Kellopeippi

Sassy: joo mies synnytyksessä. Mulla kun on tulossa kolmas kerta, niin en välttämättä kaipaa sinne seuraa. Parhaimmillaan on muutenkin tekemistä. Yksinhän siinä saa olla jonkin verran, jos mitään erityistä ei tapahdu. Kun kerran olen sillä linjalla että puudutukset kaikki mitä tulee, niin ei se välttämättä tuskaa ole koko aikaa.

Miksikö en halua miestäni synnytykseen? Mieshän on kultakimpale mieheksi, huolehtivainen ja hellä ja luotettava. Mutta kun sillä on niin tolkuton suojeluvietti. Ja koska tämä on sille eka kerta, sille saisi koko ajan selittää että tämä on normaalia ja kaikki tekevät parhaansa. Hoitajat ja kätilöt kun eivät aina jaksa eläytyä synnyttäjän saati isukin tunnelmiin, ei siinä mitään mutta minulle miehen mukanaolo olisi vain lisäduunia.

Päivystäköön aulassa tai kahvilassa, jos haluaa. Näin hän on itse arvellut että on parempi. Mulla kun on aina riskinä joutua vielä leikkaussaliin, näin on käynyt 2 edellisellä kerralla, niin hengaa sitten vauvan kanssa sen aikaa. Mutta en kaipaa sitä saamaan porttaria synnytyssaliin kun heittäytyy hankalaksi :-)

Edellinen mies oli synnytyksessä, ja koska on toisenluontoinen niin se oli ihan ok. Ei siitä välttämättä hirveästi tukeakaan ollut, mutta jotain seuraa kuitenkin.

Turhahan sitä on sanoa, ettei synnytystä kannata pelätä, koska se on jokaiselle niin eri asia. En kestä kipua juurikaan ja siksi haluan epiduraalin, jos vain pystyy antamaan. Minusta ei ole juuri hyötyä jos sattuu tosi paljon. Mutta jos kaikki menee nappiin niin synnytys voi olla ihan ok. Kaikkia ei tietysti satu niin paljon ja joillakin tehoavat rentoutukset ja muut luomujutut, mutta mulla ei. Olen keskikastin joogi ja jedi, mutta synnytyskipuun keinoni eivät tepsi...

Kellopeippi 12+3

Kappas joo, minultakin meni ohi. Älä huoli siitä työnteosta, sehän on järjestelykysymys. Olen itse tutkija yliopistolla ja lapsia on ennestään kaksi, kolmas tulossa. Kuten minulle luvattiin, olen saanut aikaan jopa enemmän, kun on jotain mikä rytmittää päivän. Sitä voi saada aikaan neljässä tunnissa enemmän kuin ennen kahdeksassa. Muutama kuukausi voi mennä aika sumussa, mutta siitä se sitten taas lähtee kun on sen ennenkin osannut.

Kyllä vanhemmuus syventää ihmisen persoonallisuutta, jos sen osaa oikein ottaa (eikä sekoa yltiöpäisiin suuntauksiin missään suhteessa, oli kyse kulutuksesta tai kasvatusihanteista). Voit jopa hyötyä siitä työssäsi! Minä ainakin ymmärrän elämää ja tutkimiani ihmisiä paremmin. Enkä tarkoita, että lapsettomat eivät tajua mitään, minun kohdallain äitiys vain on ollut erinomaisen tarpeellista.

Parisuhteen on tärkeää olla vakaalla pohjalla, koska kohta siihen tulee kolmas osapuoli jonka kanssa voi neuvotella vähän tai ei lainkaan. Tätä minäkin olen uusperheessämme pohtinut  - miten aiemmin lapseton mies muuttuu isyyden myötä ja kuinka dynamiikat osuvat yksiin, kun mukana on uusi ihminen. Mutta elämähän on otettava sellaisena kuin tulee ja asiat voivat mennä myös hyvin. Rakkaus on tärkeintä, sen lisäksi että eletään samassa todellisuudessa.

Onnellista odotusta sinulle ja miehellesi!

Hiimu: Onnea ultrasta! Vai oikein vilkutteli, ei meillä vaan koskaan :-) Keskiviikkona näkee, onko vähän kohteliaampi tapaus tulossa.

Jos ultrassa on kaikki ok, varmaan aletaan kertoa ihmisille sitä mukaa kun tulee puheeksi. Miehen vanhemmat tietävätkin. Oltiin taannoin sukujuhlissa ja hyvin pitivät tiedon omanaan, vaikka halailivat kovin tiukasti :-) Vanhemmille lapsille kerrotaan varmaan loman aikana, saadaan yhdessä totutella asiaan tällä porukalla. Kertovat tietty kaikille, naapureista mun ex-mieheen eli isäänsä :-) Toivotaan nyt että saadaan kertoa. Mennään kyllä jatkotutkimuksiin jos aihetta on. Ja onhan se vähän hölmöä valittaa että menee juhannus ja loma pilalle, vaan kun menee. Jos siis jotain on. Yritä siinä rentoutua ja ajatella kauniita ajatuksia.

Töissä kerron heti kun voi eli on suht varmaa että asiat ovat suunnilleen ok. Rupesivat kuulemma jo tekemään loppuvuoden budjettia mutta en alkanut hölöttää silti, eihän se edes ole pakko kuin joskus myöhemmin. Tietyt henkilöt tietävät, mutta pitävät vielä tiedon omanaan.

Kellopeippi 12+1

Femedassa oli vajaan satasen kela-korvauksienkin kanssa.

Carpe Diem, teillä ei vissiin voi ottaa näytettä istukasta kun pitää odottaa? Kaverilla oli vastaava tilanne ja se pääsi tutkimuksiin samalla viikolla. Itsekin täällä odottelen ensi viikon ultraa vähän pelolla, kun ikääkin on. Onneksi suurin osa tutkimuksista päättyy hyvin, suunnilleen että riski on 0,3 prosenttia... Eiköhän vaan teilläkin!

Chellam, kyllä näissä tutkimuksissa on valtavat erot. Mä kävin jo toissa perjantaina labroissa, kun viikkoja oli tasan 10. Väittivät että on paras aika silloin ja sitten voivat ultrassa käyttää niitä tuloksia riskin laskemiseen. Toisessa paikassa otetaan labrat vasta samoihin aikoihin ultran kanssa. No osaavathan ne riskin laskea muutenkin, mutta tosi eri systeemit. Kyllä kuulostaa oudolta että sulta ei enää voisi mitata niskaturvotusta noilla viikoilla. Mulla on aika ensi viikolle ja viikkoja on silloin 12+5.

Muuten  kyllä ottaa päähän kun Helsinki säästää. Täällä on menty sähköiseen asiointiin ihan kokonaan, mutta terkkari ei osannut kai laittaa mun tietoja sinne oikein kun en pääse koko systeemiin. Joudun sitten soittelemaan keskitetyn päivystyksen kautta, koska omaa puhelinnumeroaan ei tietenkään antanut. Kyllä vaan tuntuu että suurin tavoite julkisella puolella on ettei sitä käytettäisi... Ei muuten mutta halusin tässä ultraa odotellessa tarkistaa että labrat on ok (en nyt olettanutkaan että mies olisi tuonut mulle kuppaa mutta kuitenkin).

Töissä menee ihan mahtavasti, saattavat vähän järkyttyä kun kerron uutiset ensi viikolla tai koska nyt uskaltaa. Mutta haluan minä tehdä muutakin, äitiysloma on kiva ajatus taas.

Kellopeippi 11+4