Allekirjoittakaa "kipupotilaiden hoito ja epäasiallinen kohtelu" adressi!

Kivuista tietämättömät sekopäät vauhdissa.

Kivuista tietämätömät sekopäät taas vauhdissa! T. yksi jolla on DIAGNOSOITU, kaksi jatkuvaa voimakasta kipua aiheuttavaa sairautta, jolle ei suostuta antamaan panadol forea ja buranaa vahvempaa kipulääkettä.

23 ja 24 on sama. T. 23/24.

Allekirjotin.

Höh, mitenhän tuo tuosta kohtaa näkyy.

No ei ihme että ruvetaan vaatimaan potilasasiamiestä jos kipuun tarjotaan psykiatria.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:09"]No ei ihme että ruvetaan vaatimaan potilasasiamiestä jos kipuun tarjotaan psykiatria.
[/quote]
No kumman ammattitaidosta uskot enemmän hyötyväsi? Aika helppo vastaus.

Allekirjoitettu! Kivun hoito on Suomessa täysin lapsen kengissä. Itselläni ei ole kipuja, mutta ihan lähipiiristä löytyy kaksi tosi pahoista kivuista kärsivää kipukroonikkoa, jotka eivät saa kunnon lääkitystä. Aina vaan tukitaan masennus, epilepsia ym. jotka eivät auta yhtään, ja niistä tulee älyttömiä sivuoireita. Järjetöntä touhua.

3. sinulla on vahvasti narsistisia piirteitä. Hoitoala ei selvästikään ole sinulle oikea ala.

Pettämätön logiikka: hoidetaan potilaan kipu huonosti ja kun hän siitä stressaantuu ja ahdistuu ja masentuu, ruvetaan syyllistämään kun potilasta ei kiinnostakaan psykiatrin palvelut vaan sen fucking kivun hoitaminen asiallisesti.

Voihan siellä psykiatrilla käydä, vaikka eihän se todellisia kipuja poista.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:58"]

Kipu ja psyykkinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kun koskee niin koskee usein myös henkisesti.

[/quote]

No minulla suurin kipu oli välilevyn pullistuma. Olisin halunnut nähdä sen psykiatrin, joka olisi puhumalla saanut minut sieltä sängyn pohjalta ylös, kun alussa se ei onnistunut kipulääkkeilläkään. Toisaalta, minulle kyllä sopisi, jos kivut loppuisivat, kun psykiatri sängyn vieressä vähän kuuntelis traumoja. Niitähän löytyy kaikilta.

12 Oon täysin samaa mieltä kanssasi. Allekirjotin ehdottomasti.

Se on kyllä totta, että mielenhallinnan avulla voi oppia kestämään kipua päivittäisessä elämässään paremmin. Mutta ei se silti kunnon lääkitystä korvaa, vaan on siinä lisänä. Helpompi sitä hallintaakin on opetella, kun saa kipua edes jotenkin ensin hallintaan.

Vaikea kuvitella, että alakuloisena tai stressaantuneena saisi psyykattua itselleen vähänkään voimakkaampaa kiputilaa. En ole itse ainakaan kokenut. Tääkin taitaa olla urbaanilegenda, johon ihmiset on ehdollistettu uskomaan.

Kipu ja psyykkinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kun koskee niin koskee usein myös henkisesti.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:54"]Vaikea kuvitella, että alakuloisena tai stressaantuneena saisi psyykattua itselleen vähänkään voimakkaampaa kiputilaa. En ole itse ainakaan kokenut. Tääkin taitaa olla urbaanilegenda, johon ihmiset on ehdollistettu uskomaan.
[/quote] kuka haluaa voimakkaampaa? Psykiatri tulee juttelemaan elämänmuutostilanteissa. Jos kipuun ei ole parannusta siihen tulee jotenkin sopeutua ja silloin henkistä tukea tarvitaan.

16. Kyllä se tollasen empatiakyvyttömän hyypiönki mieli muuttuu, jos alkaa kärsiä jatkuvasta kovasta kivusta, eikä saa kunnollista kipulääkettä.

Kipupotilaan hoito ei ole koskaan helppoa. Usein joudutaan kokeilemaan monenlaisia lääkkeitä. Opiaateilla voidaan mennä vain ojasta allikkoon.

Kipu on aina kokonaisvaltainen kokemus, johon vaikuttaa koko ihmisen elämänhistoria. Sen vuoksi kurjan elämän eläneet saavat usein pahimmat kivut ja ovat alttiita kroonisille kivuille.

Psykiatrin arvio voi tosiaan olla paikallaan, koska kipu vaikuttaa myös mielenterveyteen.

Toivottavasti kipupotilaat saisivat asiallista kohtelua. Kivuliaan potilaan kohtaaminen aiheuttaa usein ahdistusta myös henkilökunnassakin (lähes aina). Terveydenhuollon työntekijöiden on tärkeää tunnistaa nämä tunteet itsessään.

Kirjotin! Mulla on tosi kovia kipuja, mutta en saa lääkettä.