Henri Heinonen

Miten ihmiset päätyvät parisuhteeseen niin helposti?

Meidän yli kymmenen hengen kaveriporukasta kaikki ovat vuorollaan yrittäneet iskeä. Osa on etääntynyt pakkien jälkeen eli vain reikä ilmeisesti kiinnostaa. Myös työ- ja opiskeluporukoissa on aina näitä jotka katoavat kuin tuhka tuuleen pakkien jälkeen, kun ensin ovat muka sattumalta törmänneet minuun jatkuvasti. Osa tekee saman alettuaan seurustelemaan jonkun toisen kanssa eli löydettyään jonkun toisen reiän johon purkautua.

Miten ihmiset päätyvät parisuhteeseen niin helposti selvittämättä ensin kiinnostuvatko he sinusta ihmisenä vai reikänä? Haluavatko silti viettää aikaa kanssasi vaikkeivat saisi siitä mitään ”palkkiota” kovan työn jälkeen? Siis jos pakkien jälkeen haluaa jatkaa ajan viettämistä yhdessä, koska on kiinnostunut sinusta ja seurastasi. Vai jäävätköhän vain kyttäämään uutta tilaisuutta.. Olen jo muuttunut vainoharhaiseksi kun joku miespuolinen taas kiinnostuu keskustelemaan kanssani innokkaasti että pumpatahan se vain haluaa. Samanlaista innokkuutta kun ei tule naisten puolelta. Vai onkohan vainoharhaista edes...

Yksinäinen Sauli Paavola, 43, ei ole koskaan pitänyt ketään kädestä ja toive rakkauden löytymisestä on hiipunut

Korona-aika on helpottanut Sauli Paavolan oloa, sillä nyt muutkin tietävät, millaista hänen elämänsä on ollut jo vuosikymmeniä.

https://yle.fi/uutiset/3-11845838

Ihmisten törkeys kaupan kassoilla

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6e8477b9-6dba-4b5f-88bd-a46e65550b88
Mikä ihme ihmisiä oikeasti vaivaa? Kuinka idiootti täytyy olla käyttäytyäkseen noin? Ei voi ymmärtää. Toivottavasti joku kohtelee noita ihmisä vielä joskus samalla tavalla.

Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.

Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.

Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.

Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.

Asuntolainan saaminen sinkkuna on ihan naurettavaa!

Ensin säästät vuosia aspia siinä uskossa, että se 10% asunnon hinnasta riittää ja säästellyt sitä 150-300€/kk ja samalla sijoitellut 0-100€/kk rahastoihin ja osakkeisiin. Komeat 20.000€ saatu tilille ja samaan aikaan olet maksanut 750€/kk kämäsestä yksiöstä Espoosta. Löydät asunnon jonka hintalappu on 190.000€. Lainalaskurin mukaan lyhennys olis 630€/kk järkevänä laskit myös sen, että vastike on 150€/kk ja vesi 20€/kk eli kuukaudessa menisi 800€. Eli 50€ enemmän, mutta nyt ei tarvitse säästää aspia enää sekä opintolainakin on 5v päästä maksettu! Menet pankkiin ja mitä se pankkitäti sanoo? Voidaan myöntää vaan 150.000€, koska 3100€/kk bruttopalkka ei riitä sulla. Samaan aikaan opiskelukaverisi on maksanut 6v vanhempien takaamaa asuntoa 800€/kk. Ei auta mennä kun kotia itkemään ja jatkaa säästämistä, jospa ne 5v päästä myöntää kun on opintolaina kuitattu, palkka noussut ja enemmän säästössä.

Olen 35-vuotias, ja naiset ovat vasta hiljattain alkaneet osoittaa kiinnostusta kun olen hoitanut asiani hyvin...Ongelmani on kuitenkin katkeruus siitä että olen ollut kuin ilmaa heille ikävuodet 16-34

Aloin siis viime vuonna huomaamaan miten naiset ovat alkaneet huomioida minua. Luulen tämän johtuvan siitä että tässä vaiheessa elämää alkaa erottumaan ne jotka ovat hoitaneet asiansa fiksusti, eli en ole hölmöillyt päihteiden kanssa, ei ole rikosrekisteria, minulla on omistusasunto, uusi auto, kesämökki sekä sijoituksia...Ja niin edelleen.

Nyt saan huomiota jopa naisilta jotka minut 10 vuotta sitten torjuivat. (Eräs antoi erittäin tylyt pakit kun olin 23, ja nyt hän on aivan selvästi kiinnostunut. Tässä välissä hän oli avioliitossa josta siunaantui kaksi lastakin)
Jotkut ovat ihan suoraan lähestyneet, ja toisten viesteistä voi selvästi lukea kiinnostuksen.

Ongelmani on kuitenkin katkeruus siitä että miksi en ole ennen kelvannut? En voi olla ajattelematta sitä että naista kiinnostaa enemmän se ympäristö jonka olen itselleni luonut (omaisuus, sosiaaliset suhteet, asuinpaikka. jne...) kuin minä itse. Miksi nämä naiset eivät halunneet olla kanssani 15 vuotta sitten?

Miten voisin päästä tästä katkeruudesta yli, koska nämä ajatukset estävät minua luomasta syvää suhdetta?