Käyttäjä7437

Piritta Hagman rakastui hevosmiljonääriin

Oho! Olipa yllätys, että uusi mieskin on miljonääri. Sattumankauppaa!

Onko 30 vuotiaalla eronneella äidillä mitään mahdollisuutta saada enää miestä?

Mitä olette mieltä, onko mitään mahdollisuutta saada enää uutta (hyvää) suhdetta näillä spekseillä? 30v nätti, hoikka, eronnut nainen, ollut koko ikänsä vain yhden miehen kanssa eli mennyt naimisiin teini-iän ihastuksensa kanssa, kaksi lasta, jotka on saatu parikymppisenä ja lapset ovat siksi jo kouluiässä. On työpaikka, ok tulot, koulutus, harrastuksia ja ihan ns. normaali elämä. Onko toivoa? Miksi/miksi ei?

Paljonko maksaa omakotitalon ylläpito?

Mieheni haluaisi meille omakotitalon. Nyt asumme vuokralla ja vuokra on 900 kuussa. Se on aika maksimi, mitä pystymme asumisesta kuussa maksamaan. Asuntosäästöjä on jonkin verran ja jonkinlaisen lainan saisimme. Mutta kiinnostaisi mitä kuussa maksaa omakotitalon kulut kuten kiinteistövero, lämmitys, jätemaksut, perus huollot ja mitä näitä nyt on. Tämä auttaisi arvioimaan millaisen lainan uskaltaisi ottaa.

Mitä mieltä tällaisesta naisesta?

Mies tutustui pari vuotta sitten, ikäkriisiä ja piilevää masennusta aloitellessaan, reilu parikymppiseen typykkään. He ovat toistensa "parhaat ystävät."
Kukaan ei tiennyt koko henkilöstä mitään, ennen kuin vuosi sitten miehen elämä aikoi suistua vinoon. Silloin tämä oman elämänsä Äiti Teresa tuli hänen myötään esiin, ei toki halunut tavata ketään. Onnistui samantien suututtamaan hyökkäävällä käytöksellään yhden ihmisen, joka ei ole kovin kiva hänkään.
Olen tavannut kerran, en saanut kunnon kontaktia ja poltin päreeni.
Mies, joka ei kunnolla myönnä perimmäisiä ongelmiaan, saa häneltä seuraa ja rapsutusta. Väittää ettei viime vuonna laskenut libido ole vieläkään tullut takaisin.
Ns. Nainen tuntuu pitävän häntä harjoitteluvauvanaan. Tahtoisi kuulemma joskus oikean, mitä mies ei halua.
What the hell? Mikä estää etsimästä oman ikäistä seuraa, jonka kanssa lisääntyä?

Mistä tunnistaa että mies voi muuttua väkivaltaiseksi parisuhteen myöhäisemmässä vaiheessa?

Ihan aluksi, en nyt halua ketään joka on väkivallan kohteeksi joutunut syyllistää, puhun nyt ihan omista kokemuksista.

Mutta kolme kertaa olen päättynyt suhteeseen jossa mies osoittautunut väkivaltaiseksi.
Jotain minussa on joka vetää näitä minun puoleeni ja jotain heissä täytyy olla mikä nostattaa minun kiinnostukseni.

Jos täällä on joku, joka ollut väkivaltaisen kanssa ja myöhemmin päätynyt uuteen suhteeseen missä mies ei ole muuttunut väkivaltaiseksi, mitä teit eri tavalla?

Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.

Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.

Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.

Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.

Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.

Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.