Käyttäjä33581

Mies jätti ristiäisten päätteeksi

Olen aivan turta, en tiedä mitä ajatella.

Tänään oli neljännen lapsemme ristiäiset, ja vieraiden lähdettyä mies pyysi minua keskustelemaan kanssaan. Hän haluaa eron, muuttaa pois kotoa.
On kuulemma ihastunut työkaveriinsa, jota on tavannut jonkin aikaa päivittäin kun on sanonut menevänsä salille. Ihastus on kuulemma kestänyt talvesta saakka, ja enää eivät voi tunteilleen mitään.

Olo tuntuu epätodelliselta, miten tällaista voi tapahtua?
Meillä on neljä lasta, vanhin koulussa ja nuorin täyttää pian 2kk.

Mitään syytä mies ei osannut sanoa, suhteemme on kuulemma vain laimentunut.

Tuntuu niin järkyttävän pahalta, miten hän voi tehdä minulle näin?

Lapsi käyttäytyi todella huonosti äitienpäivänä - eikä ollut ensimmäinen kerta

Olen tehnyt hirveästi töitä lapseni eteen, olen hänen yh-äiti. Hän pärjääkin hyvin koulussa, koska olen panostanut siihen, että hän tekee läksynsä ja lukee kokeisiin. Pärjää muutenkin. Mutta välillä hänen itsekkyydellä ei ole rajoja. Hänelle tuntuu olevan vaikeaa se, jos muut ovat keskipisteenä. Äitienpäivänä kun juhlittiin minua ja äitiäni, 12-vuotias lapseni ei tätä kestänyt. Järjesti kohtauksen ja huusi. Varmasti päivä herätti hänessä erilaisia tunteita. Mutta sen sijaan, että olisi laittanut tunteet päiväksi syrjään, hänen oli pakko järjestää kohtaus. Sama tapahtui hänen pienemmän serkkunsa juhlissa - sielläkin hän järjesti hirveän kohtauksen eikä kestänyt, ettei itse saanut lahoja yms. Hän vie sekoilullaan huomion ja pilaa toisten juhlapäiviä. Jotain olosi tehtävä, mutta mitä? Ei ole kysymys siitä, ettei hän saa kivoja juttuja tai lahjoja merkkipäivinään; saa paljonkin. Mitä minun pitäisi tehdä?

Mitä sellaista sinulle on tapahtunut mitä luulet että kovin monelle muulle ihmiselle täällä ei ole tapahtunut?

Minä aloitan: synnyin reilut 1700g painavana keskosena.

Eksäni harrastaa eksyttämistä vol 2 - vanha keskustelu poistettu jostain syystä

Eksäni harrastaa eksyttämistä, lukkojen taakse jättämistä ja paikalta poistumista ilman mitään selityksiä. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun hänen vuokseen seisoin ilman avaimia pakkasessa, lähdin kaupungille siinä uskossa että tapaamme tai hän perui treffit juuri kun seisoin päätepysäkillä matkalla hänen luoksensa. Silti kismittävintä olivat ne jatkuvat katoamistemput mitä inhottavimmalla hetkellä.

Jossain vaiheessa meillä olivat kämppään ainoastaan yhdet avaimet ja mies piti oikeuden pitää niitä ainokaisia itsellään. Sanoin lauantaipäivällä lähteväni käymään kävelyllä, ja että mies tulee avaamaan oven tai heittämään avaimet parvekkeelta kun tulen takaisin ellei hän luovuta avaimiaan suosiolla. Lähdin ja palattuani virkistävältä lenkiltä mies ei vastaakaan puhelimeen eikä reagoi mihinkään viesteihin. Seison alaovella, ja yksikään naapuri ei kulje ohi että pääsisin edes rappukäytävään kotiovemme taakse hakkaamaan ovikelloa. Lopulta puolitoistatuntia myöhemmin huomaan ainoan toimivan ovipuhelimen ja saan sitä kautta aivan tuurilla kotona olevan naapurin etäavaamaan minulle oven. Selitin hänelle rappiksessa nolona että mies ei päästä minua sisälle. Ovikelloa hakattua aikani mietin onko käynyt jotain, mutta minulle selviääkin että mies oli nukahtanut kännykkä pään vieressä äänettömällä. Sen jälkeen en suostunut lähtemään minnekään ilman avaimia.

Lähdimme kerran hänen kavereidensa kanssa juhlimaan, ja baarin jonossa hän alkoi marmattaa kauheaa kusihätää. Käänsin vain selkäni, niin hän oli siinä välissä häipynyt sanaakaan sanomatta. Kaverit sanoivat hänen lähteneen lähikuppilaan etsimään vessaa kun ihmettelin hänen katoamistaan. Yritin soittaa hänen peräänsä kyselläkseni minne hän lähti, mutta jätkä ei vastannut puhelimeen sen enempää kuin viesteihin vaan kylmästi ignoorasi olemassaoloni. Jono alkaa liikkua, odottelen häntä ja mietin menenkö samaan paikkaan hänen kavereidensa kanssa vai lähdenkö etsimään häntä. Lopulta kun sain hänet langan päähän, niin hän lupaili tulla takaisin samaan baariin pian perässä kunhan on ensin jutellut parin tutun kanssa. Lopulta maksan itseni sisälle, vien takin narikkaan. Aika kuluu, minä odotan ja yritän pysyä hänen kavereidensa perässä ja seurassa on jokseenkin vaivautunutta, koska olin siinä vaiheessa uusi kasvo kaveriporukassa ja miehen temppu aiheutti lisää vaivautuneisuutta puolin jos toisin - ja osa hänen kavereidensa tyttöystävistä kyti pyhää raivoa häntä kohtaan. Sitä paitsi miehen tempun takia hänen kavereitaan vaivasi jokin ja he mainitsivat siitä monesti. Lopulta tajuan ettei sitä idioottia kuulu takaisin, ja pian koitan saada häntä kiinni jo senkin takia, koska hänellä ovat ne kämpän ainoat avaimet.

Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?

Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...