Sosiaalisten tilanteiden pelko

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 17:23"]Olen huomannut pelkääväni sosiaalisia tilanteita. Joutuessani tilanteisiin en saa suutani auki koska pelkään ja minua rupee ahdistamaan. Jos minulta kysyy jotain niin pystyn vastaamaan siihen mutta silloinkin naamani on aivan punainen ja tuntuu kuin en osaisi puhua. Olen ollut työttömänä melkein vuoden sillä en uskalla hakea töitä. Myös virallisten puheluiden soittaminen pelottaa. Kahvipöydässä istuminen ja syöminen tuottaa vaikeuksia jos ympärillä on vähänkin vieraita ihmisiä. Mikä avuksi? Onko muita tästä kärsiviä ihmisiä jotka voisivat kertoa mikä auttaa? Pakottamisesta tilanteisiin ei ole ollut hyötyä.
[/quote] Itse käyn terapiassa kerran viikossa. Käyn töissä joten terapiamaksut ei ole ongelma. Yritän siedättää itseäni parhaani mukaan. Eristäytyminen ei ole ratkaisu, niin kuin ei pakottaminenkaan. Pitkä prosessi, välillä on helpompaa ja välillä yhtä tuskaa. Kävin tänään työpaikan henkilöstöravintolassa syömässä, joka on minulta paljon. Olen hyvin ylpeä siitä :) en edes muista koska kävin siellä edellisen kerran. Se että pitäisi jutustella jonninjoutavia työkavereiden tai ehkä tuntemattomien kanssa on ahdistavaa.

Hiljaa hyvää tulee, älä luovuta! Hae keskusteluapua, älä jää asian kanssa yksin.

Jos ahdistaa, niin kannattaa valmistautua tilanteisiin ajoissa. Jos on esimerkiksi menossa töihin, kannatta herätä ajoissa ja tehdä aamutoimet rauhassa. Vaatteet kannattaa laittaa päälle esimerkiksi tunti ennen lähtöä ja sitten vielä rauhoittua/rentoutua ja ajatella, miten voisi toimia sosiaalisissa tilanteissa (heijastetaan aikaisempia positiivisia kokemuksia). Tämä toimi ainakin minulle. Tietysti tässä on taas se, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni, mutta muita vaihtoehtoja ei juuri ole.

Niiden syiden selvittely pelon takana on auttanut jonkunverran. Hidas prosessi. Eri asia ymmärtää miten asia on kuin todella sisäistää se. Puhelinkammo lähti kun vahingossa tavallaan vastasin jännittävään puheluun ja huomasin että eihän tässä mitään. Ja beetasalpaajaa joskus otan sydämentykytystilanteisiin ettei ainakaan sitä trvitse stressata muun lisäksi.

Itse olen yrittänyt etsiä vertaistukea muista ujoista. Olisi kiva oikeasti tavata toinen ujo, jonka kanssa vaihdella ajatuksia peloista ja yhdessä yrittää hakeutua erilaisiin tilanteisiin, että saisi itsevarmuutta. Mutta ongelma on kukaan ei uskalla tavata. Töissäkin kaikki muut ovat tosi sosiaalisia, mutta itse erotun joukosta arkana ja ujona tuppisuuna.

googlaa sympaattinen salpaus.

Hei!

Terapia olisi yksi vaihtoehto, itsekin kärsin samasta ongelmasta useita vuosia, lopulta se helpotti, kun aloin työhön, jossa on vain pakko puhua ihmisten kanssa ja hakeuduin puheisiin vieraiden ihmisten kanssa. Kannattaa kokeilla kumpaakin, aikansa siihen menee mutta sitten on elämä helpompaa!

Aurorix voi auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

Bentsodiatsepiinit, beetasalpaajat ja terapia yksityisellä lääkärillä.

Lääkityskin voi olla yhtenä keinona. Jo mainitun beetasalpaajan ohella voi käyttää joko tilannekohtaista rauhoittavaa lääkettä tai jatkuvasti käytettävää SSRI-lääkettä. Molemmilla on tutkitusti helpottavaa vaikutusta sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

Minulla on käytössä propral 10 mg,auttaa fyysisiin oireisiin,käsien vapina,sydämentykytys,hikoilu.Opamox 15 mg auttaa taas psyykkiseen puoleen,kun ottaa n.1 h aiemmin.Minulla oli tänään töissä tiimipalaveri jota jännitin kauheasti.Kaikki meni kuitenkin hyvin lääkkeiden ansiosta.Olen tosi kova jännittäjä mutta silti terveystieteiden maisteri.Varaa aika lääkärille ja kovasti voimia sinulle :-)