Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit, mitä haluaisitte miehenne tekevän?
11.06.2015 |
Terve!
Olen reilun parin kuukauden ikäisen vauvan isä ja tuo vauvan tulo elämään on luonnollisesti aika radikaalisti muuttanut paitsi normaalia arjen pyörittämistä ja kaikkea siihen liittyvää, myös pistänyt miettimään todella paljon aiempaa enemmän parisuhdetta ja sen aktiivisempaa ja parempaa hoitamista.
Itse huomasin vasta vauvan syntymän jälkeen, kuinka paljon sitä on loppujen lopuksi ollutkaan poissa kotoa. Olen asteittain viime kuukausien aikana karsinut treenaamisen, sosiaalisen elämän ja velvollisuudet ja vastuut minimiin, jotta voisin viettää enemmän aikaa vaimon ja lapsen kanssa, auttaa enemmän kodin pyörittämisessä ja antaa vaimolla mahdollisuuden omaan rauhaan ja tilaan 24/7 vauvassa kiinni olemisen sijaan. Ihan kivuton prosessi ei tietenkään ole ollut ja asiasta on kyllä saanut riidellä useammankin kerran ja varmasti saa vastakin, että se täysin yhteisymmärrys molempien ajankäytöstä löytyy.
Tämän kaiken myötä olen huomannut ennen kaikkea sen, kuinka väsynyt vaimo oikeasti on vauvan perheeseen tulemisen myötä ja sen tajuamiseen on mennyt yllättävän pitkään. Olenkin nyt yrittänyt tehdä kaikkeni, että saisin sitä stressiä ja väsymyttä lievitettyä omalta osaltani: tehnyt moninkertaisesti enemmän kotitöitä ja ruokaa, pyrkinyt jatkuvasti kysymään miten voisin olla avuksi, tarjotunut hieromaan ja hemmottelemaan, ehdottanut rakastelua kun vauva nukkuu ja pyytänyt vaimoa lähtemään kotoa pariksi tunniksi ja jättämään vauvan minulle. Tuntuu kuitenkin, että se vauvan luota lähteminen on kuitenkin aika vaikeaa vielä tässä vaiheessa, samoin kuin mikään ajatus rentoutumisesta tai hemmottelusta saati sitten niistä nauttiminen. Enkä nyt edes puhu seksistä, koska se tuntuu olevan niitä viimeisiä asioita mitä vaimolla on mielessä, vaan ihan oikeasti vaikka vain jalkakylvyn tai -hieronnan antamisesta. Oma olo tuntuu aika riittämättömältä.
Tämä kaikki sanottuna, haluaisinkin kysyä teiltä vastasyntyneiden äidit (tai sellaisia ennen kaikkea lähimenneisyydessä olleet), mikä olisi parasta mitä miehenne voisi teidän eteenne tehdä tai millaisilla asioille teidät voisi yllättää iloisesti - ihan konkreettisella tasolla, normaalissa arjessa? Mikä saisi teidät paremmalle tuulelle ja auttaisi rentoutumaan?
Kommentit (12)
No jos tämä oli ihan oikeasti miehen kirjoittama, niin sun vaimolla on käynyt todella hyvä tuuri. ;)
Väsymys vauvan syntymän jälkeen on vähän sellainen asia, että siihen auttaa vaan aika. Naisen elimistön rautavarastot on minimissään, elimistö yrittää toipua lapsen syntymästä ja tuottaa maitoa, ja hormonitoiminnan todella radikaali muuttuminen raskausajasta siihen, että istukka on poistunut ja sitä myöten istukkahormonin tuotanto loppunut, aiheuttaa elimistössä omat muutoksensa. Väsymys kyllä korjaantuu ajan myötä, siitä ei kannata tehdä mörköä joka pitää kellistää keinolla millä hyvänsä. Otatte iisisti. Vauva on pieni ja joka päivä on askel eteenpäin. Ja jos jommalle kummalle tulee tunne, että koti alkaa ahdistaa, niin aivan pian se intensiivisin ja tarvitsevin pikkulapsiaika on ohi, vaikka ei siltä juuri silloin tunnukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ehdota rakastelua, kun vauva nukkuu (vaimolle tulee tunne, että just kun yhdestä saa lepohetken, tarvii olla toisen käytettävissä). Ole apukäsiparina silloin kun vaimo pyytää ("ottaisitko vauvan, jotta pääsen suihkuun, syömään" jne.).
No ihan samoja juttuja kuin minäkin teen. Ei se vauva ole mikään naisen projekti vaan se isäkin on ihan saman arvoinen huoltaja.. Ei mikään pikku apuri.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:43"]
Ole apukäsiparina silloin kun vaimo pyytää ("ottaisitko vauvan, jotta pääsen suihkuun, syömään" jne.).
[/quote]
Ei helvetti. Ei vaimon tarvitse PYYTÄÄ mitään APUKÄSIPARIA, saati antaa mitään syytä sen tarvitsemiseen - isän pitäisi olla siellä ihan yhtä automaattisesti kuin äidinkin. Mies osallistukoon lapsen ja kodin hoitamiseen täysin luontevasti, ilman mitään jalkakylpyjä ja hemmotteluhoitoja. Ei siitä tarvitse tehdä mitään suurta numeroa ja sirkusta, että ottaa oman roolinsa vanhempana ja puolisona. Minä ainakin vaimona ja äitinä arvostan eniten sitä, että mies on luonteva osa perhettä, aktiivisesti mukana lapsen ja kodin hoidossa. Eikä yhtenä isona lapsena kyselemässä ja jankuttamassa että mitä mä äiti nyt voin tehdä ja voi äiti miten mä voisin sua auttaa.
Hieno teksti ap! Upea juttu, että mietit noita asioita.
Olet vaimollesi tueksi juuri noin kuin kirjoitit. Ainoa mikä särähti korvaan, on, että "autat kodin pyörittämisessä". Jos kyseessä on oma kotisi, kyse ei ole "auttamisesta". Se pyörittäminen kuuluu sinulle ihan samalla lailla kuin vaimollesi.
Sen sijaan lapsi voi auttaa vanhempiaan vaikka niin, että vie tiskit koneeseen itse. Aikuinen taas voi auttaa vaikka iäkkäitä isovanhempiaan tai vammaista naapuriaan heidän kodinhoidossaan.
Vastasyntyneen äitinä kaipasin eniten unta, sitä että voisin hetkeksi nukahtaa vailla vastuuta. Siis tietäen, että joku toinen huolehtii nyt, ja sitten on taas minun vuoroni.
Mukavia vauva-aikoja teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:43"]
Ole apukäsiparina silloin kun vaimo pyytää ("ottaisitko vauvan, jotta pääsen suihkuun, syömään" jne.).
[/quote]
Ei helvetti. Ei vaimon tarvitse PYYTÄÄ mitään APUKÄSIPARIA, saati antaa mitään syytä sen tarvitsemiseen - isän pitäisi olla siellä ihan yhtä automaattisesti kuin äidinkin. Mies osallistukoon lapsen ja kodin hoitamiseen täysin luontevasti, ilman mitään jalkakylpyjä ja hemmotteluhoitoja. Ei siitä tarvitse tehdä mitään suurta numeroa ja sirkusta, että ottaa oman roolinsa vanhempana ja puolisona. Minä ainakin vaimona ja äitinä arvostan eniten sitä, että mies on luonteva osa perhettä, aktiivisesti mukana lapsen ja kodin hoidossa. Eikä yhtenä isona lapsena kyselemässä ja jankuttamassa että mitä mä äiti nyt voin tehdä ja voi äiti miten mä voisin sua auttaa.
[/quote]
Ennemmin niin että kysyy kuin se että jättää tekemättä ja kysymättä kun ei uskalla kysyä...
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:43"] Ole apukäsiparina silloin kun vaimo pyytää ("ottaisitko vauvan, jotta pääsen suihkuun, syömään" jne.). [/quote] Ei helvetti. Ei vaimon tarvitse PYYTÄÄ mitään APUKÄSIPARIA, saati antaa mitään syytä sen tarvitsemiseen - isän pitäisi olla siellä ihan yhtä automaattisesti kuin äidinkin. Mies osallistukoon lapsen ja kodin hoitamiseen täysin luontevasti, ilman mitään jalkakylpyjä ja hemmotteluhoitoja. Ei siitä tarvitse tehdä mitään suurta numeroa ja sirkusta, että ottaa oman roolinsa vanhempana ja puolisona. Minä ainakin vaimona ja äitinä arvostan eniten sitä, että mies on luonteva osa perhettä, aktiivisesti mukana lapsen ja kodin hoidossa. Eikä yhtenä isona lapsena kyselemässä ja jankuttamassa että mitä mä äiti nyt voin tehdä ja voi äiti miten mä voisin sua auttaa. [/quote] Ennemmin niin että kysyy kuin se että jättää tekemättä ja kysymättä kun ei uskalla kysyä...
[/quote]
Minkälainen parisuhde se on, jossa ei uskalla puhua omalle miehelleen? Tuollaiset asiat puhutaan jo paljon ennen kuin se lapsi on edes siitetty. Jo lapsia suunnitellessa pitää ottaa selvää, miten mies aikoo lapsenhoitoon osallistua, ja mitä se yleensä ajattelee äidin ja isän roolista perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni tekee jo kaiken mitä haluaisinkin, enkä koe olevani etuoikeutettu.
Kaksi lastamme ovat yhteisiä lapsia ja meillä molemmilla on yhtä lailla vastuu heidän kasvatuksestaan ja kodista huolehtimisesta. Esikoisen syntymän jälkeen olin kotona kaksi vuotta, sinä aikana myös kuopus syntyi. Sen jälkeen oli mieheni vuoro jäädä kotiin lasten kanssa, hän on ollut nyt 1,5v ja 3v kanssa kotona vuoden verran.
Sekä lapset että työ ovat meille molemmille tärkeitä, ja arvostamme toistemme osaamista. Lapset menevät etusijalle, mutta emme koe reiluksi sitä, että toinen olisi vuosikausia poissa työelämästä. Saamme kutakuinkin yhtä suurta palkkaa, että siksi tämä järjestely toimii meillä hyvin.
Luonnollisesti muu sosiaalinen elämä ja kavereiden kanssa vietetty aika on jäänyt pikkulapsiaikana vähemmälle, mutta tasapuolisesti molemmilta. Eli kyllä me molemmat pääsemme halutessamme viihteelle omien kavereidenkin kanssa!
Kiitos mielipiteistä!
Ehkäpä tuo "kodin pyörittämisessä auttaminen" kieltämättä kielii jostain tiedostamattomasta asenteestani, todella hyvä huomio! Taustalla mahdollisesti vaikuttaa ajatus siitä että teen pitkää päivää töissä, joten väkisinkin isompi osa kodinhoidosta sen myötä jää vaimolle. Pitääkin tarkistaa vielä vähän omaa asennettani tämän suhteen. Mitä tulee vauvanhoitoon yhteisvastuullisena asiana, niin luonnollisesti tuo lapsi on enemmän äidin kanssa tässä vaiheessa elämää, mutta ehkäpä sekin on sellainen asia josta on tullut jollain tavalla puolitahattomastikin jäätyä sivuun kun on itse päivät poissa ja suurimman osan iltaa lapsi kuitenkin joko nukkuu tai on syömässä ja tuo vauvan luota poistuminen tuntuu kuitenkin vielä olevan vaimolle jonkinlainen henkinen kynnys. Tämäkin on tosin varmasti sellainen asia, josta voisi ottaa enemmän oma-aloitteisuutta.
Yleisesti ottaen neuvo näkyy olevan se, että kaikkein eniten kaivataan tasapuolista osallistumista ja vastuun ottamista kodin ja perheen arjessa, eikä mitään sen ihmeellisempää? Näinkö vähästä naiset on tyytyväisiä? :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies hoisi lapsen puoliksi :) vuoro öinä herättiin koska vauva joi korviketta. Nykyään kun lapsi on taapero niin toivoisin että mies alkaisi automaattisesti syöttämään tai vaihtamaan vaippaa ilman erillistä kehotusta
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:51"]
Yleisesti ottaen neuvo näkyy olevan se, että kaikkein eniten kaivataan tasapuolista osallistumista ja vastuun ottamista kodin ja perheen arjessa, eikä mitään sen ihmeellisempää? Näinkö vähästä naiset on tyytyväisiä? :)
-Ap
[/quote]
Kyllä, näin helppoja me ollaan ;-). Ja nimenomaan korostan tuota oma-aloitteisuutta. Ei vaimo halua olla miehelleen äiti, ja kokea olevansa se organisaattori ja koordinaattori yhteisessä kodissa. Mies voi katsoa omin silmin, milloin vaippa pitää vaihtaa tai pyykkikone laittaa pyörimään, ei siihen tarvita vaimon ohjeita saati käskyjä. Ja kun lapsi vanhenee, voi isä olla myös se, joka hoitaa neuvola-ajan ja vie lapsen sinne, pitää yhteyttä päiväkotiin ja kouluun, tarkastaa että jumppavaatteet on kunnossa ja mukana, jääkaapissa on maitoa ja vessassa paperia. Toki vastuualueita voidaan jakaa, mutta niin, ettei toinen ole pelkästään se, jolla on kaikki langat käsissä.
Hyvää jatkoa perheellenne! Teistä tulee hyvät vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Oletko todellinen ihminen? O.O