Isovanhemmat ja tavaravyöry

Miten te reagoisitte/tekisitte? Sanoisitteko toiveenne asiasta ihan suoraan?

Te ette pidä tavarasta, lapsi pitää.

Isovanhemmat käy lapsenlapsen kanssa ties missä eli viettää aikaa tämän kanssa ja ostaa tavaraa,

Vanhemmat valittavat, että on se niin väärin.

Sanokaa isovanhemmille, että nyt se on loppu. Ette ikinä enää saa lapsenlasta nähdä, koska ostatte hänelle tavaraa, senkin ilkeät rontit.

Just juu.

Kaikille ihmisille ei itseasiassa mene niin helposti jakeluun... Laitettiin rajat joululahjojen suhteen ja nyt niitä vyöryy pitkin vuotta. Ja itseasiassa nää on miehen vanhemmat.
Kiitollisia toki ollaan mutta haluttais kasvattaa lapsi niin että osaa arvostaa sitä mitä on eikä huku johonki lelukasan alle eikä oleta että isovanhemmat = tavaraa sekä tosiaan se että ne joulu/synttärilahjat ei enää tunnu miltään kohta...sitä mieskin muistelee lapsuudesta että ilo niistä tavaroista lähtee ku tulee niitä koko ajan.
Ap

Meillä on päinvastoin, yhtäkään lahjaa ei ole tullut vaikka me muistamme isovanhempia joka merkkipäivä. Meille tämä on kyllä ihan OK. On myös niin pieni asunto, ettei tänne hirveästi mitään mahdu eikä lapselta mitään puutu. Jos meillä olisi teidän tilanne, pyytäisin ystävällisesti rajoittamaan lahjojen ostelua. Jos he todella haluavat laittaa rahaa lapseen, avaa vaikka lapselle säästötili opintoja varten ja voit vinkata että tallettaisi sinne säästöön turhien lelujen sijaan.

Alkakaa kerätä lapselle jotain tavara tai kirjasarjaa tai vaikka disney-leffoja ja pyydätte ostamaan niitä. Helpompaa kun ei ole kaikkea sekalaista tavaraa...

Sama ongelma. Olen sanonut asiasta monta kertaa. Viime aikoina aina kun tulee uusi krääsä (äiti tuo myös pöytäliinoja, kynttilöitä jne) olen pyytänyt häntä etsimään tavaralle paikan ahtaasta asunnostamme. Kyllä hän aina päivittelee kuinka kaapit ovat täynnä mutta seuraavalla kerralla tulee kuitenkin joku posliinikoira tai liian pieni body.

Hommatkaa kiva muistikirja, johon lapsi voi yhdessä isovanhempien kanssa kirjoittaa mitä on yhteisenä hetkenä tehty, missä käyty jne. Siihen voi liimata muistoksi pääsylippuja, tarroja ja vaikka valokuvia. Isovanhemmat varmaan kokevat, että ovat varmasti olemassa jos on joku muistijälki (=lelu), mutta muistikirjan/päiväkirjan kanssa jää oikeasti mieleen jäävä muisto. Isovanhemmat voivat tuoda tullessaan pienen paperilapun ison lelun sijaan - kaikki voittavat. :)

Lasten kanssa voi harjoitella leluista luopumista, ei aina kun tulee yksi uus lelu, niin yksi vanha lähtee kiertoon. Sopikaa diili vaikka läheisen päiväkodin tai perhekahvilan kanssa ja viekää sinne ylimääräiset lelut. Ehkä isovanhemmillekin tulee viesti paremmin selväksi, kun kerrotte tällaisesta linjauksesta.

Ihania ideoita =)
Ap

Ehkä se on vaan koitettava löytää ne oikeat sanat ja kertoa taas kerran suoraan näistä toiveista tavaran suhteen ja toivottava että menee perille... Tai tosiaan se että ehdottaa että käy lapsen kanssa jossain...
Ap

Millaisia vanhempia ihmisillä on? Etkö voi vaan sanoa ettei osta teille rnää yhtään tavaraa asiasta sopimatta? Että laittaa nekin rahat säästöön ja ostatte sitten yhdessä lapselle vaikka pyörän tms. mitä isompaa kulloinkin tarvitsee.

Yrittäkää rohkaista isovanhempia tavaran tuomisen sijaan viettämään lapsen kanssa aikaa? Viemään vaikka leikkipuistoon tai johonkin tapahtumiin? Museon lastennäyttelyyn? Holoppiin? Kahvilaan pullalle? Elämyksiä ja yhteistä aikaa?

Istumaan lastenhuoneen lattialle leikkimään juba-radalla.? Pelaamaan lautapekiä?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 03:09"]Yrittäkää rohkaista isovanhempia tavaran tuomisen sijaan viettämään lapsen kanssa aikaa? Viemään vaikka leikkipuistoon tai johonkin tapahtumiin? Museon lastennäyttelyyn? Holoppiin? Kahvilaan pullalle? Elämyksiä ja yhteistä aikaa?
[/quote]

He tekevät myös näitä, mutta matkalla HopLopiin käydään lelykaupan kautta, lasten konsertista tullessa kurvataan samaan paikkaan. Tavaroiden suhteen eivät koskaan sano lapsille ei, ja nämä kyllä sen varsin hyvin tietävät.

Äskeinen ei siis ap, he siis käyvät kyllä jossain joskus jos kysytään voivatko, mutta se ei estä tätä tavaran tuomista siltikään...

Kummipojalla on sama tilanne. Lopputulemana se, ettei hän esim koskaan kiitä mistään lahjoista eikä mikään muu kiinnosta kuin ne mitä on itse toivonut. Nekin vain lyhyen hetken. Hän on siis aina saanut isovanhemmiltaan kaiken mitä on halunnut ja enemmänkin. Kysyy myös joka kerta kummeiltaan, että tuotiinko hänelle mitään. Vaikea enää edes keksiä lahjoja, kun hän saa aivan kaiken jo ennen syntymäpäiviä ja jouluja. Huomaa myös, ettei mikään enää tunnu miltään.

MItä valitat? Meidän lapsen isovanhemmat on kuolleet.

Tätä pelkään iteki jos saadaan miehen kanssa lapsia. Meidän lapset tulevat olemaan ainoita lapsenlapsia appivanhemmille ja varsinkin anoppi on koko ajan ostamassa muutenkin kaikkea krääsää jota kuvittelee meidän haluavan..