Teini ei halua kavereita?

Nykyään kaverit ovat netissä ja heitä tavataan siellä.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:11"]Nykyään kaverit ovat netissä ja heitä tavataan siellä.
[/quote]
Tätä samaa kuullut meidän teineiltä

Meillä asuu samanlainen 13-vuotias. Vain yhden kaverin seura kelpaisi, mutta sattuu olemaan juuri sellainen, joka harrastaa montaa lajia ja vain n. Pari kertaa kuussa on aikaa olla poikamme kanssa. Surettaa ja huolettaa. Varmasti enemmän minua kuin poikaa itseään.

Minä taas en ikinä ole viihtynyt kavereiden seurassa vaikka hyvin onnellinen olen ollut. Perhe on aina riittänyt, nuorena lapsuudenperhe ja nyt mies ja lapset. Ei tätä onneksi ole kukaan koskaan kyseenalaistanut.

Ei siis kannata olla huolissaan, tuokin on vain luonteen piirre että viihtyy yksikseen. Voi toki kieliä masennuksestakin mutta veikkaisin ennemmin viihtyvän vain itsekseen.

Voi olla noin mutta kannattaa olla kuulolla ..ettei kiusata tai pyydetä rahaa tms.

Onkohan hän kiusattu? "Ei kiinnosta kenenkään seura" on melko yleinen defenssi, kun nuoresta tuntuu ettei kukaan halua hänen seuraansa.

meillä lähes sama juttu. Poika 16v ja kaikki vapaa-ajat istuu luurit korvilla ja pelaa parin luokkakaverinsa kanssa tietokoneella.
Käyvät kyllä leffassa 1-2krt kuukaudessa näiden nettikavereidensa kanssa, mutta muuten eivät tekemisissä kuin koulussa. Harrastaa onneksi 3krt viikkossa sählyä, joten ihan koko aika ei sentään kotona istu.

Minäkin olen aina viihtynyt paljon itsekseni. Minule oli aika järkytys pari vuotta sitten, kun sain kuulla, että minua on silloin kaksikymmentä vuotta sitten säälitty oikein urakalla ja syytetty luokkatovereita kiusaajiksi.

Me kaikki ei nyt vaan haluta olla kavereita kaikkien kanssa ja ollaan harvakseltaan tekemisissä kaverienkin kanssa. Hyväksy ap sinäkin se, jos lapsesi ei kuitenkaan vaikuta mitenkään onnettomalta. Minun perheeni hyväksyi, mutta on todella surullista, että muut läheisinä pitämäni ihmiset ovat ymmärtäneet minut ihan väärin.

Omassa huoneessa itsekin viihdyin teininä, josta on aikaa vierähtänyt jo useampi kymmenen vuotta. Eipä paljon viittinyt muualla asunnossa olla kun isä oli joka päivä kännissä ja äiti haukkui sitä minkä kerkesi. Omassa huoneessa sai olla rauhassa kun laittoi oven lukkoon. En koe kärsineeni yksinolosta, vittumaisinta oli kuunnella ainaista vanhempien riitelemistä joka kuului suljetun ovenkin läpi.

Ei ole pakko,jos ei taho. Ite en oo ikinä piitannut ihmisistä. Mulla on lemmikkejä. Töissä pakolliset juttelut. Mikä pakko olla sosiaalinen,jos nautti yksin olosta. En halua edes parisuhdetta,koska en kaipaa ristiriitoja tms. Minulla on kyllä tuttuja,jos tarvitsen spua tai he tarvii jotain. On mukavaa kotona olla rauhassa.

Meillä asuu myös tällä hetkellä 17v poika, jolla ei ensimmäistäkään kaveria omasta halusta. Ei myöskään pelaa pelejä, viettää kaiken aikansa aikuisten seurassa. Olemme uusioperhe, poika oli 13v kun muutettiin yhteen ja ainakin tämän ajan ollut käytös samanlaista. Ei vaikuta silti masentuneelta, itsellä tulee mieleen että haluaa olla jo aikuinen. Ei esim tykkää parista muusta saman ikäisestä ketkä meillä asuu, valittaa juurikin kun nämä pelaavat ja pitävät ääntä.

Rippikouluun ei esim voinut mennä, koska siellä saman ikäisiä ketkä hänen sanoin "ihan penskoja", toisen asteen koulutusta yritti järjestää kotona suoritettavaksi, mutta ei onnistunut. Päätyi lopulta 40km päähän pieneen yksityiseen kouluun, luokalla 7 aikuista miestä ja on tykännyt. Asuntola olisi tarjolla, mutta ei kiinnostusta. Armeijaan menoa odotellessa...

Mun nuorin vihaa muita "pentuja".

Onnellinenyksin kirjoitti:

Ei ole pakko,jos ei taho. Ite en oo ikinä piitannut ihmisistä. Mulla on lemmikkejä. Töissä pakolliset juttelut. Mikä pakko olla sosiaalinen,jos nautti yksin olosta. En halua edes parisuhdetta,koska en kaipaa ristiriitoja tms. Minulla on kyllä tuttuja,jos tarvitsen spua tai he tarvii jotain. On mukavaa kotona olla rauhassa.

Oon samanlainen💕