Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä irti häpeästä / epäonnistumisen pelosta?
18.05.2015 |
Onko täällä ketään muuta, jolla häpeäntunne on tosi voimakas ja saattaa lamaannuttaa tekemistäkin? Otsikossakin häpeän mainitsin ensimmäisenä, koska olen tässä tajunnut, että epäonnistumisen pelkoni johtuu siitä, että en kestä häpeää.
Tämä on ollut ongelmani lapsesta asti (paitsi ihan pienenä olin aina todella reipas!), mutta on todellakin pahentunut iän myötä. Lapsena olin myös "kiltti ja tottelevainen", jos tein jotain väärin niin vanhempani käskivät häpeämään. Ei mitään sen pahempia rangaistuksia yleensä, kirkkaimpana mieleen on jäänyt nuo käskyt siitä että pitää hävetä.
Yleisin vastaukseni siihen kun kysytään, että miksi en tee jotain on se, että "en kehtaa". Eli mahdollinen huono lopputulos hävettää. Jos erehdyn tekemään jotain noloa, saatan hävetä sitä todella pitkään. En osaa nauraa itselleni. Tämä korostuu esimerkiksi opinnoissa (en ikinä kehtaa vastata, hyvä jos kehtaan edes esseitä kirjoittaa, mutta en kehtaa lukea palautetta niistä) sekä tietenkin humalassa, jolloin tulee tehtyä tyhmiä juttuja välillä ja sitten hävettää ihan järjettömästi jälkeenpäin. Varmaan tuo humalahakuinen juominenkin (silloin tällöin) on osittain seurausta siitä, että hetkellisesti pääsee irti häpeästä. Mutta morkkis onkin sitten kahta kauheampi!
Niin... kohtalotovereita? Tai kenties jopa niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään tällaisesta yli?
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 17:08"]
Minä olen juuri tuollainen ihminen. Tai tavallaan olin. Häpeän vieläkin kaikkea mahdollista, mutta jostain syystä olen päässyt kiinni sellaiseen mitä sitten-mielentilaan, ettei oikeastaan enää kiinnosta, olenko tehnyt jotain noloa vai en. Tästä nyt ei oikein sitten mitään sen kummempia neuvoja voikaan antaa, kun tuo tuollainen syvempi "ymmärrys" tulee yleensä itse kullakin itsestään tai sitten ei vain tule. Olen oppinut observoimaan muita ihmisiä ja miettimään, häpeäisinkö itse heidän tilassaan joistain heidän tekemistä asioista, ja yleensä tätä kautta tajunnut kuinka turhaa tuollainen märehtiminen on, kun ketään muuta paitsi sinua itseäsi ei varmaan kiinnosta tippaakaan teitkö jotain noloa vai et.
[/quote]
Tämä on kyllä varmasti totta suurimmaksi osaksi. Monilla varmaan on silti kuitenkin (ainakin minulla on) kavereiden kesken sellaista "harmitonta huulenheittoa", jossa ilman mitään ilkeää tarkoitusperää "nolataan" toista. Muistutellaan joistain vanhoista jutuista... Minusta sellaista on ihan hirveän vaikea sietää, koska taidan olla tavanomaista herkempi tuolle häpeäntunteelle. Vaikeaa olla välittämättä, kun monet asiat eivät niin helposti unohdukaan, vaan aina silloin tällöin niitä vitsailumielessä tuodaan esiin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän tärkeä ja aina ajankohtainen kipeä aihe.
Itse vapautunut häpeästä ja syyllisyydestä, mutta paljon työtä vaati.
Itse en pääse häpeän tunteesta eroon myöskään. Oon eläkkeellä ja sairastan psykoottista masennusta. On tullut psykoosissa tehtyä kaikenlaista mistä varmaan entiset työkaverit ja naapurit ovat juorunneet. En pysty tämän takia tapaamaan juurikaan ketään tai edes liikkumaan ulkona.
Mä olen mokaillut niin paljon että mun maine on jo täysin mennyt joten ei ole enää mitään hävettävää.
Huono itsetunto ei ole mitenkään harvinainen ongelma, mutta harvoin se ihan itsestään korjaantuu, vaikka usein iän myötä vähän helpottaa ainakin osittain. Toisille auttaa itsensä altistaminen kaikille vaikeille asioille, eli se paljon puhuttu epämukavuusalueelle meneminen, mutta vaikeaa se on jos onnistumisen kokemuksia ei tule. Terapia on varmasti paras ratkaisu.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen juuri tuollainen ihminen. Tai tavallaan olin. Häpeän vieläkin kaikkea mahdollista, mutta jostain syystä olen päässyt kiinni sellaiseen mitä sitten-mielentilaan, ettei oikeastaan enää kiinnosta, olenko tehnyt jotain noloa vai en. Tästä nyt ei oikein sitten mitään sen kummempia neuvoja voikaan antaa, kun tuo tuollainen syvempi "ymmärrys" tulee yleensä itse kullakin itsestään tai sitten ei vain tule. Olen oppinut observoimaan muita ihmisiä ja miettimään, häpeäisinkö itse heidän tilassaan joistain heidän tekemistä asioista, ja yleensä tätä kautta tajunnut kuinka turhaa tuollainen märehtiminen on, kun ketään muuta paitsi sinua itseäsi ei varmaan kiinnosta tippaakaan teitkö jotain noloa vai et.