Jeesus vs Joulupukki
Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi uskonnottomat viettävät joulua, sillä se on kristillinen juhla. Se on mielestäni sitä "rusinat pullista" käyttäytymistä, joka ei ole kovin johdonmukaista.
Joulu ja pääsiäinen ovat niin kristillisiä juhlia, että en koskaan tee olettamusta, että uskonnottomat ystävämme niitä lainkaan viettäisivät. Ts. en koskaan lähetä pääsiäiskortteja heille ja joulukortti on "Seasons Greetings" eli ei mitenkään kristillisyyteen vivahtava.
Minusta olisi aika ryhdikästä olla sitten viettämättä näitä kristillisiä juhlia, jos ei kerran usko näihin arvoihin.
Kommentit (17)
Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi uskonnottomat viettävät joulua, sillä se on kristillinen juhla. Se on mielestäni sitä "rusinat pullista" käyttäytymistä, joka ei ole kovin johdonmukaista.
Joulu ja pääsiäinen ovat niin kristillisiä juhlia, että en koskaan tee olettamusta, että uskonnottomat ystävämme niitä lainkaan viettäisivät.
Kannattaa tutustua hieman joulun historiaan (esim. mistä itse "joulu" sana on peräisin), niin ymmärrät paremmin juhlan "kristillisyyden". Aloita vaikka täältä [http://en.wikipedia.org/wiki/Yule].
Todelliset kristityt (puritaanit) jopa kielsivät joulun viettämisen 1600-luvun lopulla briteissä ja pohjois-amerikassa sen pakanallisen luonteen takia. [http://en.wikipedia.org/wiki/Christmas#From_the_Reformation_into_the_18…]
Kristityillehän pääsiänen on aina (virallisesti ja teologisesti) ollut joulua paljon tärkeämpi juhla, mutta harvempi sitä juhlallisemmin täällä Suomessa viettää. Luonnollisesti pääsiäisen ajankohta on kopioitu juutalaisten passover-juhlasta, kuten joulun ajankohta on kopioitu roomalaisten Saturnalia-juhlasta. Tämä niille tiedoksi, jotka ovat joskus miettineet miten se Jeesus on voinut kuolla ihan eri päivänä eri vuosina :)
Jeesus ei syntynyt jouluna, kristityt ovat vain änkeneet juhlansa pakanajuhlan kanssa samaan.
Kuinka kristityissä perheissä toimitaan. Kerrotteko Joulupukkitarinaa totena lapsillenne?
Itse emme usko kumpaankaan ja molempien suhteen olemme aina lapsillemme sanoneet, että ovat kertomuksia/tarinoita joihin jotkut ihmiset uskovat mutta äiti ja isä eivät usko. Silti näitä tarinoita meillä luetaan ja esim seimiaskartelu on jouluna esillä. Joulupukkia ei kotonamme ole koskaan nähty. Vanhin lapsi on jo 7 v
Jeesukseen uskotaan mutta joulupukkiin ei, paitsi perheemme pienimmät joille se joulupukkikin on totta.
Mutta tonttuja askarrellaan, luetaan tonttujuttuja, pidetään tonttulakkeja, ihastellaan pukkia ostoskeskuksessa... Siis sellaista vähän taianomaista kivaa, mikä mielestäni kuuluu lapsen satumaailmaan.
Tuli heti mieleen, että kylläpä vaikutatte suvaitsevalta perheeltä, kun pidätte esillä kristittyjen joulua ja Jeesus-lasta, vaikka ette itse siihen usko ja kerrotte senkin lapsille. Tuli jotenkin mukava olo siitä. :)
Meillä siis käy joulupukki ja leikissä ollaan täysillä mukana, mutta ei uskottelemalla uskotella, että joulupukki olisi totta. Ja lapset näköjään tietävätkin, että kyseessä on kiva leikki.
Itsekin koen, että ihan kaikista ahtaimmassa lokerosa emme elä. Sekä minä, että mieheni olemme nuoruudessa olleet mukana tavallisen ev lut srk:n touhuissa eikä maailmankatsomuksemme kovinkaan kaukana kristinuskon pohjista ole, esim 10 käskyä on validia tavaraa. Itseäni kuitenkin aika usein ahdisti tietty ehdottomuus. Emme ole uskossa. maailmankatsomuksemme on tieteellinen ja olemme kiinnostuneet myös muista kulttuureista kuin omastamme. Jonkin verran myös maailmaa nähneinä ja ihmisiä tavanneina oleme todeneet, että arjen tasolla ei kielellä, uskonnolla, poliittisella vakaumuksella ole kovinkaan paljon merkitystä. Samat ne on lapsenkasvatusongelmat muslimiperheissäkin.
Lapsillemme yritämme välittää maailmasta monenlaisia asioita ja viestittää sitä, että itse heidän täytyy sitten valintansa tehdä ja tiensä löytää
yritetty pitää tonttujutut leikkinä ja kertoa Jeesuksesta totena, mutta mitä ilmeisimmin en ole onnistunut siinä kovin loistavasti: eilen kun selitin lapselleni joulun olevan Jeesuksen syntymäjuhlan, hän sanoi silmät kirkkaina: " Mutta eihän niitä jeesuksia ole oikeasti olemassa" :)) (olimme juuri selittäneet, että peikkoja ja mörköjä ei ole oikesti olemassa, hän kun pelkää niitä).
Marij@:
yritetty pitää tonttujutut leikkinä ja kertoa Jeesuksesta totena, mutta mitä ilmeisimmin en ole onnistunut siinä kovin loistavasti: eilen kun selitin lapselleni joulun olevan Jeesuksen syntymäjuhlan, hän sanoi silmät kirkkaina: " Mutta eihän niitä jeesuksia ole oikeasti olemassa" :)) (olimme juuri selittäneet, että peikkoja ja mörköjä ei ole oikesti olemassa, hän kun pelkää niitä).
Tämä oli hauska... :D
meinaan onhan se joulupukki olemassa ihan oikeesti.
Siellähän se tekee työtään Suomen lapissa. ja hänen ammattinsa on joulupukki niin ja onhan siellä niitä tyyppejä jotka tekee työtään ammattinimikkeellä tonttu.
Siinä se joulupukki on totta kun on totta lääkärikin.
Meille joulu kuvastaa Vapahtajan syntymää. Joulupukista lapset tietysti kuulevat muilta lapsilta mutta ollaan kerrottu, että se on satua.
Minun lapsuudessani meille ei koskaan tullut joulupukkia sisälle asti mutta jossain vaiheessa aattoiltaa ulko-ovella kolisi ja kun menin katsomaan oli pukki jättänyt lahjat oven eteen suureen koriin. Minä hyväksyin selityksen, jonka mukaan pukilla oli niin paljon lahjoja jaettavana, ettei hän millään voinut käydä jokaisessa kodissa sisällä. Tästä perinteestä pidimme siskoni kanssa kiinni vuosikaudet vaikka molemmat tiesimme, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Se vain jotenkin kuului meidän jouluumme.
Olen niin monen pienen suusta kuullut, että joulu on joulupukin syntymäpäivä ym. enkä halua omilleni sellaista sekaannusta aiheuttaa. Tuntuu myös väärältä uskotella, että joulupukki on totta kun ei sellaiseen itsekään usko (tosi kurjia joidenkin aikaisempien kommenttien lapsuuden aikaiset pettymyksen kokemukset).
Meillä joulupukki kuuluu jouluun ja tontuistakin puhutaan. Mutta entäs pääsiäisenä - joissakin kristityissä perheissä lapset eivät saa käydä virpomassa noidiksi pukeutuneina. Heidät on puettu esim. pupuasuun, ja virpomistaian sijaan he lausuvat runon tms. Oma lapsemme on vielä niin pieni, ettei virpomisasia ole ajankohtainen vielä tänä vuonna, mutta tulevaisuutta varten mietin...
Hei!
Kun isommat lapsemme olivat pieniä, olimme tarkkoja siitä, että joulupukki on vain satua. Joulupukkia meillä ei ole käynyt kertaakaan. Jeesuksesta taas kerroimme, että Raamatun kertomukset ovat totta.
Tämä pohjautui omaan kokemukseeni, kun koin suunnattoman pettymyksen, kun minulle 7-vuotiaana äitini sanoi:" Tiedäthän sinä, ettei sitä joulupukkia oikeasti ole?" Olin aivan äimistynyt ja järkyttynyt, vaikka äitini mieliksi vastasin lopulta " joo" . Isoveljeni oli vanhempieni kanssa täysillä vetänyt joulupukkitarinaa, minulle oli luettu hertaasti tonttuaiheista " tietokirjaa" ja kaikki oli selitetty aukottomasti. Tunsin itseni tyhmäksi ja petetyksi. Mieleeni tuli välittömästi myös kysymys: Onkohan Jeesuskin vain satua? Tätä pohdintaa en lapsilleni halunnut, enkä halua vieläkään, vaikka olen tullut liberaalimmaksi.
Nyt meillä on kolme lasta ja tänä jouluna mies pukeutuu joulupukiksi. Isommat lapset ovat itse sanoneet, että isän pitääkin sitten mennä pitämään poroja kiinni pihalle eli käsittääkseni he todella tietävät jutun leikiksi. Jotain jännitystä se jouluun tuo, joulupukkijuttu kun on ihan lapsia varten, siis heidät on huomioitu tällä tavalla. Pienin ei varmaan vielä tajua jutusta paljoakaan, mutta hänen ansiostaan isommatkin haluaa vielä leikkiä. Tytär varsinkin eläytyy voimakkaasti kaikkeen ja hänellä on vilkas mielikuvitus. Varma en tietysti voi olla, kuinka tosissaan hän leikin ottaa. Jotenkin pitää vielä varmistaa asiantila.
Kävin muuten lasten kanssa katsomassa Joulutarina elokuvan ja se oli mielestäni niin kaunis ja koskettava, että innostuin ihan uudella tavalla joulupukkiajatuksesta. Elokuvaa katsoessani sain kokea taas olevani lapsi ja sama joulun jännitys valtasi mielen kuin 25 vuotta sitten...
Lapsemme ovat uskonnottomia - eivät ole kastettuja eivätkä osallistu koulun uskonnonopetukseen. Jouluna noudatetaan tavanomaisia suomalaisia jouluperinteitä ja syödään jouluruokia, mutta ei puhuta Jeesuksesta mitään. Jos lapset alkavat myöhemmin kysellä, niin sitten pitänee jotenkin asia selittää.
Omista kouluajoistani on jäänyt mieleen opettajani toteamus, että joulupukkiin uskomisen on todettu lisäävän itsemurhariskiä myöhemmällä iällä ja siitä syystä lapselle tulisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kertoa, ettei joulupukki ole totta, ja säästää hänet tällä tavoin myöhemmältä pettymykseltä, kun asianlaita joka tapauksessa paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Lisätietoa joulupukin ja itsemurhariskin välisestä yhteydestä en ole tosin myöhemmin missään nähnyt, joten suhtaudun opettajan toteamukseen varauksella.
Hei!
Tuo olikin aika jännä juttu tuo joulupukkiin uskominen ja itsemurhariski. Toisaalta aika järkeen käypää, koska siinähän menee luottamus, kun koko homma paljastuu huijaukseksi. Niin, minunkin on ollut koko ikäni vaikea luottaa elämään/ihmisiin... Johtuisikohan osaksi tuosta petetyksi tulemisen tunteesta joulupukkiasiassa. Ja siis varsinkin se, kun koko muu perhe rakensi minulle sen valheen, minä olin ulkopuolinen, ainut tyhmä huijattava... Siis luottamus menee läheisimpiin ja samalla lapsuutta jotenkin halvennetaan. Ja mieleen tuli epäilys, paljastetaanko minulle sitten 10-vuotiaana, ettei Jeesustakaan ole. Ja muut taas nauravat uskolleni!
Itsemurhien taustalla on varmaankin juuri se, ettei enää voi luottaa mitään hyvää omalle kohdalle tapahtuvan eikä voi luottaa muihin, siis täydellinen yksinäisyys kurjuudessa. Onhan tuossa yhteistä, kun kaunis satu repäistään pois, on kurja olo, muttei enää voi luottaa vanhempiinsakaan eikä näin saa apua kurjuuteensa. Hyvänen aika, siksikö suomalaiset tekee niin paljon itsemurhia?! Monissa muissa maissahan joulupukki on niin täysin kaupallistettu, että lapsetkin tajuavat totuuden helpommin. Mutta suomalaisille lumi, porot ja reet ovat helposti uskottavissa...
Minua alkoi jo ahdistaa eilen, kun lapsemme touhottivat joulupukista ja lahjoista. Meillä kun siis ekaa kertaa pukki nyt käymässä. Ihan tuntui, että koko joulu menee täysin lasten ehdoilla, itse ei kerkiä ilosanomasta nauttia. Ja jotenkin " Joulupukki ei tuo lahjoja, jos et oo kiltisti" uhkailu ei sovi yhteen kristillisen sanoman kanssa. Harmittaa, kun nyt itsekin tuota uhkailua käytin, ensin leikillään, mutta lasten riehuessa muutenkin...
Onneksi mieheni oli niin hassu joulupukkina, että varmasti ei jäänyt epäselvyyttä, että leikkiähän tämä vaan on. Ensi vuonna ei kyllä hehkuteta joulupukkia.
Ja ehkä olisi ollut parempi käydä yksin katsomassa se Joulutarina-elokuva, että olisi rauhassa saanut taantua lapsen tasolle ja nauttia sadusta, ilman, että lapset menevät juttuun täysillä mukaan.
Tänä jouluna puhuttelevinta oli, kun itse olin kotitöissä aatonaaton raatanut kotia joulukuntoon ja illalla, kun katsoin ulos ikkunasta alkoikin kaiken synkkyyden päälle satamaan lunta. Kun menin myöhemmin ulos, kaikki oli valkoista ja kaunista. Tajusin, kaikki on valmista. Lahjaa taivaasta. Olipa kotona lattiat vielä luuttuamatta tai ei...
VAPAHTAJA ON SYNTYNYT! Hyvää Kristuksen syntymäjuhlaa!
meidän lapsi oli jouluna vasta reilu 2v mutta silti saimme kuulla kommentteja että TÄYTYYHÄN teille tulla pukki, jos ei nyt niin viimeistään ensi vuonna. Että viemme lapsilta jouluilon. Minusta se tuntuu kurjalta enkä halua rakentaa lapseni iloa huijauksen varaan. Ensi vuonnakaan meille ei siis tule pukkia. Haluan että lapseni muistaa joulusta Jeesuksen. Kuulin idean että jossain kristityssä kodissa oli jouluisin yhdessä esitetty pukki-juttu teatterin tapaisesti. Se oli perheen yhteinen joululeikki ja kaikki tiesivät ettei se ole totta. Ehkä meillä tehdään joskus näin mutta ei vielä kun lapsi on niin pieni ettei muutenkaan erota mikä on satua ja mikä totta.
Lapsuuden kodissani kävi joulupukki ja kyllä minulla on ollut onnelliset joulut lapsuudessa. se että itse päätän toimia toisella tavalla ei tarkoita etten olisi vanhemmilleni kiitollinen niistä. He tekivät parhaansa mukaan meille kivan joulun. Vaikka tietysti toivon että olisin saanut oppia tuntemaan Jeesuksen jo nuorempana.
En ole kristitty, tosin en uskonnotonkaan. Vietän joulua ihan sen takia, että se on mukava, lämmin perinne hauskoine tapoineen. En vietä siis kristillistä joulua.
Jouluhan on ollut olemassa pakanallisena juhlana hiukan aikaisemmin kuin kristinusko uskontona. Iso osa suomalaisista jouluperinteistä ovat pakanallista perua. Ehkä pitäisikin kysyä, miksi kristityt ovat omineet Yulen itselleen, sillä onhan osoitettu, että Jeesus syntyi heinäkuussa (astrologisten tutkimusten mukaan) eikä joulukuussa.