Turhauttavaa yrittää selittää masennusta muille
Mutta enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin masennuin, olin just niitä "sen kun nousee ylös sängystä ja lähtee lenkille ja ajattelee positiivisesti"- ihmisiä..nyt vaan tajuan, että jos se lenkkeily ei vain enää saa mieltä takaisin pirteäksi niin ei vain saa. Ei siitä haittaakaan ole, mutta on vain kuin kaikki hyvänolon tuottavat kemikaalit olisi aivoista ja kropasta täysin loppu. En voi ajatella positiivisesti koska en ajattele oikeastaan mitään- ei ole esim motivaatiota, mielenkiintoa tai jaksamista vaikkapa nyt hakea opiskelemaan, jolloin positiivinen ajattelu olisi että "pääsen kun vain yritän" tms. En siis enää hahmota että mistä minä ajattelisin positiivisesti. Olenpa siis typeriä neuvoja jakanut ihmisille aikoinani..eikä tästä ole edes kuin n vuosi kun olin maailman suurin tehopakkaus.
Juu. Hankalaa, kun vihdoin uskalsin avautua asiasta poikaystävälleni, eikä se tajua mua ollenkaan. Huoh. Onneksi älysin edes hakea ammattiapua.