Minusta osanotto on vaivaannuttavaa

Okei.

Otan osaa, jos osaan.

Samoin, voisi vaikka sanoa, että shit happens, olisi vähemmän teennäistä. Ja juu, multa on rakas läheinen kuollut, joten tiedän, miltä se tuntuu.

Minä esitän osanottoni aivan tosissani. Tuntui hyvältä myös kuulla osanottoja, kun menetin oman rakkaan läheiseni.

Halauskin sopii, jos et osaa sanoa mitään. Tai vaikka taputus olkapäälle, jos et ole halaajatyyppi.

Niin se on kaikille vaikeaa sanoa jotain läheisensä menettäneelle. Et ole ainoa. Kannattaa muistaa että harva siinä tilanteessa mitään korulauseita kaipaa tai edes jaksaa kuunnella. Pelkkä "otan osaa" on ainakin varma lause. Voi sanoa myös, että sanoja ei löydy. Halaus tai kosketus olkapäälle välittää myös viestin.

Kasvatuskysymys. Vanhemmat eivät ole osanneet antaa Ap:lle esimerkkiä siitä, miten toiselle ihmiselle osoitetaan, miten pahoillaan tämän puolesta on.

Sitten kasvaa tuollaisia omaan napaansa tuijottajia, joiden OMA vaivaantuminen on tärkeämpää kuin se, että lohduttaa toista! Voi hyvänen aika!

Ei tiedä mitä ihmisille siinä tilanteessa voi sanoa, onneksi voi sanoa edes otan osaa suruun. Silloin surun pitäisi puolittua kun sen jakaa.

Joillekin on osanotto tuntunut epäluontevalta, niin olen toivottanut voimia.

Toisaalta on hyvä, että on valmiita sanoja, joita voi käyttää ko tilanteessa. Ei mene ainakaan väärin, mutta aina voi sanoa myös jotain itsekin keksittyä kaunista. Halauskin riittää tai kevyt kosketus.

Minusta on helpointa sanoa "otan osaa". Vaivaannuttavaa olisi esim. halata tai koskettaa henkilöä jonka kanssa ei muutenkaan kovin läheisiä saati halailutasolla olla. Eri asia toki jos läheisen menettänyt on itselle läheinen ystävä tai sukulainen.