia kipuja on mullakin aina välillä, mutta tosi lieviä. Sellaista kiristävää tunnetta alavatsassa ja lantiossa. Sellainen hankala, mutta harmiton supistus kiristää koko vatsaa ja tuntuu, että pitää päästä istumaan. Yleensäkin, jos supistaa niin siihen auttaa lepo. Toisaalta supistukset eivät tunnu tulevan niinkään rasituksesta, olen tässä tehnyt remonttia eikä ole supistellut yhtään.

Joillain supistukset tuntuvat jo tässä vaiheessa selässä, mutta mulla selässä tuntuvat ovat olleet merkki synnytyksen alkamisesta. Kannattaa kuulostella omaa oloa, jokainen meistä on erilainen. Joka tapauksessa vain jatkuvista ja säännöllisistä supistuksista kannattaa olla yhtään huolissaan, kovakaan supistus ei ole vaarallinen, jos on kertaluontoinen. Kurjalta se kyllä tuntuu.

Varmaan ne kuplinnat ovat liikkeitä, vaikka joskus on vaikea erottaa suolen toimintaa lapsen liikkeistä :-) Kohtu oli ainakin mulla nyt neuvolassa jo navan yläpuolella, koska olen lyhyt ja lyhytselkäinen. Mutta ei sitä itse osaa tunnustella, tai en minä ainakaan löydä. Lapsen liikkeet tuntuvat eri puolilla alavatsaa, koska lapsikin liikkuu ympäriinsä. Joka tapauksessa nyt liikkeet voimistuvat koko ajan, joten kauaa ei tarvitse miettiä mikä on mitä :-)

Jokainen lapsi on erilainen. Esikoiseni oli sellainen vipeltäjä, toinen lapsi tuntui kääntyvän kuin valas ja tästä kolmannesta huomaa, että sen isä on pelannut jalkapalloa joskus ihan tosissaan. Muks muks...

Kellopeippi 18+6 (kappas meillä on samat viikot)

Chellam, ai kauheeta. Oletko yhtään pystynyt arvioimaan, mikä erityisesti aiheuttaa supistuksia? Samaa täällä kuulostelen nimittäin... toistaiseksi ovat pysyneet hyvin hallinnassa, mutta edellisistä raskauksista tiedän, että niitä voi tulla. Heti jos kohtua vaikka vähän painaa niin se supistaa. Ja jos on paha mieli, stressiä, sitten varmasti supistaa niin että pitää mennä linkkuun. Nyt kun olen ollut lomalla ja etätöissä niin on mennyt hyvin. Pelottaa ennen äitiyslomaa että mitä ehtii tulla. No, nämä on näitä mun pohdintoja, eikä supistuksia voi loputtomiin välttää, jos on taipumusta. Onneksi ovat yleensä vaarattomia niin kauan kuin eivät ole säännöllisiä. Onko sairasloma auttanut sulla yhtään?

Kellopeippi

Terveisiä neuvolasta! "Arvot oli kohdallaan" ja syke oli 140. Verenpaine 123/79, hemoglobiini 135 ja niin edelleen. Oikein hyvin olenkin voinut viime aikoina. Potkut tuntuvat tuurilla jo päällekin päin, ja sain selityksen miksi: jos ei ole kovin tiukat vatsalihakset niin tuntuvathan ne. Jotain iloa siitä ettei treenaa hulluna :-) Sokerirasitukseen pitäisi varata aika, sen joutuu käymään läpi kun on lähtöpainoa jonkin verran, mutta ei se niin hirveää ole kun on tottunut.

Saatiin toki kotiin kirje sikiötutkimuksista, mutta nyt vielä tarkempaa tietoa: Downin syndrooman riski 1/6000. Kun on tuota ikää 41 niin ne tutkimustulokset ovat sitten olleet nollan luokkaa. Olisin minä tarkempiinkin tutkimuksiin mennyt mielelläni, niissä kai saa sukupuolen selville... Mies tuota sykettäkin mietti että jos se nyt olisi tyttö. Mutta terkkari selitti, että eniten siihen vaikuttaa lapsen koko, nopeampi "tyttösyke" tulee jos sikiö on pienempi ja tytöt ovat monesti pienempiä. Mulla on aiemmat lapset olleet pienen puoleisia, joten voi tämäkin olla kun vanhemmatkaan ei ole olleet kovin isoja syntyessään. Että ei siitä voi sanoa.

Painoa on tullut nelisen kiloa, mutta kun siihen laskeen istukan, lapsiveden, veren määrän lisääntymisen, ainakin mulla myös rintojen turvotuksen ja vielä vähän vauvaa päälle, niin eipä tuo niin paljon ole. Jatkossa pitää toki katsoa mitä syö. Näin kesähelteellä ei mikään maistu, mutta syksyllä on kaikki toisin...

Hyviä kesän jatkoja kaikille!

Kellopeippi 18+2