Kuolevan hoito

Jep, kuolemasta alkaa uusi elämä. Rajan tuolla puolen on kivaa odotettavissa, ainakin niille jotka ovat tehneet tässä elämässä oikean valinnan. Kiva on sitten joskus päästä moikkaamaan esi-isiä ja -äitejä sun muita sukulaisia ja tuttavia, tietysti sillä edellytyksellä että ovat päässeet siitä kuuluisasta ahtaasta portista sisään. Joten saattele edelleenkin kuolevat inhimillisesti autuuteen, onneksi et tarvitse vastata kenenkään perille pääsystä olipa se kummal puol jokkee tahansa.

Hmmm.. Tuntuu vieraalta ajatukselta katsoa vierestä kun joku kuolee, mutta taitaa olla ammatinvalintakysymys.

Mitä teet, jos kivut eivät hellitä tai hengitysvaikeus on tuskallista?

Hienoa! Itse olen tuore sh ja kuolema on vieläkin tietyllä tavalla pelottava ja vaikea asia kohdata. Olet varmasti hyvä siinä mitä teet ja arvostan kovasti. Itsekin kykenen kyllä saattohoitamaan potilaan ja vainajan laittamaan tarpeen vaatiessa vainajaa kunnioittaen mutta jollain tavalla kammoksun sitä ja vainajat jää usein mieleen pyörimään.. Erikoisalalla mihin työllistyn on vainajan laittoa hyvin vähän mutta silloin tällöin kuitenkin..

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:36"]

Tässä vaan olen ajatellut omaa viehtymystäni kuolevan potilaan hoitoon. Olen siis hoitoalalla ja kuolema on jotenkin sellainen asia, mikä tuntuu "omalta". Siinä vaiheessa, kun tehdään saattohoitopäätös ja potilas on aivan lopussa, tietynlaiset paineet poistuvat. Voi vaan keskittyä tekemään potilaan olon hyväksi ja "saatella" loppuun.

Jokainen kuolee loppujen lopuksi yksin, mutta joka kerta kun olen kuolevaa hoitanut ja kun kuolema lopulta on poistanut kärsimyksen, minulla on tunne, että tein kaiken niin hyvin kuin pystyin olosuhteisiin nähden. Koskaan ei ole jäänyt tunne, että tein jotain väärin. Ihmiset tuppaa kuolemaan keskimäärin kerran elämässään ja kuoleman hetki on ainutlaatuinen, josta teen mielelläni niin hyvän kuin mahdollista.

Ja aina kun potilas kuolee, tulee mieleeni ajatus: "Nyt tuo tietää"

Että tämmösiä mietteitä hoitsulta tänään.

[/quote]Kuulostaa siltä että sinunlaisiasi tarvitaan. Kun oma isäni kuoli, Mikkelin keskussairaalassa oli hänellä aivan ihanat hoitajat. Kuolema oli odotettu. Kaikenlaisia kauhutarinoita olin kuullut siihen mennessä, mutta tämä kokemus oli aivan päinvastainen. Go ap go! Jokainen ihminen ansaitsisi kuollessaan sinun kaltaisesi henkilön lähelleen, varsinkin jos omaisia ei ole.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:45"]Mitä teet, jos kivut eivät hellitä tai hengitysvaikeus on tuskallista?
[/quote]

En oo ap mutta asentohoitaisin, pyrkisin olemaan lähellä ja koskettamaan ja lääkitsisin oxanest\morkku tms

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:45"]

Mitä teet, jos kivut eivät hellitä tai hengitysvaikeus on tuskallista?

[/quote]

Pyydän ja toivottavasti saan lääkäriltä luvan antaa lisää kipulääkettä (yleensä ylärajaa ei tuossa vaiheessa ole) ja happiviiksillä lisähappea, asentohoito, rauhoittava lääkitys yms.

t. ap

Kiitos vastauksesta.

Mitä sitten annetaan, jos potilaalla on sappikiviä ja morfiini ei siksi käy?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:52"]Mitä sitten annetaan, jos potilaalla on sappikiviä ja morfiini ei siksi käy?
[/quote]

Onhan niitä vahvoja kipulääkkeitä \opioideja muitakin.. Käykö sappipotilaalle fentanyyli\alfentaniili.. ?

Arvostan teidän työtä todella paljon. Itseä kuolema pelottaa eikä musta suoraan sanoen olisi noihin hommiin lainkaan :( Nytkin itkua tihrustan kun kirjoitan tätä viestiä, ei hyvä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:54"]

Arvostan teidän työtä todella paljon. Itseä kuolema pelottaa eikä musta suoraan sanoen olisi noihin hommiin lainkaan :( Nytkin itkua tihrustan kun kirjoitan tätä viestiä, ei hyvä.

[/quote]

Ei ehkä uskoisi, mutta oma kuolema pelottaa. Jotenkin kuvittelen olevani kuolematon, mutta ehkä juuri tuo halu hoitaa kuolevia ja kiinnostus siihen helpottaa omiakin tuntemuksia asian suhteen. Kuolema on niin tuntematon mysteeri... =)

ap

Muakin periaatteessa kiinnostaa, mutta olen niin itkuherkkä, etten sen vuoksi sovi sellaiseen työhön. Kyllä hoitajakin voi näyttää tunteitaan, mutta liika on liikaa.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:45"]

Hienoa! Itse olen tuore sh ja kuolema on vieläkin tietyllä tavalla pelottava ja vaikea asia kohdata. Olet varmasti hyvä siinä mitä teet ja arvostan kovasti. Itsekin kykenen kyllä saattohoitamaan potilaan ja vainajan laittamaan tarpeen vaatiessa vainajaa kunnioittaen mutta jollain tavalla kammoksun sitä ja vainajat jää usein mieleen pyörimään.. Erikoisalalla mihin työllistyn on vainajan laittoa hyvin vähän mutta silloin tällöin kuitenkin..

[/quote]

No mä olen alkanut ajatella, että jos tässä maailmassa on jotain hyvää, niin kuolema. Kuolema on hyvä. Se ottaa meistä jokaisen ja kärsimys loppuu siihen. Siinä vain pelottaa se tietämättömyys ja hetket ennen sitä: ehkä kipu, pelko ja ahdistus ja mitä tapahtuu kuolemisen jälkeen? Niin me vaan jokainen tehdään matkaa kohti loppua. Vähän kyllä jänskättää =)

ap

Uskomatonta mystifiointia kuolemasta henkilöltä, joka työskentelee hoitoalalla. Kuolema= ihmisen elimistön systeemit pettävät. Kuolla voi hitaasti rappeutumalla, vähä kerrassaan tai muutamassa sekunnissa kerta rysäyksellä tai jotain siltä väliltä. Vaikea sairaus kuten syöpä ja sen hoidot väsyttävät ihmisen kypsymään ajatukseen, että kuolema on vapautus, poispääsy kivusta ja tuskasta. Kyllä sen sitten tietää.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 18:20"]

Uskomatonta mystifiointia kuolemasta henkilöltä, joka työskentelee hoitoalalla. Kuolema= ihmisen elimistön systeemit pettävät. Kuolla voi hitaasti rappeutumalla, vähä kerrassaan tai muutamassa sekunnissa kerta rysäyksellä tai jotain siltä väliltä. Vaikea sairaus kuten syöpä ja sen hoidot väsyttävät ihmisen kypsymään ajatukseen, että kuolema on vapautus, poispääsy kivusta ja tuskasta. Kyllä sen sitten tietää.

[/quote]

Ei elämään jäävät tiedä. Kyllä kuolema saa tuntua mystiseltä, koska emme siitä oikeastaan tiedä muuta kuin sen, mitä vierestä saamme/joudumme seuraamaan.