Käyttäjä7437

Niinistöt asuttavat siis viittä eri taloa

Helsingissä presidentinlinna ja Mäntylä, Espoossa omakotitalo, Naantalissa Kultaranta, Karjalohjalla kesämökki. Olisi mielenkiintoista veronmaksajana tietää, onko Mäntyniemi käytännössä nykyään tyhjillään.

Olen ihan umpikujassa, vanhempieni vallan alla, epätoivoinen olo

Vielä 4 vuotta sitten elämä oli mallillaan. Sitten tein tyhmimmän päätöksen, mitä voi tehdä. Vanhempani tarjosivat minulle osakkuutta yrityksessään ja pitkän harkinnan jälkeen suostuin. Nyt olen yrityksessä osakas 45%:lla ja asun yrityksen nimissä olevassa asunnossa perheeni kanssa.

Pikkuhiljaa tilanne on mennyt voimakastahtoisen äitini toimesta siihen, että jos perheemme asioita ei tehdä hänen tahtonsa mukaan, hän uhkailee minua työhön liittyvillä asioilla, palkanalennuksella, että joudumme perheineni lähtemään firman omistamasta asunnosta pennittömänä, jne.

En saa millään osuuttani yrityksestä myytyä kenellekään. Pienehkössä perheyrityksessä palkkakaan ei ole kovin suuri ja perheemme elää melkeinpä "kädestä suuhun", koska miehellänikään ei ole mikään huima palkka, joten säästöjä ei jää. Muuten toki säästäisimme ja pesämunan saatuamme muuttaisimme omaan aauntoon.

Äitini vaatii meitä viettämään jokaisen joulun heidän luonaan. Viime jouluna olisimme menneet miehen sukulaisille, mutta alkoi niin kova uhkailu työpaikastani, palkastani ja asunnosta saman tien pihalle laittamisesta, että oli.pakko taipua.

Lisäksi, jos lapsemme ei vietä tarpeeksi aikaa isovanhemmilla, tai ei ole yhteydessä heihin lähes päivittäin, äitini syyttää minua kiristämisestä ja taas sama uhkailu, samoista aiheista alkaa. Siksi joudun pyytämään lapsia soittamaan lähes päivittäin mummolle, jotta uhkailu ei ala. Välillä vaikea saada 12v soittamaan, kun mummo "kuulustelee" lasta puhelimessa, mitä on tehnyt, kenen kaverin kanssa ollut, jne., utelee perheasioitamme ja lasten kavereiden ja heidän perheiden asioita. Lapsi ei jaksa tuota kuulustelua.

Lisäksi jo muutettuamme äitini ilmoitti, että asuntoon ei tietyillä.miehen sukulaisilla ole asiaa, eivät saa käydä luonamme kylässä heidän enemmistönään omistamassa asunnossa, eikä asuntoon saa tulla kukaan ystäväperheemme, jolla on eläin mukana. Tällä pääsi rajoittamaan, että hyvät ystävämme ei voi tulla meille ja tämäkin aika on heidän käytettävissään ja lapsemme olisivat heillä.

Tilanne ei ollut alkuunkaan tällainen ennen osalkuuttani ja muuttoamme firman omistamaan asuntoon. Tilanne on kärjistynyt tähän 4 vuoden aikana. Meidän pitäisi tilittää kaikki asiamme vanhemmilleni, muuten uhkailu alkaa. Isäni ei tee tuota, vain äitini, mutta isäni ei puutu äitini käytökseen lainkaan.

Nyt uhkailuja on osoitettu kahdesti vanhemmalle lapsellemme, koska hän ei toiminut mummon tahdon mukaan, eikä koulun jälkeen mennyt mummolaan, vaan kaverilleen, minun luvallani. Mummo oli huutanut ja uhkaillut lasta, että pian ei äiti saa enää rahaa mistään ja joudumme asumaan kadulle.

Kadun nyt niin paljon neljä vuotta sitten tehtyä päätöstä. En nuku kunnolla, mietin, miten pääsen tilanteesta pois. Mietin,miten oma äitini voi toimia noin. Tunnen olevani ansassa.

Mieheni kanssa olemme puhuneet paljon asiasta ja ulospääsystä, mutta taloudellisesti tekee todella tiukkaa.

Millaiset naiset käytttävät nykyään Hermesin huiveja?

Klassikko, ja mielestäni olivat taas muutama vuosi sitten enemmän pinnalla. Itse en kuitenkaan tunne kun yhden ihmisen jolla kyseinen huivi on, hän on yli 60-v täti-ihminen jolla muutenkin hyvin vakiintunut tyyli. Hän kyllä käyttääkin huiviaan paljon.

Onko teillä näitä? Käytättekö, tai tunnistatteko edes aitoa yksilöä jos jollain on niin ettei logo loista kilometrin päähän? Millaiselle ihmiselle nämä mielestänne sopivat? Sopivatko arkipukeutumiseen jos tyyli on ihan tavallinen, vai säästelläänkö näitä enemmän juhlavampiin tilanteisiin?

Minulla olisi nyt mahdollisuus saada huivi tuliaisena/synttärilahjana, mutta en oikein osaa päättää haluanko ja tulisiko käytettyä. Sen tiedän että kalliita ovat kyllä ja siinä mielessä "hienoja".

Mieheni avautui suomalaisista naisista, yllätys!

Aviomieheni on ranskalainen ja olemme asuneet Suomessa puolet vuodesta nyt lähes 15 vuoden ajan.

Mies osaa suomea hyvin ja on nähnyt maata joka puolelta. Meillä on koti Helsingissä, mökki on Turun saaristossa ja nyt olemme viettäneet kesiä Itä-Suomessa muutamana vuotena.

Tultiin takaisin Helsinkiin viime sunnuntaina kun miehellä alkoi työjutut. Eilen hän sanoi vähän ohimennen, että alle 40-vuotiaat Helsinkiläiset naiset ovat maailman rasittavimpia olentoja. He ovat lapsellisia ja kypsymättömiä. Heillä ei ole mitään tapoja ja kasvatusta, ovat ilkeitä ja tutiitupäisiä kakaroita ja niin itsekeskeisiä, että se lähentelee persoonallisuushäiriötä.

Maalla ja pikkukaupungeissa on sen sijaan mukavia naisia, joilla ei ole mennyt ns “se keltainen neste päähän”.

Loukkaannuin vähäsen, koska olen itsekin paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta mies tarkensi, että tämä koskee vain nuorempaa 1980 jälkeen syntynyttä sukupolvea. Ja että hän on nähnyt muutoksen Suomen vuosinaan.

Täytyy sanoa, että mies on enemmän nuorempien ihmisten kanssa tekemisissä kuin itse olen, joten vaikea sanoa.

Mies sanoi vielä, että Suomessa on tapahtunut Pariisi-ilmiö, pariisilaiset ovat rasittavia ja ylpeitä kun taas pikkukaupungeissa ja maaseudulla on mukavaa väkeä.

Kissa kusee muualle kuin laatikkoon

Pari viikkoa sitten kissa kusi sänkyyn ja se käytettiin eläinlääkärissä. Kissasta ei löydetty mitään vikaa ja toivottiin että jää kertaluontoiseksi.

Yli viikon kävi laatikolla normaalisti, mutta pari päivää sitten kusi lattialla olleen laukun päälle, parin tunnin päästä sohvatyynylle ja illalla vielä lattialle. Käytettiin taas eläinlääkärissä, varuiksi eri lääkärillä kuin ensimmäisellä kerralla, jos hän ei vaikka olisi osannut tutkia oikein. Tämäkään lääkäri ei löytänyt mitään vaivaa kissalta.

Kun kissa kusi sänkyyn, sen jälkeen aloin tarkkailla sitä, mutta laatikolla asioiminen käy normaalisti ja helposti, ei ole kipuja siellä, ei huuda, ei jää kesken asiointi, kaikki tuotokset näyttävät normaaleilta. Kissa syö ja juo, on oma itsensä.

Mikään ei ole muuttunut, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, meillä on samat 3 sisäkissaa kuin aina ennenkin, lapsi on mutta kohtelee kissoja hyvin, en keksi mikä ainakaan stressaisi kissaa, ellei sitten naapurin kissat. Naapurin kissat ravaavat pihassamme ja merkkaavat ahkerasti tässä, kun pari päivää sitten kissa taas kusi ohi laatikon, haistoin ikkunan avatessa, kun tuulen mukana lehahti taas kissankusen haju ulkoa. En nyt oikein tiedä, että voisiko johtua vain tuosta ja jos johtuu, mitä ihmettä sille pitäisi tehdä?

Kissaa ei ole uskallettu jättää vahtimatta nyt lainkaan, kaiken muun sain pestyä ja hajuttomaksi paitsi tuon sohvatyynyn, kun huomasin heti tapahtuneen muiden kohdalla. En todellakaan jaksaisi loppuikääni vahtia kissaa haukkana ja sulkea kaikki ovet kun lähden kotoa. Kissasta luopuminen ei ole vaihtoehto.

Tällä kissalla oli joskus pentuna vaihe, että se kusi jokaiselle muovipussille, joka jäi lattialle jo kymmeneksi sekunniksi. Tuo loppui sillä, että kaikki muovipussit laitettiin heti pois, koskaan ei kussut mihinkään muualle. Nytkin on yritetty samaa, mutta kun ei ollut mitään lattioilla, niin sitten tosiaan viimeiseksi kusi lattialle.

Kuka seuraavaksi eroaa, villi veikkaus

.