Lue keskustelun säännöt.
Outo häiritsevä tunne päässä. Poskien kuumotus jne
05.06.2015 |
Hei. Toivottavasti löytäisin täältä apua. Tarinani on pitkähkö , toivottavasti jaksatte lukea. Muutin 5vko sitten kaksioon josta kaikki alkoi. Homeongelmat pois suljettu , kun ennen muuttoa tehty asunnossa sisäilma mittaus (tehtiin talvella) , arvot oli ok. Jotakin ongelmaa asunnossa kummiskin on ollut kun täydellinen pesuhuone remontti tehty, enkä usko että oireeni kummiskaan viittaisi mihinkään homeeseen , minkä luulossa muutin asunnosta pois pian.
Olin asunut asunnossa 3vko alkoi ihon pistely ja kutina paikkoja vaihdellen tiuhaan koko kropassa , tosi häiritsevästi, yöt oli kauheita kun ei saanut nukkua. Tosi harvoin joutui kynsimään kun kutina paikka jo vaihtui. Säikähdin ja rupesin lukemaan homeoireista ja kutina /pistely viittaisi siihen. No sitten alkoi paniikki/ahdistus minun oli pakko päästä äkkiä pois asunnosta kun olin homeoireista lukenut ja ne siksi luulin. Joten muutin pois.
Heti pistelyn ja kutinan jälkeen alkoi tälläinen vaikeasti kuvattava olo päässä ja se jatkuu. Tälläinen olo ollut joskus ajat sitten mutta se meni nopeesti ohi. Aivan niinkuin painetta ehkä, kihelmöintiä, turvotusta, epätodellinen olo aivan kun en olisi oma itseni ja enkä ole, jotakin tapahtunut pääkopassa. Kun olo tila päällänsä, minusta tulee levoton, hermoilen jne.. Tätä oloa päässä on tosi vaikea kuvailla , mutta se ahdistaa minua ja ajattelen sitä koko ajan :(
Päänsärkyjä ei ole, ja pystyn tekemään kaikenlaista , esim juoksua mitä harrastan. Töissä en ole ,sairaslomalla kun en tiedä kuinka tämä tunne päässä vaikuttaa työskentelyyn :( Samalla myös poskia/kyynärpäitä kuumottaa ilman kuumetta, varsinkin aamuisin ja iltaisin ja silloin tällöin vilunväristyksiä. Tämän hetken tilanne Pistely/kutina lähes loppunut , mutta muut jatkuu. Olen herkkä, ja erittäin kova jännittämään ja stressaan helposti , murehdin myös paljon tulevia asioita , mitä ei tarvitsisi:( Olen käynyt laajaveren kuvassa ne ok, kaikki maksa arvot ok. Teen työkseni elintarviketyötä ( n. + 6 tai 7 lämpötilassa) , pää hieman alaspäin koko ajan ja välissä tosi huonosti pukeutuen, hikoilleen kylmästä lämpimään.
Psykiatrian erikoislääkäri meinasi jännitysniskaa. Ja sinne lähete tuli. Eniten minua vaivaa tuo pää , se ei ole oma itsensä :( Onko muilla samanlaista kokemusta?
Tuhannet kiitokset teille.
Kommentit (12)
Juurikin näin. Pyörittelen mielessäni koko ajan mitä tämä on, psykiatri sanoi ettei kysymyksessä ole kasvain. Silti ajattelen sitä , kun tämä olo ei mene päässä ohi :( Joka aamu kun herään niin toivon ettei oloa enää olisi, mutta petyn. Tarkkailen itseäni koko ajan. Kuinka sinä pääsit eroon tästä päässä olevasta olosta? Tämä on paskamainen olo :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllähän tuo vaikuttaa psykosomaattiselta...
Hei. Psykosomaattiselta vaikuttaa. Itselläni kävi samoin. Kutisi iho ja finnejä pukkasi. Aloin epäilemään hometta ja siitähän se kierre lähti. Loppujen lopuksi kyse ei ollut homeesta vaan omasta stressistä. Itselläni myös tuttuja pään tuntemukset. Saattavat pisimmillään kestää 3viikkoa ennenkuin olen taas normaali. Stressi todella saattaa laukaista ihokutinaa. Voimia sulle! M34
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:48"]
Juurikin näin. Pyörittelen mielessäni koko ajan mitä tämä on, psykiatri sanoi ettei kysymyksessä ole kasvain. Silti ajattelen sitä , kun tämä olo ei mene päässä ohi :( Joka aamu kun herään niin toivon ettei oloa enää olisi, mutta petyn. Tarkkailen itseäni koko ajan. Kuinka sinä pääsit eroon tästä päässä olevasta olosta? Tämä on paskamainen olo :(
[/quote]
Minä suurimman osan aikaa käytin vähän huonoa lääkettä, nimittäin viinaa. Huomasin että vähän pöhnässä en murehtinut sairauksia enkä tuntenut oireita. Ja siksi tuli käytettyä silloin tällöin että jaksoi elää. Siitä myös tiesin että vaiva on psykosomaattinen, että eihän oikeat vakavat sairaudet oireineen poistu juomalla 3 kaljaa, mutta minulta saattoi kadota täysinn esim. hengenahdistus, sydämentykytys, kuumotus, olo että tulee hulluksi jne.
Oli mulla opiskelijana myös lääkkeitä kokeilussa. SSRI-masennuslääkettä mutta siitä mulla tuli tosi kumma olo enkä halunnut syödä. Oli myös rauhoittavaa bentsoa mutta sitä käytin vain varsinaisiin paniikkikohtauksiin, koska niihin voi jäädä koukkuun enkä halunnut riskeerata syömällä usein. Normaali ahdistavaa oloa pääosin vain kestin kun en muuta voinut ja joskus join muutaman kaljan jos tuntui että nyt kerta kaikkiaan tarvii lepotaukoa ahdistuksesta. Minä en onneksi jäänyt alkoholista mitenkään riippuvaiseksi tuon takia, mikä riski aina siinä hoidossa on.
Lopulta vaika meni minulla itsekseen ohi, kestettyään lähes 10 vuotta. En edes tehnyt mitään sen eteen, en käynyt terapiassa enkä syönyt lääkkeitä, enkä edes tietoisesti ajattelemalla yrittänyt muuttaa ajatteluani. Kai minä jotenkin sisäisesti alistuin ja hyväksyin asian täysin lopulta, väsyin enää pelkäämään. Ajattelin, että mitä sitten jos se onkin vakava sairaus joku kerta, ja kuolen, niinhän sitä kuolee täältä jokainen eikä se pelkäämällä muuksi muutu. Sen psyykkisen työn jolla tuohon tilaan pääsin teki jotenkin alitajuntani ilman että tietoisella mielellä oli siihen osaa tai arpaa. Sinne vaan putkahti lopulta jostain syvemmältä oivalluksia pelon hyödyttömyydestä ja kuoleman vääjäämättömyydestä, minkä vuoksi sitä vastaan on turha mielessäänkään taistella.
Ja kun tää olo päässä ahdistaa niin pirusti kun sen tuntee , palaan siihen aina ja mietin sitä vaikka yritän olla piittaamatta siitä että olkoon mikä on, ns.oravan pyörä:( Kokeilin toissa vko loppuna ottaa alkoholia ja niin oireet katosivat enkä ajatellut tätä, eikä seuraavanakaan päivänä ollut juuri mitään, mutta sitten taas palasi. Niinkuin sanoin joskus ollut sama tunne päässä mutta meni aika nopeesti ohi, nyt jäi niinkuin levy päälle :(
Täytyy sanoa että kauan kestit kuin 10v !!! Sen kun sais itseensä kans ettei piittaisi mutta kun on murehtija luonne ja kun se tuntuu niin ajatukset väkistenkin palaa siihen että mikä minulla on :( Eniten pelkään vakavaa sairautta,henkistä romahtamista , työpaikan menettämistä. Minulla on 4 pientä lasta, ja he tarvitsevat isäänsä vielä pitkään. Viinan kans räplään tosi harvoin, kun urheilullinen olen. Mutta siitä olen varma että jokin minussa on muuttunut , se mitä vielä olin ennenkuin nämä alkoi.
Näihin 2-3 vuoteen mahtuu niin paljon murhetta ja tuskaa, avioero joka ei ollut minusta kiinni ja sitä en halunnut, enkä tehnyt mitään väärää vaan vaimo otti toisen ja sellaisen joka rakensi meidän uuden omakotitalon (se sattui), sitten tuli paha hermovaurio käteen joka parani vasta 2kk päästä, lisää pettymyksiä ja pettymyksiä :( En tiedä voiko ne vieläkin vaikuttaa jollain lailla tänä päivänä. Avioeroa en ikinä käsitellyt ammatti auttajan kanssa saati sitten puolison kanssa ja nielin kaiken ja yritin vaan selviytyä siitä kaikesta painajaisesta.. Maksanko nyt tästä kaikesta kovaa hintaa, miksi mun pitäis maksaa en kellekään ole ikinä halunnut mitään pahaa. Mun mielestä mä olen kärsinyt jo tarpeeksi , ei tätä enää :( Haluaisin vaan elää , ja olla se mitä olin . Nyt en tunnista enää itseäni näitten pääoireiden takia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jännitysniskan takia paineen tunnetta päässä, sumuista ja epätodellista oloa, näköhäiriöitä ja korvien sirinää.
Tarkista myös veresi hemoglobiinipitoisuus, etteivät oireet johdu anemiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on siitä mahdollisesta homeesta vielä, hyvä että muutit pois niin pian. Ei siitä käden hermovauriosta varmaan mitään jälkivaivaa ole jäänyt? Eihän punkki ole puraissut jossain vaiheessa, kun siinäkin on monenlaista oiretta, ja yksi yhdenlainen punkkikoe ei välttämättä selvitä asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin en tiedä olisko tämän pään pitänyt jo helpottaa jos olisi homeesta kysymys, olen asunut toisessa kämpässä nyt n.3 vko.Kutina ja pistely on ainakin hellittänyt hyvin. Ei siitä kädestä jäänyt , ihan hyvin pelaa nyt. Silloin ku se hermovaurio tuli niin ranne vaan roikkui , pukeminen ja kaikki askareet oli tosi vaikeaa. Mikään ei pysynyt kädessä kun puristuvoimaa ei ollut yhtään. Kyllä olen miettinyt tuotakin jos olisi jonkin elukankin puremaa , nytkin posket helottaa kuumana mutta ei kuumetta.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 12:49"]
Ja kun tää olo päässä ahdistaa niin pirusti kun sen tuntee , palaan siihen aina ja mietin sitä vaikka yritän olla piittaamatta siitä että olkoon mikä on, ns.oravan pyörä:( Kokeilin toissa vko loppuna ottaa alkoholia ja niin oireet katosivat enkä ajatellut tätä, eikä seuraavanakaan päivänä ollut juuri mitään, mutta sitten taas palasi. Niinkuin sanoin joskus ollut sama tunne päässä mutta meni aika nopeesti ohi, nyt jäi niinkuin levy päälle :(
Täytyy sanoa että kauan kestit kuin 10v !!! Sen kun sais itseensä kans ettei piittaisi mutta kun on murehtija luonne ja kun se tuntuu niin ajatukset väkistenkin palaa siihen että mikä minulla on :( Eniten pelkään vakavaa sairautta,henkistä romahtamista , työpaikan menettämistä. Minulla on 4 pientä lasta, ja he tarvitsevat isäänsä vielä pitkään. Viinan kans räplään tosi harvoin, kun urheilullinen olen. Mutta siitä olen varma että jokin minussa on muuttunut , se mitä vielä olin ennenkuin nämä alkoi.
Näihin 2-3 vuoteen mahtuu niin paljon murhetta ja tuskaa, avioero joka ei ollut minusta kiinni ja sitä en halunnut, enkä tehnyt mitään väärää vaan vaimo otti toisen ja sellaisen joka rakensi meidän uuden omakotitalon (se sattui), sitten tuli paha hermovaurio käteen joka parani vasta 2kk päästä, lisää pettymyksiä ja pettymyksiä :( En tiedä voiko ne vieläkin vaikuttaa jollain lailla tänä päivänä. Avioeroa en ikinä käsitellyt ammatti auttajan kanssa saati sitten puolison kanssa ja nielin kaiken ja yritin vaan selviytyä siitä kaikesta painajaisesta.. Maksanko nyt tästä kaikesta kovaa hintaa, miksi mun pitäis maksaa en kellekään ole ikinä halunnut mitään pahaa. Mun mielestä mä olen kärsinyt jo tarpeeksi , ei tätä enää :( Haluaisin vaan elää , ja olla se mitä olin . Nyt en tunnista enää itseäni näitten pääoireiden takia :(
[/quote]
Kyllä vaikuttaa paljon että sulla on ollut niin paljon kaikkea stressaavaa ja ahdistavaa että on ihan luonnollinenkin reaktio että jossain vaiheessa tulee jotain.
Mutta tosiaan jos fyysistä syytä ei löydy niin noihin on saatavissa lääkkeitä, niitä masennuslääkkeitä ja rauhoittavia. Kyllä niitä kannattaa silloin käyttää jos ei muuten oikein pärjää, varsinkin kun sinulla tosiaan on pieniä lapsiakin. Itselläni ei ollut lapsia kun kärsin ahdistuksesta ja paniikista, joten saatoin antaa itseni "romahtaa", olla toimintakyvytön ja juopotella välillä kun tuska meni överiksi. Mutta kaikkien elämäntilanteessa tuollainen pohjamutien kyntö ei oikein sovi, ja silloin on parempi hakea apua.
Sellainen lohduttava asia sinulle vielä että minulle tuo tuskainen kausi johti lopulta valtavaan onnellisuuden lisääntymiseen ja sisäiseen rauhaan. Minäkin olin ennen murehtija ja pessimisti ja kauhean herkkä ihan kaikkea kohtaan. Saatoin miettiä ilta- ja viikonloppukaudet kaikenlaista turhaa kuten olinko minä sanonut jotain väärin tai mitä joku muu oli minulle sanonut. Toivuttuani ahdistuksestani olin kuin uusi ihminen, sellainen rento hetkessä eläjä joka luottaa että elämä kantaa, ilman huolta huomisesta. Eikä minua enää ole kiinnostanut edes sekään mitä muut minusta ajattelee. Olen mikä olen, ja siihen minulla on oikeus.
t. 8
On samanlaista kokemusta, mulla se on ollut aina pelkästään psykosomaattista. Kun kärsin nuorempana ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, juuri tuollaiset epätodelliset tuntemukset ja kuumotukset ja muut vaihtelevat epämääräiset oireet oli arkea. Kiva noidankehä tuo kyllä, kun ensin stressi tai huoli aiheuttaa fyysisiä oireita, ja sitten mieli alkaa pyöritellä niitä oireita ja pelätä vakavia sairauksia, mistä seuraa entistä kauheampi ahdistus josta taas entistä pahemmat fyysiset oireet...