voivotteleva ja surkutteleva isäni tuhosi itsetuntoni

Siis ihan niin pienestä kun muistan on isäni surkutellut minua. Kaikesta on tehty aina numero, eli vaikka olisi flunssa ollut niin mä olin hänen mielestä se heikko joka sen sairasti. Kuitenkin välimme oli etäiset eli isäni ei osannut leikkiä, ei ylipäätään olla lasten kanssa. Mitään ääntä ei saanut meistä lähteä js veljeeni asenne oli vähintäänkin julma. Isäni siis surkuttelun lisäksi vähätteli minua kaikessa eli tyyliin " voi voi ei meidän # osaa " "voi kuule ei susta siihen ole, ne muut kyllä muttet sä". "Et sä voi mennä sellaseen kun sä et ole niin kuin ne muut" "voi voi taasko sun iho paloi karrelle. Kyllä sus on jotain vikaa kun et pysty auringos koko päivää olla". Lista on loputon ja hänen mielestä olen vieläkin liian vähän kaikkeen vaikka ikääkin jo 45v. Kuitenkin hän julmasti vähättelee kaikkea mitä vähänkin saan aikaan, ja on sanonut häpeävänsä. Vaikka eihän musta ole mihinkään.... näinhän lapsesta asti iskostettu päähän.