Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia normaali suhtautuminen alkoholiin?
24.04.2015 |
Olen vielä melko nuori ja monet ystäväni + avopuolisoni tykkäävät juoda ja käydä kuppiloissa useinkin. Itse en vain koskaan ole kiinnostunut baareista ja juomisesta lapsuuden vaikeiden kokemusten takia. Kasvoin alkoholisti-isän kanssa samassa perheessä, joten olen nähnyt miten paljon pahaa juominen aiheuttaa itselle ja lähimmäisille.
Nyt kuitenkin olen huomannut, että yritän jotenkin alitajuisesti saada miestäni vähentämään alkoholin käyttöä. Hän on minun takia jo vähentänyt juomisensa 1-2 kertaan kuukaudessa, joten minusta se kuulostaa näin kirjoitettuna todella hyvältä. Olen joskus oikeasti estänyt miestä lähtemästä ja se tuntuu todella pahalta.
Aina, kun mies on jossain, missä alkoholi kuuluu iltaan, minusta tuntuu todella pahalta. Olen erittäin ahdistunut ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Otan asian todella paljon raskaammin, mitä pitäisi.
Miten voisin oppia ajattelemaan alkoholin taas normaalina, satunnaisesti elämään kuuluvana asiana? En halua rajoittaa mieheni elämää ja oppia elämään asian kanssa. Olen käynyt terapiassa, mutta lopetin, koska en tuntenut sen hyödyttävän.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia, vai olenko ainoa, joka painii asian kanssa?
Kommentit (8)
Ehkä sun kannattaisi käydä jossain psykoterapissa tms puhumassa näistä lapsuuden ongelmista? En tiedä mikä muukaan tuohon auttaisi.
Tai sitten vain etsit ihmisiä ympärillesi jotka eivät käytä alkoholia niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaakohan ne ottaa minua takaisin psykologille juttelemaan, kun viimeksi syksyllä olin masennuksen takia. Olen masennuslääkkeitä vastaan siinä mielessä, etten itselleni niitä halua. Joka ikinen kerta yrittivät saada aloittamaan lääkityksen, joten lopulta kyllästyin siihen painostamiseen.
En muistaakseni tainnut puhua edes näistä lapsuuden traumoista, sillä niistä on todella vaikea keskustella. Miehelle olen kertonut, mutta kukaan muu lukuunottamatta perhettä ei tiedä. -ap
Mä kans suosittelisin, että vietät aikaa vaikka kotona miehen ja kavereiden kanssa, jotka ottavat alkoa. Näin huomaat, että alkoholi ei ole aina pahasta.
Ehkä ap:lla ei ole mitään ongelmaa. Kannattaa hankkia puoliso, joka jakaa samat elämänarvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on normaalia? Minä olen kasvanut absolutistiperheessä ja minulle normaalia on juomattomuus. Mieheni kunnioittaa minun näkemystäni asiasta ja on lopettanut juomisen kokonaan. Tuo ei ollut hänelle mikään uhraus, ja terveyskin tietysti kiittää. Myönnytyksiä voi tehdä siis myös tuohon suuntaan. Miksi sinun pitäisi joustaa, jos voit huonosti joustaessasi?
En tiedä edes miksi joustan asiassa. Ehkä lapsuuteni takia ajattelen, ettei absolutisti miehiä ole edes olemassa. Minulla on koko suvun miehet alkoholisteja, joten muuta kuvaa miehistä ei juuri ole tullut. Ehkä sen takia ajattelen mieheni olevan mahtava, kun on tehnyt noinkin "ison" vastaan tulon, että on vähentänyt tuohon kertaan tai pariin kuukaudessa.
En osaa sanoa edes mitään pelkään. En pelkää pettämistä, sillä luotan mieheeni. Ehkä pelkään, että jotain sattuu, tai kontrollin menettämistä ja ryyppyputken alkamista. -ap
En oikein keksi muuta kuin viettää aikaa ihmisten kanssa jotka käyttävät alkoholia kuten kuuluu, ja näin korvata ikäviä muistoja uusilla, mieluisammilla muistoilla. Kun mukavia muistoja kertyy tarpeeksi niin ne korvaavat vanhat.