Allekirjoittakaa "kipupotilaiden hoito ja epäasiallinen kohtelu" adressi!

Selailin tätä listaa ja kroonisena kipupotilaana olen samaa mieltä kuin numero 3 sh kirran polilta. Minulla ollut nyt viiden vuoden katkeamaton kipuputki päällä. Tarkka syy edelleen epäselvä, välillä epäilty että masennus oireilee kipuna jaloissa, nyt epäillään lonkkanivelien nivelrikkoa.

Olen moniammatillisessa hoidossa, tiimiin on kuulunut psykiatri, kuntoutus ja kipupolin lääkäri, psykologi on tehnyt omat tutkimuksensa ja nyt jatketaan hommaa siten että saan kerran viikossa kipuihini akupunktiohoitoa, lisäksi psykiatrian polilla sairaanhoitaja ottaa vastaan kerran kuussa. Lääkkeet olen akupunktiohoidon alettua voinut jättää minimiin mutta kokonaan kivuista tuskin pääsen erilleen, mutta olen elämässä mukana ja kinkkakönkkään eteenpäin.

Ei tässä ole kyse pelkästään lääkkeistä.Ylipäätään vähättelevä suhtautuminen on loukkaavaa.
Kävin itse psykiatrin arvioitavana,siellä todettiin mm.vaikeasta kiputulanteesta huolimatta potilas suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti eikä koe ahdistusta tilanteessaan vaikka tietoinen ettei kipu tule poistumaan ,korkeintaan ajoittain jonkin verran voidaan helpottaa.Jotenkin noin oli tekstissä.
Voisin puhua aiheesta pitkään ja perusteellisesti,tila ei riitä.Aina ei jaksa innostua päivistään,mutta yritän löytää sen kurjuuden vastapainoksi iloisia asioita,joita myös on.Krooninen neuropaattinenkipu joka aikainen kumppani yli kymmenen vuotta.Lääkkeitä on kokeiltu todella paljon,samoin tehty monta toimenpidettä joissa haettu pidempi aikaista apua.Ja eivät ole olleet ihan pieniä juttuja.Kipu on todella vaikea asteinen.Silti voin sanoa olevani aika onnellinen ihminen.Huonoa kohtelua olen kokenut vähän siihen hoitohenkilökunta määrään nähden joiden kanssa olen ollut tekemisissä.Hoitajat ovat olleet kaikista ilkeimpiä,heitäkin muutama.Valta osa on ihmetellyt kuinka positiivista on ajatteluni ja jaksan tsempata toisiakin.En halua pahaa mieltä aiheuttaa kellekään ja ymmärrän heitä,ketkä eivät jaksa ja masentuvat.Ihmisiä on niin erilaisia,jokainen kokee omalla tavallaan.Minä olen tällainen.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:54"]Vaikea kuvitella, että alakuloisena tai stressaantuneena saisi psyykattua itselleen vähänkään voimakkaampaa kiputilaa. En ole itse ainakaan kokenut. Tääkin taitaa olla urbaanilegenda, johon ihmiset on ehdollistettu uskomaan. [/quote] kuka haluaa voimakkaampaa? Psykiatri tulee juttelemaan elämänmuutostilanteissa. Jos kipuun ei ole parannusta siihen tulee jotenkin sopeutua ja silloin henkistä tukea tarvitaan.

[/quote]

tjoo, toimiikohan sama menetelmä esim. leikkauksen jälkeiseen kivunhoitoon? Joku parta väpättäen jaaritteleva ukkeli sängynviereen vaan kyselemään että miten menee niin säästetään monta euroa buranassa per leikkauspotilas.