Lue keskustelun säännöt.
"Kyllä vapaaehtoisesti lapsetonkin omaa lastaan rakastaisi" – roskaa!
05.06.2015 |
Ärsyttää, kun minulle vakuutellaan äidinrakauden kaikkivoipaisuutta sanomalla, että minunkin kaltainen omasta tahdostani lapseton kyllä rakastaisi omaa lastaan. En viitsi sanoa näille sönkkääjille, ettei tämä pidä paikkaansa.
Ainoa tapa, jolla minä hankin lapsen, on nimittäin se, että minut fyysisesti pakotetaan olemaan raskaana ja synnyttämään Josef Fritzl -tyyliin. Noin traumaattisessa tilanteessa jokin lapsen hoivaaminen olisi varmaan viimeinen asia, joka olisi mielessä. Tätä ei voi sanoa ääneen, koska tuohan nyt on kauheaa hyvänen aika.
Jostakin syystä osan ihmisistä on mahdoton tajuta, että jos joku ei halua lapsia, hän ei todella halua lapsia. Lakkaa nyt viimeistään tyrkyttämästä äitiyden ihmeitä ihmisille, jotka eivät niitä lainkaan kaipaa.
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 19:11"]
Ei ole vela jos tekee 35v. lapsia vaan aika oli vasta kypsä vähän myöhempänä. Ihmisen mieli kun muuttuu kasvun myötä.
Vela ei tee milloinkaan lapsia.
[/quote]Nää on niin hauskoja... Ihminen on neitsyt kunnes panee ensimmäisen kerran; siis hän ei ole koskaan ollutkaan neitsyt? Ihminen on lapsi kunnes täyttää 18 vuotta; hän ei siis koskaan ole ollutkaan lapsi? ...jne... Onko tämä vela sitten joku ihmeellinen poikkeus? Jonkin lahkon jäsen, joka on ikihyviksi sitoutunut olemaan aito, oikea, puhdasverinen vela? Niinkuin vaikka että nunna, joka jättää luostarin, ei sitten ikinä ole ollutkaan nunna? Ei aukea mulle tämä pyhä vela-logiikka.
[/quote]
Sanopa muuta. Itse olen (vapaaehtoisesti) lapseton mutta en oikein halua samaistua mihinkään vela-porukkaan, kun heidän argumenttinsa ovat monesti niin ääliömäisiä. Esimerkkinä juuri tuo "Jos vela saa lapsen, hän ole koskaan ollut vela!" Kyllähän minkä tahansa aatteen kannattaja voi muuttaa mielipiteensä tai luopua aatteestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen toisenlainen vapaaehtoisesti lapseton. Tiedän että rakastaisin omaa lasta. Tykkään vieraistakin kovasti. Lasten touhujen katseleminen tuo hymyn huulille usein.
Silti olen valinnut olla lapseton, koska olen aika erakkoluonne, enkä halua miestäkään kuvioihin. Rakastan vaan niin paljon rauhaa ja hiljaisuutta ja vapautta etten halua sitoutua keneenkään, en mieheen enkä lapseen. Onneksi olen jo nelikymppinen joten sukulaisten jankkaaminen aiheesta on jo loppunut.
Joo, mä olen normaalisti sellainen aika herkkä ja lähes yliempaattinen, kaikkien kanssa toimeentuleva ihminen, mutta kun ajattelen että mulla olis lapsi, ei helkkari, en vaan kykenisi rakastamaan sitä niin kuin lapsi ansaitsisi tulla rakastetuksi, ja musta tulis varmaan samanlainen kylmä jääpuikko kuin mutsini oli mua kohtaan lapsena (ja hänen mutsinsa oli häntä kohtaan), joten on parempi ettei mulle ikinä lasta tule.
Vapaaehtoisesti lapseton minäkin ja kyllä minäkin rakastaisin omaa lastani, varmaankin. Sekin että jättää lapsen tekemättä jos oma, lähipiirin tai yhteiskunnan tilanne on sellainen, ettei ole näköpiirissä että lapsi saisi melko rauhallisen lapsuuden, on omien lastensa rakastamista. Narsistit työntävät lapsia joka rakoon ja huutavat sitten yhteiskuntaa apuun heidän elättämiseensä ja kasvattamiseensa.
En tiedä rakastaisinko lastani. Voihan olla, että vihaisin ja inhoaisin sitä vitun kusipäätä. En ota riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep,en tosiaan väitä, etteivätkö jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat rakastaisi lasta, jos heillä sellainen olisi. Mutta kaikkien kohdalla tämä ei tosiaankaan pidä paikkaansa, eikä kyse ole mistään tunnekylmyydestä. -ap
Minulta on kerran kysytty, kykenenkö ollenkaan rakastamaan oikeasti toista ihmistä (esim. puolisoani tai vanhempiani), kun en kerran halua lapsia. En ymmärrä, miten nämä liittyvät toisiinsa.
En voi tietysti sanoa varmasti, rakastaisinko lastani. Mutta en halua kokeillakaan. En vain yksinkertaisesti halua lapsia, en koe itseäni millään tavalla äitimateriaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin sinua ap ärsyttää, että joku on tietävinään asiasi paremmin kuin sinä itse. Mutta sen kyllä haluan sanoa, että yhdessä asiassa olette tasan yhtä väärässä niin sinä kuin ne "sönkkääjätkin": ei kukaan tiedä, miten tositilanteessa reagoisi, vaikka luulee tietävänsä. Moni esimerkiksi uskoo, ettei ikinä voisi tappaa ihmistä, tai että jossain haaksirikkotilanteessa toimisi ritarillisesti. Mutta vasta tositilanne paljastaa, miten kukin lopulta reagoi. Sinä tiedät vain oman asenteesi, mutta tulevaisuuteen et sinäkään voi nähdä, vai oletko jokin selvänäkijä? Siinä olet toki aivan oikeassa, ettei sinulle pidä mitään tyrkyttää, ja että sinä itse päätät asioistasi. Ja jos et lapsia halua, niin ei ole pakko hankkia ja muiden sönkötykset voi jättää omaan arvoonsa.
Ei sun tartte hankkia lasta, mutta tunne-elämältään normaali ihminen jota on lapsena rakastettu, rakastaa kyllä omaa lastaan. Mutta eihän se tosiaan tarkoita että se lapsi pitäisi hankkia.
t. Monen äiti, jolla ei koskaan ollut vauvakuumetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ärsyttää muakin. Mulla ei ole mitään halua, tarvetta tai viettiä hoitaa tai rakastaa lapsia. Tai ylipäätään ihmisiä. Ehkä sitten olen itsekäs joidenkin mielestä, kun tahdon elää elämääni itseäni varten mutta ihan sen (olemattoman) lapsenkin etua mä siinä ajattelen. Taloudellisesti kykenisin kyllä tarjoamaan lapselle riittävän elämän, mutta henkisesti ja tunnetasolla en kykenisi eheää ihmistä tähän maailmaan kasvattamaan. Ei ole kenenkään etu, että lapsi joutuisi kasvamaan tälläisen ihmisen kanssa. Yhteiskunta saisi niskoilleen vain yhden hukassa olevan ajelehtijan lisää, joka pohtii loppuelämänsä terapeutin kanssa sitä miksei äiti osoittanut rakkautta minua kohtaan. Tai ryyppää maksansa paskaksi ja hirttää itsensä ovenkahvaan itkien riittämättömyyttään ja katkeraa lapsuuttaan.
Joidenkin on vain vaikea hyväksyä se, ettei kaikista ole vanhemmiksi eikä kaikki edes halua olla sellaisia. Parempihan se on että itse tiedostan olevani sopimaton kenenkään kasvattajaksi, kuin että vääntäisin muiden painostuksesta tänne lisää ihmisiä, joille en kykene tarjoamaan sitä mitä he elämäänsä tarvitsisivat. Joku varmaan tästäkin vetää herneen nenäänsä mutta menkööt: ethän antaisi eläintäkään ihmiselle, joka ei eläimistä pidä eikä ole kiinnostunut/kykenevä sellaisesta huolehtimaan.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 15:55"]
Ei sun tartte hankkia lasta, mutta tunne-elämältään normaali ihminen jota on lapsena rakastettu, rakastaa kyllä omaa lastaan. Mutta eihän se tosiaan tarkoita että se lapsi pitäisi hankkia.
t. Monen äiti, jolla ei koskaan ollut vauvakuumetta
[/quote]
Ai jaa. No kuinka selität lastensuojelutapaukset sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 15:55"]
Ei sun tartte hankkia lasta, mutta tunne-elämältään normaali ihminen jota on lapsena rakastettu, rakastaa kyllä omaa lastaan. Mutta eihän se tosiaan tarkoita että se lapsi pitäisi hankkia.
t. Monen äiti, jolla ei koskaan ollut vauvakuumetta
[/quote]
Ai jaa. No kuinka selität lastensuojelutapaukset sitten?
[/quote]
Päihteet, mt-ongelmat. Lapsuuden traumat. Ja edellisessä viestissäni mainitsinkin jo kaksi asiaa: "tunne-elämältään normaali" ja "jota on lapsena rakastettu".
Uskon kyllä, että rakastaisi, mutta en ymmärrä miksi tuollaista pitää jauhaa lapsettomille, ymmärrän nimittäin täysin ratkaisun olla hankkimatta lapsia. Se muuttaa koko elämän ja voi huonontaa elämänlaatua vaikka rakkaus olisikin läsnä.
Itselläni on lapsia ja pidän tällaisesta elämästä, mutta ymmärrän täysin toisenkin näkökulman. Olla hankkimatta lapsia, elää vapaasti, itsekkäästi, matkustella, tehdä asioita ja OMIA juttuja. Ei elää lapsille, lasten ehdoilla.
Tosin eihän kaikki lapsiaan rakasta, ainakaan tarpeeksi niinsanotusti. Omat halut ja tarpeet tulee edellä, jolloin lapsi kärsii ja voi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täysjärkinen lastaan rakastaa, näin on luontoäiti suunnitellut. todellisuudesta vieraanunutta ja narsistista puhetta, että ei kykenisi muka vauvaan kiintymään. Hohhoijaa. Oottepa te velat spessuja, pitäkää toi <3 :D
Mistä tiedät ettet rakastaisi omaa lastasi kun sinulla ei ole lapsia? äidinvaistojen herääminen on mitä ihmeellisin asia. Mutta ymmärrän ettet halua lapsia jne. pointti kuitenkin on se että todella tyhmää sanoa noin jos ei ole omaa lasta! et voi tietää rakastaisitko lastasi.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 18:30"]
Ennemmin painostaisivat lopettamaan ylenpalttisen porsimisen. Suurin osa lisääntyy. IHMISIÄ ON LIIKAA! Voisiko sen nyt jo tajuta??
[/quote]
Ei Euroopassa synny ihmisiä liikaa, vaan liian vähän. Väestörakenne sakkaa jos perhekokoja ei saada kasvuun. Lisäksi lapset on niin ihania ettei mitään rajaa... Taidankin kokeilla tänä iltana jos saataisiin jo kolmas pellavapää aluille..:)
Ei-vapaaehtoisesti ei-lapseton mies vastaa: en lapsena laskisi sen varaan mitään.
Kyllä rakastaisi jos nyt sitten sellainen lapsi syntyisi mutta vaihtoehto on jättää tekemättä. Äidinrakkaus on niin ihmeellistä ja nyt saan seurata kuinka kissani on äiti. Siinäkin luonto hoitaa homman.
Tunnen lapsettomia ja en kyllä utele että miksi. Omat lapset on ihania ja rakkaita mutta on niissä työtäkin. Voi sitä itkujen ja kiukuttelun määrää. Kaikki ei tuota kuormaa halua ja ne lemmikit voi olla niitä lapsia. Jokaisen täysin vapaa valinta, ei ole pakko olla äiti.
Minä olen vela, joka tuli raskaaksi. Miehen painostuksesta pidin lapsen. En rakasta tätä alasta, huolehdin perustarpeista kyllä, mutta mieheni on se, jota rakastan. Jos minun pitäisi palavasta talosta pelastaa toinen, pelastaisin epäröimättä mieheni. Neuvolassa puhuin asiasta, sain vähätteleviä kommentteja ja vakuutuksia "Kyllä se rakkaus aikaa myöten syttyy". Sitä odotellessa, lapsi on nyt 10...