Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyötyä on terapiasta?
29.03.2015 |
Jos terapian idea on puhua terapeutille aina siitä, mitä mieleen juolahtaa tai mikä mieltä sillä hetkellä painaa ja terapeutti väliin kysyy, miltä se asiakkaasta tuntuu, niin eikö saman asian ajaisi kirjoittaa nuo ajatukset vaikka päiväkirjaan? Esim kaks kertaa viikossa istuis alas tunniksi ja kirjottais ylös, mikä mielessä pyörii ja miltä se tuntuu. Vastaisko se terapiassa käyntiä? Jos ei, niin miksi ei?
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:30"]
Mä olen käynyt ikäni terapiassa ei hyötyä, pikkemminkin päinvastoin. Ahdisti jauhaa samoja juttuja yhä uudelleen, kun olisi vain halunnut jatkaa eteenpäin. Mutta se, että itse en ole kokenut (enkä uskokaan hyötyväni halusta huolimatta) ei tarkoita etteikö joku muu voisi hyötyä, kuten osa hyötyy pelkästä lääkehoidostakin ja toisilla jopa läääkehoito ja/tai terapia pelkästään pahentaa tilannetta. Tiedän myös ihmisiä (samanlaisia kuin itse joskus olin) jotka kuvittelevat hyötyvänsä terapiasta, vaikka lähipiiristä näyttää että tilanne menee vain hullummaksi. Terapia voi ikään kuin innostaa vatvomaan vuosikausiksi jo käsiteltyjä asioita. Eli asia jonka kanssa olet jo kuvittellut olevasi sujut nostetaan terapiassa jälleen pintaan, terapia istunnon jälkeen tuntuu helpottuneelta, joten kuvittelee sen auttavan., kun todellisuudessa jumitut vatvomaan vuosikausiksi terapian avustuksella samaa juttua uudestaan ja uudestaan sekä pääsi sisällä, että vielä julkisestikin ystävillesi. Ainakaan lähipiirin voi olla vaikea nähdä hyötyä. Mutta kuten sanottu, toiset saavat apua terapiasta, omalla kohdallani en sen apuun enää usko, ja terapeutteja/psykologeja/psykiatreja on ollut tähän vajaaseen kolmenkymmenen vuoden ikään useita, joten voisi kuvitella että joku olisi jo löytynyt, jos se olisi terapian antajasta kiinni.
[/quote]
Olet käynyt paskalla terapeutilla, luultavasti juuri psykoanalyysissa/psykodynaamisessa terapiassa. Mun hyvä terapeutti, joka käytti erilaisia toiminnallisisia terapiamuotoja sanoi mulle että menneisyydellä ei ole väliä, vaan sillä mitä nykyisyydessä tapahtuu. Ja se miten reagoit asioihn NYT on tärkeää tunnistaa ja keksia tavat muuttaa haitallisia käyttäytymismalleja. Näiden tapojen löytämisessä oli sitten terapeutti apuna :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:37"]
Saanko kysyä ihan nimiä, siis vinkkejä hyvästä terapeutista. Mielellään keski-uusimaa, Porvoo, Helsinki. Ja kognitiivista terapeuttia. Niin ja kelan listoilla pitäisi olla.
[/quote]
Mulla oli parhain (kognitiivinen käyttäytymisterapia, ihana tyyppi ja osasi hyvin saada mut paranemisen tielle, harmi että jäi äitiyslomalle niin jouduin vaihtaa sen takia terapeuttia), paskin (psykoanalyytikko - tämän terapeutin takia mun hoito viivästyi vuodella kun lopetin tepraan "turhana" kokonaan kun en jaksanut vain puhua seinille enkä nähnyt koko hommassa pointtia. Sitten onneksi pääsin lopulta tuolle parhaimmalle) ja ihan ok terapeutti (käytti jotain noita kahta yhdistävää omaa terapiamuotoaan)samalla terveysasemalla... Eli ongelmatapauksessa kannattaa vaihtaa terapeuttia, se usein kannattaa! Nimiä en uskalla mainita eikä niistä kyllä olisi hyötyäkään siinä mielesäsä kun ei noile pääse kuin ko terveysaseman piiriin kuuluvat, ei ollut hki eikä porvoo.
Kai kehuja saa kertoa nimillä, tottakai ymmärrän että kemiat vaikuttaa, mutta kun ne tutustumiskäynnit on aika kalliita niin mielelläni kuulisin edes yhden suosituksen ennen kuin menisin. Huonoja ei nimillä, se on asiatonta. Mutta kehua saa aina julkisesti.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:35"]
Oikeasti, älkää menkö noihin psykodynamisiin/psykoanalyysi terapioihin. Niillä ei ole mitään tieteellistä näyttöä toimivuudesta! Kognitiivisella käyttäytymisterapialla taas on, suosittelen! Siinä opitaan terapeutin ohjauksessa käsittelemään niitä asioita, jotka vaikeita ja haetaan aktiiviisesti yhdessä uusia käyttäytymismalleja. Ei todellakaan mitään höpöttämistä seinille.
[/quote]
Ja siinä taas yksi, joka ei näe omaa nenäänsä pidemmälle. Se, että sinun mielestä psykodynaaminen ei toimi, ei tarkoita, etteikö se jollakin toisella toimi.
Minä en kirjoittelisi tässä työkykyisenä aikuisena, ellen olisi saanut psykodynaamista terapiaa. Kognitiivista testasin ja siinä se vasta olikin junnaamista. Tiesin hyvin, että aikaa siinä prosessissa menee, mutta ei vaan edistystä tapahtunut vaikka kerroin aina kaiken kaunistelematta ja rehellisesti. Puhuin niin paljon ja niin syvästi kuin vain osasin ja ehdin. En saanut mitään oivalluksia. Minusta tuntui että kaikki, mitä terapeutti sanoi, oli jo valmiiksi omassa tiedossa, oman päättelyn tulosta. No se hyöty siitä oli, etten tullut tappaneeksi itseäni.
Puhumattakaan siitä toisesta, saman suuntauksen terapeutista. Kun kyseenalaistin terapiasuhteen mielekkyyden, hän käänsi sen muutosvastarinnaksi. Itse tiesin, ettei se sitä ollut. Halusin vain lopettaa täysin turhan terapiasuhteen hänen kanssaan. Hän teki sen harvinaisen vaikeaksi. Jääräpäisesti piti kiinni omasta tulkinnastaan, etten vain ole valmis. Koetin sanoa, että kyllä tämä nyt on nähty ja haluan lopettaa terapian. Terapeutti ei kuunnellut ja toisteli vain, että mikäli en saavu seuraavalle istunnolle, hän laskuttaa käyttämättömän ajan minulta. Tähän minulla ei millään olisi ollut varaa, joten piti ensin psykiatrilta kysyä neuvoa ja tukea, että eihän hän oikeasti voi perääni laskuja lähetellä. Tämän jälkeen uskalsin mennä ja lopettaa, joskin yksipuolisesti, terapian. Vielä viikkojen ajan sain postissa kotiin lappusia, joissa terapeutti ihmetteli, että oli odottanut minua enkä ollut saapunut. Olin täysin selvästi ilmaissut että nyt lopetan, toistanut tämän useaan kertaan. Joten epäselvyyttä asiassa ei ollut. Enkä todellakaan katunut! Päinvastoin, saatoin katua korkeintaan sitä, etten aiemmin ko. ratkaisua tehnyt.
Sitten kun vaihdoin suuntausta, palaset loksahtivat kohdalleen ja edistymistä alkoi ihan oikeasti tapahtua. Sain apua oman sisimpäni kaiveluun. Vihdoinkin joku auttoi minua ymmärtämään juuri niitä asioita, jotka taustalla hiersivät. Sain sanat tunteille, joita kukaan muu ei aiemmin ollut kestänyt.
Terapeuttien aktiivisuudessa on eroa myös suuntauksen sisällä. Eikä jokainen kognitiivinen terapeuttikaan välttämättä kotitehtäviä anna.
Ap, kysymykseesi en kauheasti osaa sanoa. Voi olla, että saattaisit hyötyä jostain toisesta suuntauksesta paremmin. Voi olla, että kyseessä on vain alkukankeutta. Tai jonkinlaista muutosvastarintaa. En tiedä, osaanko muuta neuvoa antaa kuin että kuuntele itseäsi. Sinulla on täysi vapaus lähteä, jos tuntuu, ettei edistymistä tapahdu. Terapia on sinun aikaasi. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:37"]
Saanko kysyä ihan nimiä, siis vinkkejä hyvästä terapeutista. Mielellään keski-uusimaa, Porvoo, Helsinki. Ja kognitiivista terapeuttia. Niin ja kelan listoilla pitäisi olla.
[/quote]
Elisa Karjalainen, Helsinki. Löytyy Googlesta hakemalla. Hän on myös psykiatri mutta sitä ei kannata pelästyä, hän on myös kognitiivinen terapeutti ja Kelan listoilla. Suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:35"]
Oikeasti, älkää menkö noihin psykodynamisiin/psykoanalyysi terapioihin. Niillä ei ole mitään tieteellistä näyttöä toimivuudesta! Kognitiivisella käyttäytymisterapialla taas on, suosittelen! Siinä opitaan terapeutin ohjauksessa käsittelemään niitä asioita, jotka vaikeita ja haetaan aktiiviisesti yhdessä uusia käyttäytymismalleja. Ei todellakaan mitään höpöttämistä seinille.
[/quote]
Ja siinä taas yksi, joka ei näe omaa nenäänsä pidemmälle. Se, että sinun mielestä psykodynaaminen ei toimi, ei tarkoita, etteikö se jollakin toisella toimi.
[/quote]
Niin, se voi yksilötasolla joillakin toimia mutta kuten jo kirjoitettu, ihan tutkimusten valossa kyseinen terapiamuoto ei ole ryhmätasolla tehokas. Toisin kuin kognitiivinen psykoterapia, jota on tutkittu ja paljon.
Hei, tässäpä vastaa Kela-pätevä VET-psykoterapeutti.
Kelan järjestelmässä on sekä ET- tason (erityistaso, 3 vuoden lisäkoulutus) että VET-tason (vaativa erityistaso, 5 vuoden lisäkoulutus) psykoterapeutteja, joilla on erilaisia viitekehyksiä eli suuntauksia. VET-tasoisesta psykoterapiasta Kela korvaa vähän enemmän kuin ET-tason terapiasta. Omavastuuta psykoterapioilla on aina eli asiakas joutuu maksamaan osan terapiastaan itse.
Suuntauksilla on eroa, mutta toki terapeutin persoona vaikuttaa hänen asiakastyöskentelyynsä. Ajattelen, että kaikkia tyylejä tarvitaan, sillä asiakkaat ovat erilaisia. Se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Psykodynaamisessa terapiassa painopiste on pitkälti tiedostamattoman käsittelyssä ja tärkeänä pidetään varhaislapsuuden kokemuksia. Terapeutti käyttää tulkintaa kysyvällä otteella: "Voisiko olla niin, että...?" ja pyrkii saamaan helpotusta asiakkaan tilanteeseen tiedostamista lisäämällä. Usein raamit ovat aika tiukat. Terapiaan pitää sitoutua tiukasti ja myöhästely tai aikojen vaihtaminen koetaan usein vastarinnan ilmenemiseksi. Tunnen monia psykodynaamisia terapeutteja, jotka ovat todella taitavia työssään, ja moni on saanut avun tätä kautta. Varjopuolena on, että jotkut dynaamiset terapeutit koetaan turhankin viileinä ja autoritäärisinä, jolloin he olevinaan tietävät paremmin, mikä on asiakkaan etu. Myös joskus ongelmien vatvomiseen käytetään asiakkaiden mielestä liikaakin aikaa.
Kognitiivinen terapia on eniten tutkittu terapiamuoto, ja se on suosiossa erityisesti lääkärien keskuudessa. Tulokset ovat melko vakuuttavia, mutta puutteena on joskus ehkä jossain määrin mekaaninen ihmiskäsitys ja ongelmat pyritään voittamaan järjen avulla. Kaikilla tämä toimintamalli ei toimi: vaikka kuinka ymmärtäisi ajattelevansa "väärin", voi olla vaikea muuttaa ajatuksiaan. Kognitiivinen terapia on kuitenkin käytännönläheistä ja fokus on pitkälti hyvän nykyhetken saavuttamisessa.
Ratkaisukeskeinen psykoterapia pohjautuu positiivisen psykologian tutkimukseen ja siinä painopiste on hyvän nykyhetken ja tulevaisuuden saavuttamisessa. Menneisyyttä tarkastellaan jonkinlaisena voimavarana. Terapiamenetelmät räätälöidään asiakkaan tarpeita vastaaviksi. Asiakkaan toiveista ja tavoitteista ollaan erityisen kiinnostuneita ja niitä pyritään tietoisesti edesauttamaan konkreettisin keinoin. Ratkaisukeskeisestä terapiasta on paljon näyttöä, mutta jostakin syystä lääkärit eivät ole Suomessa siitä kovin innostuneita. Valtaosa psykiatrian erikoislääkäreistä eli psykiatreista edustaa itse joko psykodynaamista tai kognitiivista taustaa ja ohjaavat mielellään näihin terapiamuotoihin.
Asiakkaan tulisikin olla aika tietoinen eri muodoista, jotta voisi tehdä itselleen oikean valinnan.
Usein asiakkaat ovat arkoja vaihtamaan terapeuttia, mutta jos tuntuu, että asiat eivät etene, niin mielestäni kannattaa sekin vaihtoehto kokeilla. Omaan koulutukseeni kuuluu oman psykoterapian käyminen ja itse vaihdoin terapeuttiani kesken, sillä minulla vain oli sellainen olo, että hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt minua ja tuijotti vain ilme värähtämättä. Siitä tuli outo olo, enkä luottanut terapeuttiin. Terapeutti teki tulkinnan, että minun on vaikea ylipäänsä luottaa ihmisiin, mutta tämä ei ole totta. Olen ollut joskus liiankin sinisilmäinen. Koin terapeutin tulkinnan vääränlaisena vallankäyttönä minun psyykettäni kohtaan.
Eli itselläni on siis kokemusta kummaltakin puolelta: asiakkaana ja terapeuttina olosta. Pidän todella tärkeänä sitä, että asiakas tulee kuulluksi, hän on tasa-arvoinen yhteistyökumppani ja olemme ikäänkuin yhteisellä tutkimusmatkalla, jossa pyrkimyksenä on asiakkaan näköinen hänelle hyvä elämä. Minun pitää terapeuttina olla selvillä omista impulsseistani, etten tuota asiakkaalle lisäkärsimystä. Kaiken hoidon eettinen periaate on tuottaa hyvinvointia ja terveyttä.
Toivottavasti kaikki löydätte itsellenne sopivat terapeutit. Hyvä, että teemasta keskustellaan :) Kyllä meidän terapeuttienkin pitää mennä itseemme välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko terapiasta siis loppupeleissä hyötyä vai voisko saman hyödyn hankkia ihan itse?
Tosi vaikeaa valita terapeuttia, kun ei tunne ennalta. Rahaa palaa, kun käy katsomassa useita. Ja huomasin, että ilmeisesti ne hyvät ja suositut on täyteen buukattu. Ainakin mun oli vaikeaa löytää VET-tason terapeuttia, jolla olisi ollut tyhjiä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä kannattaa katsoa päteviä psykoterapeutteja ja voi laittaa myös rajauksen suuntaukseen:
http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/hae_psykoterapeuttia
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:35"]
Tosi vaikeaa valita terapeuttia, kun ei tunne ennalta. Rahaa palaa, kun käy katsomassa useita. Ja huomasin, että ilmeisesti ne hyvät ja suositut on täyteen buukattu. Ainakin mun oli vaikeaa löytää VET-tason terapeuttia, jolla olisi ollut tyhjiä aikoja.
[/quote]
Niinhän se menee. Mulla oli tapana yhdelle hyvälle tehdä niin, että varasin aikoja putkeen useita, niin ei tullut liian pitkiä taukoja kertojen välissä. Eli voithan hyvänoloiselle varata ensimmäisen ajan vaikka kuukauden päähän ja sitten siihen heti seuraavan viikon päästä tästä. Jos ekalla kerralla tuntuu hyvältä, varaat samantien sen kolmannen ajan jne. Jos jollekin terapeutille pääsee heti, on se yleensä huono merkki tai sitten ko terapeutti on palaamassa äitiys/sairaus yms lomlta tai vasta juuri aloittnaut toimintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta en usko, että siitä on mitään hyötyä ainakaan psykopattiaan ja narsismiin.
Aikuisiin koulukiusaajiin.
Eri terapioilla on väliä - tämän alallaan uraauurtavan tutkimuksen mukaan. Pitkästä terapiasta sadut hyödyt ovat suuremmat kuin lyhytterapiasta saadut - niille, jotka pitkää terapiaa tarvitsevat:
Myös terapeutin henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat paljon:
http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2014/uutinen-19-03-2014.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:41"]
Eri terapioilla on väliä - tämän alallaan uraauurtavan tutkimuksen mukaan. Pitkästä terapiasta sadut hyödyt ovat suuremmat kuin lyhytterapiasta saadut - niille, jotka pitkää terapiaa tarvitsevat:
Myös terapeutin henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat paljon:
http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2014/uutinen-19-03-2014.htm
[/quote]
Kokeillaanpa tuon ensimmäsien linkin uudelleenlähettämistä vielä:
Päiväkirjaa kirjoittaessa ei tapahdua transferenssia.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 13:31"]
Päiväkirjaa kirjoittaessa ei tapahdua transferenssia.
[/quote]No kiitos tästä ilmauksesta. Just tommonen hienojen sanojen käyttö etäännyttää terapista >:(
Tarkotitko, että päiväkirjan kirjottaminen ei oo vuorovaikutteista? Mitä transferenssi on?
Koulutettu terapeutti kyllä antaa myös uutta ajateltavaa ja johdattelee sitä keskustelua. Ei hän pelkästään istu ja kuuntele. Ainakin minun terapeuttini havainnollisti niitä mun ajatusmalleja piirtämällä ja yksinkertaistamalla ja tajusin että joku luutunut tapa ajatella on vahingollinen ja negatiivinen. Opin suhtautumaan eri tavalla tai ainakin kyseenalaistamaan sen kaavan, miten ajattelen ja reagoin.
Mutta kyllä itsekseenkin voi järjestellä ajatuksiaan juuri kirjoittamalla ja vaikka rukoilemalla tai taiteen avulla. Minusta kuitenkin on paljon antoisampaa puhua elävälle ihmiselle joka keskittyy minuun ja antaa palautetta ja kertoo mitä ajatuksia hänellä herää siitä mitä puhun.
Varmaan riippuu ihmisestä ja siitä terapiaa vaativan ongelman syystä. Minun elämässäni oli asioita, jotka olin ikään kuin kieltänyt itseltäni ja torjunut niihin liittyvät muistot. Olen aina kuvitellut olevani hyvin analyyttinen, enkä kovin herkkä tai tunteellinen, mutta terapia ravisutti koko tätä kuviota ja auttoi näkemään asioiden syitä paremmin. Yksin en usko että olisin koskaan ymmärtänyt ongelmani ydintä. Ja siis asioiden ymmärtämisellä oli ainakin minun hyvinvoinnilleni ihan mielettömän suuri merkitys. Ymmärsin, mitkä asiat elämässäni ahdistivat ja hyväksyin ne tosiasioina. Osaan niistä sopeuduin ja osaa olen parhaillaan muuttamassa. Nyt voin paremmin kuin koskaan!
Saanko kysyä ihan nimiä, siis vinkkejä hyvästä terapeutista. Mielellään keski-uusimaa, Porvoo, Helsinki. Ja kognitiivista terapeuttia. Niin ja kelan listoilla pitäisi olla.