Käyttäjä3758

Ei kannata luovuttaa, onko sulla kunnon sähköpumppu (Avent) molemmille tissille yhtä aikaa? Juoda pitäs reilusti, siis vähintään saman verran ku on pumpannut ja paljon enemmän mieluusti! Kalkki+d+ monivita mama on mulla käytössä. Jos maidontulo meinaa loppua, sun pitää tunnollisesti pumpata 3h välein jopa yöllä, että maidontulo pysyy yllä! Aivot saa viestiä että nyt tarvitaan maitoa. Syödä pitää reilusti myös ja mieluiten maitotuotteita!

Ihan sama vaikka ei tissistä söisi kunhan saa äidinmaitoa, sanon minä. Jos lähtee korvike-linjalle niin silloin se oma maidontulo kyllä loppuu.

Itellä meinasi kans loppua maidontulo kun oli kiireinen vkl ja äiti kylässä, joten en kerennyt pumpata kuin jopa 6-9h välein. Silloin se meinas loppua. Äkkiä petrasin ja se on pysynyt yllä nyt jo 4kk vauva!

Äidinmaito on vauvalle kuin lääkettä siinä on kaikki vasta-aineet ym! Vauva nukkuu myös hyvin, meillä jopa 10h yössä! Syö pelkkää äidinmaitoa! Vaiva on sen arvoista.

Eihän tuommoista urheilua jaksa kukaan! Aika harva perheenäiti on fit.

Ite oon synnyttänyt vastikään kuten kerroin edellä (33/38) ja kyllä kunto tässä on repsahtanut, jotenkin vatsalihakset erkaantuneet ja koko keskivartalo on ihan heikko. Ei oo ollenkaan samat voimat kuin ennen synnytystä. Jos on useampi lapsi takana, niin voin vaan kuvitella kuinka huono kunto vaimollasi voi olla. Vaatii käsittääkseni hirveästi töitä päästä entiseen kuntoonsa. Uskon sen. Koska kroppa on ihan niinku jostakin vammasta toipumassa. Ei se helppoa oo aloittaa kuntoilua, koska pitää aloittaa "alusta". Oon aatellu että vähä niinku joku kolaripotilas voi menettää liikuntakykynsä ja joutua kuntouttamaan itsensä, kyllä synnytyksen jälkeen on hieman sama tilanne! Ei ole ihme että lehdissä taivastellaan naisia, jotka pääsee heti - tai ylipäätänsä koskaan- entisiin mittoihinsa! Helppoa se ei oo...

Joo oon ite äitiyslomalla ja kyllä tässä Suomen systeemissä jokin mättää. Sukulaiset asuu kaukana ja kavereita ei uudella paikkakunnalla ole. Telkkarista on tullut paras kaveri ja juttuseuraa ei ole. Mitään uutta ei tapahdu. Mitä kerrottavaa on ees miehelle päivän jälkeen. Ei paljo mitään. En tiiä kuinka monta lasta voin tehdä ku sitten arki on tämmöistä. Kyllä tietenkin paino nousee ja itteä vähä hirvittää mennä töihin myöhemmin ku oon nii posahtanut. Eihän tässä pääse urheilemaan milloin haluaa, ku aikataulut sanelee vauva ja maitoa ei tule jossei syö. Minkä sille voi. Haluaisin kuitenkin että lapsella ois sisaruksiakin eli pitäs useampi vuosi olla valmis tähän. Eniten tämmöisessä tilanteessa vituttaisi jos mieskin jättäisi. Oma mies onneksi on rakastava ja intohimoinen edelleen. Nainen siinä itsensä laittaa heikoille, kun tekee lapsia. On tämä ihan kivaakin toisaalta mutta ihan eri maailma kuin työelämä, joten tuntuu siltä että pitemmän päälle voi olla naiselle itselleen karhunpalvelus olla vaan kotona hoitamassa lapsia, vaikka siitä on haaveillut aina. Melko yksinäistä on ja en tiiä miten tämmöisen kotiin linnoittautumisen jälkeen pystyn hirveisiin töihini, missä on ihan hirveä kiire ja stressi. En ihmettele että Suomessa syntyvyys on pieni. 1-2 lasta menee, mutta useampi vaatii jo naiselta syrjäytymisen...

Eihän koko synnytys-saliin päässyt ennenkuin oli kaikki muut kipulääkkeet paitsi puudutus ja ilokaasu käytetty. Eli suun kautta ja lihakseen. Kun ne ei enää tepsineet, vasta sitte pääsin synnytys-saliin.