Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En aina ymmärrä vanhempien "pelkoa" lapsensa
25.05.2015 |
pelaamisen suhteen.
Hirveetä rajottamista ja kyttäämistä.
Toki jotain rajaa pitää olla mutta en minä ymmärrä sekunttikello kädessä peliajan loppumista kyttäämistä. Tai sitä, että pelaaminen pitää jotenkin "ansaita".
Minulla on 4 lasta enkä ole pelaamista rajoitellut. Olen kiinnostunut mitä pelaavat, kyselen ja saatan jopa auttaa (usein en osaa, mun pelikokemukset rajoittuu nuoruuden Larryyn, Super Marioon ja Tetrikseen).
Ei tarvii kinastella milloin peli sammutetaan, tekevät sen itse. Yksi lapsista sanoi että sen kaverin perheessä pelikone sammuu aina tasan klo 20 vaikka lapsen pelissä olisi juuri saavutettavissa joku päätepiste tai uusi taso. Ei sen väliä, peli sammuu ja piste. Mä kyllä ymmärrän sitä lasta, että sitä harmittaa moinen ja sitten kiukuttaa.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:22"]No mun veli sai pelata koska huvitti.
Se pelasi koko ajan ja on nyt syrjäytynyt.
[/quote]
Sanoinkin tuossa että joku raja. Kai vanhemmat lapsensa sen verran tuntee että huomaavat jos se pelimaailma alkaa liikaa koukuttamaan. Siihen pitääkin sitten jo puuttua hyvissä ajoin. Valitettavasti sellaiseen taipuvaiset koukuttuvat sitten kuitenkin joskus, esim. kotoa muuttaessaan kun elämä yhtäkkiä muuttuu täysin tulee se vapaus kun ei ole äitiä ja sekunttikelloa vieressä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärrä, varsinkin kun pelaamisen on todettu lisäävän älykkyyttä ja parantavan ongelmanratkaisukykyä. Tietenkään homma ei saa mennä överiksi, oli asia mikä tahansa. En haluaisi että lapsi lukee sivistäviä romaanejakaan 12 tuntia päivässä.
Pelasin lapsena todella paljon. Teini-iässä pelaaminen vähentyi, koskaan ei rajoitettu. Nyt masennuksen seurauksena pelaan enemmän kuin koskaan. En jaksa tehdä juuri mitään muuta.
[quote author="shatteredslashK" time="25.05.2015 klo 20:26"]Pelasin lapsena todella paljon. Teini-iässä pelaaminen vähentyi, koskaan ei rajoitettu. Nyt masennuksen seurauksena pelaan enemmän kuin koskaan. En jaksa tehdä juuri mitään muuta.
[/quote]
Se on sitten sun juttu.
Minä masentuneena poltin tupakkaa enemmän kuin koskaan. Tuttavani treenasi itsensä ylikuntoon ja teholle, toinen söi ja lihoi 40kg.
Ap
Meillä on kaksi lasta. Toisen pelaamista ei tarvitse rajoittaa, toisen tarvitsee, koska ei tekisi muuten mitään muuta (ei edes läksyjä tai nukkuisi).
Jossain vaiheessa kellossakin tulee se viimeinen sekunti. Lapsi tietää varsin hyvin että peliä pitää alkaa lopetella. On varoitettu ja muistutettu. Kohta, kohta, sanoo lapsi. Sitten vedetään peli poikki vaikka olisi taso loppumaisillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:25"]En minäkään ymmärrä, varsinkin kun pelaamisen on todettu lisäävän älykkyyttä ja parantavan ongelmanratkaisukykyä. Tietenkään homma ei saa mennä överiksi, oli asia mikä tahansa. En haluaisi että lapsi lukee sivistäviä romaanejakaan 12 tuntia päivässä.
[/quote]
Juuri näin.
Ainakin englantia lapseni osaavat todella hyvin. Ja tiimityöskentelyä :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:27"]
[quote author="shatteredslashK" time="25.05.2015 klo 20:26"]Pelasin lapsena todella paljon. Teini-iässä pelaaminen vähentyi, koskaan ei rajoitettu. Nyt masennuksen seurauksena pelaan enemmän kuin koskaan. En jaksa tehdä juuri mitään muuta. [/quote] Se on sitten sun juttu. Minä masentuneena poltin tupakkaa enemmän kuin koskaan. Tuttavani treenasi itsensä ylikuntoon ja teholle, toinen söi ja lihoi 40kg. Ap
[/quote]
Ilmeisesti. Olen yrittänyt vähentää ja keskittyä tärkeisiin asioihin, mutta en vain pysty. Muutenkin oikea elämä tuntuu niin ankealta ja maailma vihamieliseltä, niin uppoudun mieluummin virtuaalimaailmoihin. Siellä voin sentään tehdä niin kuin haluan, olla sankari ja toteuttaa itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="shatteredslashK" time="25.05.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:27"]
[quote author="shatteredslashK" time="25.05.2015 klo 20:26"]Pelasin lapsena todella paljon. Teini-iässä pelaaminen vähentyi, koskaan ei rajoitettu. Nyt masennuksen seurauksena pelaan enemmän kuin koskaan. En jaksa tehdä juuri mitään muuta. [/quote] Se on sitten sun juttu. Minä masentuneena poltin tupakkaa enemmän kuin koskaan. Tuttavani treenasi itsensä ylikuntoon ja teholle, toinen söi ja lihoi 40kg. Ap
[/quote]
Ilmeisesti. Olen yrittänyt vähentää ja keskittyä tärkeisiin asioihin, mutta en vain pysty. Muutenkin oikea elämä tuntuu niin ankealta ja maailma vihamieliseltä, niin uppoudun mieluummin virtuaalimaailmoihin. Siellä voin sentään tehdä niin kuin haluan, olla sankari ja toteuttaa itseäni.
[/quote]
Tiedän tunteen.
Mutta miten se eroaisi esim. kirjoista (joihin itse pakenen mutta sitä ei kukaan paheksu) tai tb-ohjelmista, leffoista ...
Jostain syystä juuri pelaaminen on nykyään saatanasta.
Ap
Minua taas ei ole ikinä kiinnostanut pelata,en omista kuin -80luvun donkey kong pelikoneen.
t.mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:35"][quote author="shatteredslashK" time="25.05.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:27"]
[quote author="shatteredslashK" time="25.05.2015 klo 20:26"]Pelasin lapsena todella paljon. Teini-iässä pelaaminen vähentyi, koskaan ei rajoitettu. Nyt masennuksen seurauksena pelaan enemmän kuin koskaan. En jaksa tehdä juuri mitään muuta. [/quote] Se on sitten sun juttu. Minä masentuneena poltin tupakkaa enemmän kuin koskaan. Tuttavani treenasi itsensä ylikuntoon ja teholle, toinen söi ja lihoi 40kg. Ap
[/quote]
Ilmeisesti. Olen yrittänyt vähentää ja keskittyä tärkeisiin asioihin, mutta en vain pysty. Muutenkin oikea elämä tuntuu niin ankealta ja maailma vihamieliseltä, niin uppoudun mieluummin virtuaalimaailmoihin. Siellä voin sentään tehdä niin kuin haluan, olla sankari ja toteuttaa itseäni.
[/quote]
Tiedän tunteen.
Mutta miten se eroaisi esim. kirjoista (joihin itse pakenen mutta sitä ei kukaan paheksu) tai tb-ohjelmista, leffoista ...
Jostain syystä juuri pelaaminen on nykyään saatanasta.
Ap
[/quote]Koska pelaaminen aiheuttaa riippuvuutta ja putkiaivoisuutta. Peli jää päälle muuhun elämään esim. näköaistimuksiin. Minäkin kirja-addiktina luen paljon ja jään elämään kirjan maailmaan. Mutta olen myös peliaddikti ja etenkin mekaaniset toistopelit jää päälle. Räiskintäpelit ne vasta päälle jääkin. Pam pam, hiippari nurkan takana, ratatatatata, kuoli. Näin ei käy kaikille, vain meille addiktioon taipuvaisille. Ei kaikki ole alkon ongelmakäyttäjiä, mut osa kuitenkin on. Eli jos oma lapsi ei tarvi rajoituksia eikä addiktoidu, ei se sitä tarkoita että kaikkien kohdalla on niin.
En ole minäkään koskaan rajoittanut. Mulla on viisi lasta, neljä vanhinta jo täysi-ikäisiä. Nuorin ja vanhin pelaavat eniten, kolme keskimmäistäkin aika paljon. Tai enhän mä noista isoista enää niin tiedä, mutta 12-vuotiaalle tytöllemme pelit ovat henki ja elämä, varmaan tuleva ammattikin jollakin tavalla, niin kuin on meidän esikoisellakin. Kaikki osaavat englantia erinomaisesti, osittain varmaan siksi, koska oppivat sitä peleistä hyvin jo ennen kuin sitä alettiin koulussa opettaa.
Alue: Aihe vapaa
No mun veli sai pelata koska huvitti.
Se pelasi koko ajan ja on nyt syrjäytynyt.