parisuhde kuolee lapsiperheessä

Up

Päättämällä ja tajuamalla että ongelmat johtuvat univajeesta. Päättämällä myös olla tekemättä enempää lapsia.

Olet oikeassa. Olen tullut siihen tulokseen, että lasten hankkiminen on sulaa hulluutta.

me olimme yhdessä 10 vuotta ennen esikoisen syntymää..väitän, että alamäki alkoi läsen jälkeen. Vaikka kuinka laitoimme lapset nukkumaan jo kahdeksalta ja koko ilta oli omaa aikaa. Erosimme kuopuksen ollessa 8.

sori, en osaa auttaa... Sen tiedän, etten pilaa nykyistä parisuhdetta hankkimalla lapsia...

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:21"]Päättämällä ja tajuamalla että ongelmat johtuvat univajeesta. Päättämällä myös olla tekemättä enempää lapsia.
[/quote]

Eipä tässä lisää lapsia edes voisi tulla kun seksiä ei ole ikinä. Ja joo, johtuu varmaan univelasta. Mutta ei se syy poista sitä faktaa että parisuhde kuolee...

Niin. Kahden sijaan on kolme, neljä... Siitä se perhe-elämä muodostuu ja muotoutuu. Luja parisuhde on ja pysyy läpi vauva-arjen ja lapsiperheajan. Ei kannata ottaa niin hirveää stressiä siitä kahdenkeskisestä ajasta. Panostaa siihen sitten kun on resurssit ja olosuhteet siinä mallissa, ettei se ole väkisellä vääntämistä. Antautukaa rauhassa perheelle ja nauttikaa lapsistanne! :)

Kyllä, parisuhde yleensä huononee, kun hankkii lapsia. Olet ihan oikeassa.

Nojaa. Itse koitan etsiä lapsirakkaan vaimon, joka ei ole hirveän huomionkipeä itse, niin tuskin se sitten ongelmaksi muodostuu. 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:30"]

Nojaa. Itse koitan etsiä lapsirakkaan vaimon, joka ei ole hirveän huomionkipeä itse, niin tuskin se sitten ongelmaksi muodostuu. 

[/quote]

Good luck with that :DD

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:30"]

Nojaa. Itse koitan etsiä lapsirakkaan vaimon, joka ei ole hirveän huomionkipeä itse, niin tuskin se sitten ongelmaksi muodostuu. 

[/quote]

et sinä siis vaimoa etsi, vaan äitiä lapsillesi. 

Teidän pitää puhua tilanteesta. Todeta yhdessä, että nyt on näin, vuoden tai muutaman päästä helpottaa. Yrittäkää halata ja suukotella vaikkei seksiä olis, jotta fyysinen yhteys säilyy. Pieni kehu tai kosketus ei vie väsyneeltäkään paljon voimia.

Alussa varmasti pienien kanssa raskasta. Ehdotan, että tekisitte yhdessä enemmän myös perheenä vaikka en tiedä teidän menoista nyttenkään. Esimerkkinä kesän tullessa picnic, sillonkuin miehelläsi/molemmilla vapaata esim. sunnuntaina perhe tekemistä yhdessä? Illallinen yhdessä joka pv, tai joku muu ruoka missä voisitte keskustella. Illan tullen voisitte keskustella sitten aikuisten juttuja, syödä yhdessä hyvin tai katsoa elokuvaa. Kesällä yhdessä reissuun? Sukulaisille? Eläintarhaan? Perhe joka pitää yhtä pysyy yhdessä.

Nykyään on muotia hankkia lapsia tiheään tahtiin. Se kostautuu väkisinkin uupumisena, ja avioeroinakin. Itse saimme omamme kuuden vuoden välein, ja aikaa riitti lapselle, parisuhteelle, seksiin ja lepäämiseen. On tietenkin oma asia, mitä pitää elämässä tärkeänä.

Ei kuole. Toki jos sä päivästä toiseen uskottelet itsellesi noin. Nyt asennemuutos.

ps. Johan se on päivänselvää että KAKSI alle kaksivuotiasta lasta ei välttämättä ole sitä parisuhteen kulta -aikaa. Yhden hyvän vinkin annan. Lapsen ensimmäisen kolmen vuoden aikana ei kannata erota. Sen parisuhteen aika tulee vielä. Pinnistelkää vielä!

Niinkuin joku sanoikin, niin pienet eleet! Tee aamiaiset miehellesi, kosketa, sano huomenta rakas ja suutele vaikka otsaan. Halatkaa, kun lähdette eri teille aamulla... :)

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:30"]

Nojaa. Itse koitan etsiä lapsirakkaan vaimon, joka ei ole hirveän huomionkipeä itse, niin tuskin se sitten ongelmaksi muodostuu. 

[/quote]

et sinä siis vaimoa etsi, vaan äitiä lapsillesi. 

[/quote]

No tietysti juu. Mutta pidän muutenkin äidillisistä naisista niin siinä tulee vaimo ikäänkuin samassa paketissa. Naisten huomionkipeyskin ärsyttää minua. 

Ollaan tässä pinnistelty ja välillä on myös mukavampia aikoja. Täytyy muistutella itseäni useammin noista pienistä eleistä ja kosketuksista. Varmaan jo siitä tulee iso apu :) Perheenä me tehdään luvattoman vähän. Mies on pitkiä päiviä töissä ja mä päivät lasten kanssa kotona. Varmaan se oma hajoaminen tähän neljän seinän sisällä oloon tekee itsestäni kiukkuisen ja puran sen mieheen.

Ja meillä on siis kaksoset. Eli pieni (minuutin) ikäero ei ole omasta halusta lähtöisin ;) -ap

Anteeksi tarkoitin aamiaista *^

Sääntö numero 1, EI perhepetiä. Yöt on aikuisten aikaa. T. edelleen naimisissa

Tiedän että tuo vauva /taaperovaihe tuntuu kestävän ikuisuuden. Mutta se loppuu. Ihan oikeasti. Näin jälkeenpäin katsottuna jopa yllättävän nopeasti .

Nyt vaan keskustelette miehesi kanssa aina kun mahdollista, että tilanne on nyt tuo ja luotto yhtään sä uskoa tulevaisuuteen. Pian ne lapset on isoja ja saatte taas aikaa teille kahdelle.

Toki sitä kannattaa järjestää mahdollisuuksien mukaan jo nyt. Mutta älkää luokitus paineita yhteiselle ajalle. Ehkä se on vain koti -ilta ja noutopitsa tai sitten pääsette oikein kunnolla patoutuneita höyryä pihalle. Mutta sekin on usein hyödyllistä.

Miettikää, mikä kumpaakin väsyttää eniten tällä hetkellä ja voisiko siihen tehdä muutoksia? Herääkö kumpikin yöllä kun lapset herää vai vuorottelettako? Mikä rassaa parisuhdetta tällä hetkellä eniten, seksittömyys vai se, että ei voi puhua vai mikä? Antakaa läheisyyttä toisillenne, pieniä haleja, pusuja, vieretysten istumisia. Ja ei sen seksihetken tarvitse olla mikään tuntien sessio, vaan välillä voi rakastella vaan pikaseen. Joskus tehdään niinkin, että yöllä saattaa toinen herätä ja herättää toisen ja sekstataa tai aamulla ennen kuin lapset herää.

vaikka on niin väsy, että joka päivä nukahdan istualleen, seksi antaa paljon voimaa

ja itsellä yksi mikä antaa voimia, lenkkeily ja juoksu. Vaikka tuntuu usein,että en jaksa lähteä, mutta kannattanut lähteä aina.