uskaltaisiko luovuttaa munasoluja?

Itse harkitsin asiaa, kunnes tajusin että sille lapselle annetaan minun tiedot myöhemmin. En todellakaan 18 vuoden kuluttua halua sen munasolun soittelevan minulle.
Olisihan se jotenkin "tärkeää" antaa apu sitä tarvitsevalle, mutta tietojen luovutukseen en kyllä suostu

En koskaan luovuttaisi. Ja ap:lle tiedoksi, että suomenmestarius tai koulumenestys ei ole mikään geeniasia, vaan siihen vaikuttaa ennemminkin kasvuympäristö ja olosuhteet. Suurin osa niistä yliopistomenestyjistäkin on ihan normaalin äo:n omaavaa porukkaa.

No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.
[/quote]

Tällaisesta en olekaan kuullut. Pitää alkaa uskottelemaan omalle vauvallekin että on fiksu niin pääsee helpolla elämässä :) saattaa kyllä olla tuota erilaista päättelykykyä, isoisäni osaa ihan kansakoulupohjalla ratkaista yliopistotasoisia ongelmia joissa pitää integroida jne josta ei varmasti ole edes kuullut. Matemaattisia ajattelutapoja on ainakin tutkitusti erilaisia, jotka ei ainakaan ole ympäristön aikaansaannoksia. myös tutkitusti on kuvamuisteja ja kuuloon pohjautuvia, onko ne opeteltuja?

minä kuvittelin myös että olisi myös fyysistä lahjakkuutta. Esim jos on ihan lapsesta asti nopeampi kuin muut, osaa pallopelit kun vaan tarttuu mailaan jne. Onko tämä väite nyt ihan totta?

Ennen, kun tätä älytöntä lakia luovuttajan tiedoista ei ollut, olisin luovuttanut. Enää en, sillä en halua lapsen tietävän minusta tai ottavan yhteyttä tulevaisuudessa.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.
[/quote]

Tällaisesta en olekaan kuullut. Pitää alkaa uskottelemaan omalle vauvallekin että on fiksu niin pääsee helpolla elämässä :) saattaa kyllä olla tuota erilaista päättelykykyä, isoisäni osaa ihan kansakoulupohjalla ratkaista yliopistotasoisia ongelmia joissa pitää integroida jne josta ei varmasti ole edes kuullut. Matemaattisia ajattelutapoja on ainakin tutkitusti erilaisia, jotka ei ainakaan ole ympäristön aikaansaannoksia. myös tutkitusti on kuvamuisteja ja kuuloon pohjautuvia, onko ne opeteltuja?
[/quote] Isoisäsi on matematiikasta kiinnostunut. Ja onhan se yleinen väite, "ettei ole koskaan kuullutkaan ja silti menee kuin vettä vaan". Lisäksi kuvamuisti ja kuulomuistiväitekin on yleensä niin, että ihminen kuvittelee omaavansa tällaisen niin sanotun yliluonnollisen kuulo- ja kuvamuistin, vaikka kyse lopulta onkin siitä, että ihmiselle on karttunut vain pohjaa oman kiinostuksensa kautta ja hän osaa nopeasti yhdistää kuvat osaksi mielensä varkostoa. Lukion ensimmäisellä psykologian kurssilla ainakin on ihan esillä tämä ja aineistoakin löytyy.
Omakohtainen kokemukseni on, että olen aina ollut hyvä taideaineissa ja ajatellut, että olen surkea matikassa, fysiikassa ja kemiassa. Osaan piirtää lähes mitä hyvänsä, kun katson kerran, kuinka se tehdään. Fysiikasta sain aikanaan nelosvaroituksen joskus yläkoulussa. Olin syöttänyt itselleni oletuksen, että minulla ei ole lahjoja. Minua on aina kehuttu piirtämisestä ym. Sitten sain unelman työstä, jossa ei pärjää ilman mainitsemiani aineita. Eräs tuttavani, joka on ammatiltaan psykologi, totesi että ihminen on usein omien kuvitelmiensa vanki. Hän luulee, että puuttuu lahja, vaikka todellisuudessa puuttuu vain motivaatio. Siltä istumalta kävin fyssan, kymman ja pitkän matikan lukiossa, enkä voi kyllä ymmärtää, mitä vaikeaa niissä joskus oli. :) Alku oli tietenkin työläs, kun piti luoda pohja, mutta kun sen yli pääsi, ei ollut mitään vaikeuksia.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.
[/quote]
Ohis, en ole siis ap, muyta taidat olla ap:lle kateellinen. On monissa tutkimuksissa todistettu tosiseikka, että tietenkin geeneillä on väliä ja niiden merkitys on huomattava.

Mielestäni ap:n ajatus on jalo ja hieno. Ja tietenkin täytyy kriittisesti miettiä, olisiko itsestä luovuttajaksi. Aina on se mahdollisuus, että syntyvälle lapselle voi tulla vaivoja tms., mutta toisaalta se lapsi on vanhempiensa "luomus" ja heidän hoitamansa ja toivomansa uusi ihminen.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.
[/quote]

Tällaisesta en olekaan kuullut. Pitää alkaa uskottelemaan omalle vauvallekin että on fiksu niin pääsee helpolla elämässä :) saattaa kyllä olla tuota erilaista päättelykykyä, isoisäni osaa ihan kansakoulupohjalla ratkaista yliopistotasoisia ongelmia joissa pitää integroida jne josta ei varmasti ole edes kuullut. Matemaattisia ajattelutapoja on ainakin tutkitusti erilaisia, jotka ei ainakaan ole ympäristön aikaansaannoksia. myös tutkitusti on kuvamuisteja ja kuuloon pohjautuvia, onko ne opeteltuja?
[/quote] Isoisäsi on matematiikasta kiinnostunut. Ja onhan se yleinen väite, "ettei ole koskaan kuullutkaan ja silti menee kuin vettä vaan". Lisäksi kuvamuisti ja kuulomuistiväitekin on yleensä niin, että ihminen kuvittelee omaavansa tällaisen niin sanotun yliluonnollisen kuulo- ja kuvamuistin, vaikka kyse lopulta onkin siitä, että ihmiselle on karttunut vain pohjaa oman kiinostuksensa kautta ja hän osaa nopeasti yhdistää kuvat osaksi mielensä varkostoa. Lukion ensimmäisellä psykologian kurssilla ainakin on ihan esillä tämä ja aineistoakin löytyy.
Omakohtainen kokemukseni on, että olen aina ollut hyvä taideaineissa ja ajatellut, että olen surkea matikassa, fysiikassa ja kemiassa. Osaan piirtää lähes mitä hyvänsä, kun katson kerran, kuinka se tehdään. Fysiikasta sain aikanaan nelosvaroituksen joskus yläkoulussa. Olin syöttänyt itselleni oletuksen, että minulla ei ole lahjoja. Minua on aina kehuttu piirtämisestä ym. Sitten sain unelman työstä, jossa ei pärjää ilman mainitsemiani aineita. Eräs tuttavani, joka on ammatiltaan psykologi, totesi että ihminen on usein omien kuvitelmiensa vanki. Hän luulee, että puuttuu lahja, vaikka todellisuudessa puuttuu vain motivaatio. Siltä istumalta kävin fyssan, kymman ja pitkän matikan lukiossa, enkä voi kyllä ymmärtää, mitä vaikeaa niissä joskus oli. :) Alku oli tietenkin työläs, kun piti luoda pohja, mutta kun sen yli pääsi, ei ollut mitään vaikeuksia.
[/quote]

Siis onhan nyt ihmisten perityissä luontaisissa lahjakkuuksissa eroja. Sitten sillä saadulla "lahjakkuuspotilla" voi säätää tarkemmin. Ei kaikista tule maailmanluokan pikajuoksijoita, vaikka treenaamisellakin voi myötävaikuttaa paljon asioihin. Jollain on vain pidemmät jalat ja nopeammat lihassyyt sekä hermotus kuin muilla.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.
[/quote]
Ohis, en ole siis ap, muyta taidat olla ap:lle kateellinen. On monissa tutkimuksissa todistettu tosiseikka, että tietenkin geeneillä on väliä ja niiden merkitys on huomattava.

Mielestäni ap:n ajatus on jalo ja hieno. Ja tietenkin täytyy kriittisesti miettiä, olisiko itsestä luovuttajaksi. Aina on se mahdollisuus, että syntyvälle lapselle voi tulla vaivoja tms., mutta toisaalta se lapsi on vanhempiensa "luomus" ja heidän hoitamansa ja toivomansa uusi ihminen.
[/quote] Saanko tällaiesta tutkimuksesta linkin? Geeneillä on joku merkitys, mutta olosuhteilla huomattavasti suurempi. Ihan lukion psykan ensi kursseilla käsitellään aihetta. Mistä minä ap:ta kadehtisin?

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.
[/quote]

Tällaisesta en olekaan kuullut. Pitää alkaa uskottelemaan omalle vauvallekin että on fiksu niin pääsee helpolla elämässä :) saattaa kyllä olla tuota erilaista päättelykykyä, isoisäni osaa ihan kansakoulupohjalla ratkaista yliopistotasoisia ongelmia joissa pitää integroida jne josta ei varmasti ole edes kuullut. Matemaattisia ajattelutapoja on ainakin tutkitusti erilaisia, jotka ei ainakaan ole ympäristön aikaansaannoksia. myös tutkitusti on kuvamuisteja ja kuuloon pohjautuvia, onko ne opeteltuja?
[/quote] Isoisäsi on matematiikasta kiinnostunut. Ja onhan se yleinen väite, "ettei ole koskaan kuullutkaan ja silti menee kuin vettä vaan". Lisäksi kuvamuisti ja kuulomuistiväitekin on yleensä niin, että ihminen kuvittelee omaavansa tällaisen niin sanotun yliluonnollisen kuulo- ja kuvamuistin, vaikka kyse lopulta onkin siitä, että ihmiselle on karttunut vain pohjaa oman kiinostuksensa kautta ja hän osaa nopeasti yhdistää kuvat osaksi mielensä varkostoa. Lukion ensimmäisellä psykologian kurssilla ainakin on ihan esillä tämä ja aineistoakin löytyy.
Omakohtainen kokemukseni on, että olen aina ollut hyvä taideaineissa ja ajatellut, että olen surkea matikassa, fysiikassa ja kemiassa. Osaan piirtää lähes mitä hyvänsä, kun katson kerran, kuinka se tehdään. Fysiikasta sain aikanaan nelosvaroituksen joskus yläkoulussa. Olin syöttänyt itselleni oletuksen, että minulla ei ole lahjoja. Minua on aina kehuttu piirtämisestä ym. Sitten sain unelman työstä, jossa ei pärjää ilman mainitsemiani aineita. Eräs tuttavani, joka on ammatiltaan psykologi, totesi että ihminen on usein omien kuvitelmiensa vanki. Hän luulee, että puuttuu lahja, vaikka todellisuudessa puuttuu vain motivaatio. Siltä istumalta kävin fyssan, kymman ja pitkän matikan lukiossa, enkä voi kyllä ymmärtää, mitä vaikeaa niissä joskus oli. :) Alku oli tietenkin työläs, kun piti luoda pohja, mutta kun sen yli pääsi, ei ollut mitään vaikeuksia.
[/quote]

Siis onhan nyt ihmisten perityissä luontaisissa lahjakkuuksissa eroja. Sitten sillä saadulla "lahjakkuuspotilla" voi säätää tarkemmin. Ei kaikista tule maailmanluokan pikajuoksijoita, vaikka treenaamisellakin voi myötävaikuttaa paljon asioihin. Jollain on vain pidemmät jalat ja nopeammat lihassyyt sekä hermotus kuin muilla.
[/quote] Niin fyysisissä asioissa tietenkin, jos on joku tietty ominaisuus (vaikka pitkät jalat), niin silloin on, mutta kenestäkään ei tule maailmanluokan pikajuoksijaa kylmiltään, vaikka olisi mimmoiset jalat ja hermotus. Se vaatii paljon töitä.

Juuri tätä tässä yritän sanoa, että ei semmoista lahjaa ole olemassakaan, että se jollakin tavalla synnynnäisesti olisi ilman mitään vaivaa. (poikkeuksellisia loogisia päättelytaitoja ukuun ottamatta, joilla niilläkään ei yksin tee mitään) Ihmisellä syttyy kiinnostus johonkin nimenomaan yleensä ympäristön vaikutuksesta ja sitten hän kehittää sitä ja jopa tiedostamattaan panee merkille siihen liittyviä asioita. Se, miksi toinen kiinnostuu matikasta ja toinen vaikkapa kulttuurista onkin sitten jo toinen asia, mutta ympäristön aikaan saannosta kaikki tyynni.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka.

Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.
[/quote] No tutkimusten mukaan mitään niin sanottua "lahjakkuutta" ei varsinaisesti ole olemassa. (nyt emme huomioi poikkeuksellisia loogisen ajattelun taitoja) On vain erilaisia kiinnostuksenkohteita. Jos esimerkiksi sinulle pienestä asti "syötetään" jotakin skeemaa, alat pikkuhiljaa ikään kuin elää sitä todeksi. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Teillä se on nyt sitten tämä matematiikka. Jos olet jostain asiasta kovin kiinnostunut ja ikäänkuin uskot olevasi siinä hyvä, niin mielesi ja korvasi herkistyvät sille asialle ja näin ollen tuntuu siltä, kuin jotenkin mystisesti oppisit yhdeltä kuulemalta, vaikka todennäköisesti kyse on motivaatiosta. Hyvä asiahan se on tässä matikka-asiassa vaikkapa, mutta jos sinun geeneilläsi varustettu lapsi kasvaisi vaikkapa taidepiireissä tms, niin hän ei välttämättä kokisi olevansa hyvä matikassa. Mutta juu... Jatkakaa munasolukeskustelua.
[/quote]

Tällaisesta en olekaan kuullut. Pitää alkaa uskottelemaan omalle vauvallekin että on fiksu niin pääsee helpolla elämässä :) saattaa kyllä olla tuota erilaista päättelykykyä, isoisäni osaa ihan kansakoulupohjalla ratkaista yliopistotasoisia ongelmia joissa pitää integroida jne josta ei varmasti ole edes kuullut. Matemaattisia ajattelutapoja on ainakin tutkitusti erilaisia, jotka ei ainakaan ole ympäristön aikaansaannoksia. myös tutkitusti on kuvamuisteja ja kuuloon pohjautuvia, onko ne opeteltuja?
[/quote] Isoisäsi on matematiikasta kiinnostunut. Ja onhan se yleinen väite, "ettei ole koskaan kuullutkaan ja silti menee kuin vettä vaan". Lisäksi kuvamuisti ja kuulomuistiväitekin on yleensä niin, että ihminen kuvittelee omaavansa tällaisen niin sanotun yliluonnollisen kuulo- ja kuvamuistin, vaikka kyse lopulta onkin siitä, että ihmiselle on karttunut vain pohjaa oman kiinostuksensa kautta ja hän osaa nopeasti yhdistää kuvat osaksi mielensä varkostoa. Lukion ensimmäisellä psykologian kurssilla ainakin on ihan esillä tämä ja aineistoakin löytyy.
Omakohtainen kokemukseni on, että olen aina ollut hyvä taideaineissa ja ajatellut, että olen surkea matikassa, fysiikassa ja kemiassa. Osaan piirtää lähes mitä hyvänsä, kun katson kerran, kuinka se tehdään. Fysiikasta sain aikanaan nelosvaroituksen joskus yläkoulussa. Olin syöttänyt itselleni oletuksen, että minulla ei ole lahjoja. Minua on aina kehuttu piirtämisestä ym. Sitten sain unelman työstä, jossa ei pärjää ilman mainitsemiani aineita. Eräs tuttavani, joka on ammatiltaan psykologi, totesi että ihminen on usein omien kuvitelmiensa vanki. Hän luulee, että puuttuu lahja, vaikka todellisuudessa puuttuu vain motivaatio. Siltä istumalta kävin fyssan, kymman ja pitkän matikan lukiossa, enkä voi kyllä ymmärtää, mitä vaikeaa niissä joskus oli. :) Alku oli tietenkin työläs, kun piti luoda pohja, mutta kun sen yli pääsi, ei ollut mitään vaikeuksia.
[/quote]

Siis onhan nyt ihmisten perityissä luontaisissa lahjakkuuksissa eroja. Sitten sillä saadulla "lahjakkuuspotilla" voi säätää tarkemmin. Ei kaikista tule maailmanluokan pikajuoksijoita, vaikka treenaamisellakin voi myötävaikuttaa paljon asioihin. Jollain on vain pidemmät jalat ja nopeammat lihassyyt sekä hermotus kuin muilla.
[/quote] Niin fyysisissä asioissa tietenkin, jos on joku tietty ominaisuus (vaikka pitkät jalat), niin silloin on, mutta kenestäkään ei tule maailmanluokan pikajuoksijaa kylmiltään, vaikka olisi mimmoiset jalat ja hermotus. Se vaatii paljon töitä.

Juuri tätä tässä yritän sanoa, että ei semmoista lahjaa ole olemassakaan, että se jollakin tavalla synnynnäisesti olisi ilman mitään vaivaa. (poikkeuksellisia loogisia päättelytaitoja ukuun ottamatta, joilla niilläkään ei yksin tee mitään) Ihmisellä syttyy kiinnostus johonkin nimenomaan yleensä ympäristön vaikutuksesta ja sitten hän kehittää sitä ja jopa tiedostamattaan panee merkille siihen liittyviä asioita. Se, miksi toinen kiinnostuu matikasta ja toinen vaikkapa kulttuurista onkin sitten jo toinen asia, mutta ympäristön aikaan saannosta kaikki tyynni.
[/quote]
En tarkoittanut sitä, etteikö tarvitsisi nähdä vaivaa, vaan sitä, että ilman niitä geenejä ja ominaisuuksia ei edes treenaamalla ole tietyt jutut mahdollisia. Tässä ei myöskään ole kyse pelkästään psykologiasta ja korvien välistä, vaan ihan fysiologisista faktoista.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]

No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka. Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.

[/quote]

Tottakai geeneillä on vaikutusta. Kumpi on tärkeämpää suoriutumisen kannalta, geenit vai kasvuolosuhteet, on ratkaisematon kysymys. Mutta varmaa on se, että ilman tiettyjä valmiuksia ihminen ei tule harjoittelun avulla pystymään huippusuorituksiin. Ja toisaalta hyvät geenit omaava ei tule ilman kovaa harjoittelua yltämään huippusuorituksiin. 

Itse mietin myös nuorempana munasolujen luovuttamista. Olen perusterve ja sukuni hyvin terve. Myös tietynlaista huippulahjakkuutta löytyy. En halua korostaa tätä, mutta hyvin ominaisuuksien omaaminen tietyllä tavalla tekee luovuttamisesta tosi kivan jutun, voi ajatella antaneensa lisäpotkua tulevalle ihmiselle.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 11:36"]

No tarkoitin helposti menestymistä eri asioissa. Menestyä varmasti voi ihan vain kovalla työlläkin. Mutta meillä tämä helppous pätee kaikkiin serkkuihinikin. Isoisänikin oli matemaattisesti lahjakas vaikkei mitään opiskellut. Uskon kyllä että geeneillä on vaikutusta jos me kaikki muistamme asiat yhdeltä kuulemalta, olemme lahjakkaita urheilussa ja ymmärrämme matematiikkaa. No se nyt kuitenkin on sivuseikka. Miksi se luovuttajan tieto pitää antaa? Olisiko se niin kauhea asia sitten vaikka tavata tätä munasolua? Eniten minua pelottaa että tulisi sairas yksilö ja tämä ylimääräinen kärsimys olisi minun vikani.

[/quote]

Tottakai geeneillä on vaikutusta. Kumpi on tärkeämpää suoriutumisen kannalta, geenit vai kasvuolosuhteet, on ratkaisematon kysymys. Mutta varmaa on se, että ilman tiettyjä valmiuksia ihminen ei tule harjoittelun avulla pystymään huippusuorituksiin. Ja toisaalta hyvät geenit omaava ei tule ilman kovaa harjoittelua yltämään huippusuorituksiin. 

Itse mietin myös nuorempana munasolujen luovuttamista. Olen perusterve ja sukuni hyvin terve. Myös tietynlaista huippulahjakkuutta löytyy. En halua korostaa tätä, mutta hyvin ominaisuuksien omaaminen tietyllä tavalla tekee luovuttamisesta tosi kivan jutun, voi ajatella antaneensa lisäpotkua tulevalle ihmiselle.
[/quote] Ok, no puhutaan siitä, mikä on huippusuoritus?

Mikä juttu siinä on, että ettette haluaisi munasolunne soittelevan perään 18 vuotiaina? :P Mä en voi muista syistä luovuttaa, mutta ainakaan pääsyy luovuttamattomuuteeni ei ole tuo. Ei siihen lapseen kuitenkaan ole mitään elatusvelvollisuutta tai mitään, mutta se on kuitenkin omaa lihaa ja verta, niin sen takia toi kylmyys hämmentää.

Luovuttaisin sinuna ap munasoluja, jos kantti riittää. :) Se vain, että hoidot ovat luovuttajallekin aika raskaita ja ne käynnistävät tavallaan keinotekoiset vaihdevuodet oireineen. Silti, jos sen prässin jaksaa käydä läpi, niin lopputulos on pieni tuhinakäärö ja onnelliset vanhemmat.

Niin, niistä munasoluista (vaikka vähän tuntuu että ap aloitti ketjun lesoillakseen suvunsa saavutuksilla meille vähemmän onnekkaille)

Itse haluaisin luovuttaa, ja itse asiassa tykkäisin jopa siitä, että saisin tavata biologisen lapseni sitten sen 18 vuoden päästä. Mutta se luovutusprosessi kuulostaa niin hirveän rankalta, että en varmaan uskalla lähteä. Varsinkin kun yksi syy siihen etten halua omia lapsia on se, etten halua synnyttää, ja tuo munasolun luovutus kuulostaa ihan yhtä epämukavalta.

Ohis, oi miksi, oi miksi näitä kilometrin pituisia lainauksia?

Minä voisin luovuttaa, jos siitä saisi paremma palkkion. En halua käydä läpi sitä hoitoa ja munasolun nappaaminen on kuulemma myös kivuliasta? ja jo se on hankalaa, että pitäisi koko ajan ravata jossain tutkimuksissa. Muissa maissa maksetaan huomattavasti enemmän.

Jenkeissä maksetaan 5000e luovuttamisesta, Suomessa 250e :) Menkää sinne luovuttamaan