Olen niin ylpeä itsestäni.
Sain siivottua keittiön. Matto ja tasot oli leivänmurusia täynnä ja tiskiä hirveät kasat. Nyt on hyvä mieli, kun on siistiä. Vaikka tuo oli minulle hirveä ponnistus ja voimat on taas loppu, sain toisaalta myös energiaa. Ei siivoaminen niin älyttömän työlästä ole, jos tekee vähän kerrallaan. Ja siisteydestä seuraava hyvä mieli on parasta! Harmi kuitenkin, että pystyn keskittymään vain yhteen energiaa vievään asiaan kerrallaan. Mutta ehkä tämä tästä, ehkä vielä joskus pystyn hoitamaan ihmisille normaalit asiat kunnialla?
Kommentit (2)
Jep. Pelkkä roskien vieminen tai tärkeän puhelun soitto on minulle jo pieni voitto. Ja aallonpohjia tulee usein, kun ei jaksa edes leipää voidella. Suihkussa käyminen on usein myös ponnistus, mutta onneksi en ole sentään sellaisessa kunnossa, että laiminlöisin henkilökohtaisen hygienian. Joskus mietin, tajuaakohan kukaan minusta näitä asioita? Opiskelen ja käyn töissä, tosin molemmat puoliteholla ja rimaa hipoen. Vain muutama ihminen tietää vaikeuksistani. Joskus kun aamulla ei jaksa nousta ylös sängystä, mietin, että voisinpa vain sanoa kaikille, että en jaksa, haluan vain nukkua.
Kuulostaa hyvälle, pienin askelin vaan. Tärkeitä ovat nämä pienet toivon pilkahdukset, onni siitä että jaksoi. :)