Äitini haukkuu minua jatkuvasti
Olen tyytyväinen elämääni, minulla ei ole paljoa kavereita mutta aika menee yleinsä urheiluu. Saan kokoajan kuulla kuinka syrjäytynyt luuseri olen sekä olen outo jos en halua esim. Halua mennä ryyppäämään kavereiden kanssa (huom. Olen alaikäinen). Nyt olisi tarjolla ulkomaanmatka johon pääsisin mukaan, mutten tahdo lähteä koska en nauti sellaisesta, saan kuulla kuinka kiittämätön olen eikä minulla ole elämää. Mitä mieltä olette tällaisesta?
Kommentit (10)
Törkeää käytöstä äidiltäsi,ala haukkumaan takasin. Elämäsi tarkoitus ei ole miellyttää häntä vaan itseäsi!
Kuulostaa typerältä, ihme hyyppä..
Hyvä vaan että haukkuu. Kun et itse tajua hankkia elämää. Jossain vaiheessa masennut ja syrjäydyt. Rupeat vetää masennuslääkkeitä ja lopuksi sinusta tulee piriä vetävä nisti. Siksi pitää ajoissa hankkia elämä että näin ei käy.
"Äitini haukkuu" kuulostaa aika värittyneeltä ilmaisulta. Äitisi ilmeisesti yrittää tehdä sinusta aiempaa sosiaalisemman ja tarjota sinulle uusia kokemuksia. Kannattaa kuunnella; äidit ovat yleensä aika viisaita ihmisiä. :)
Pää pystyyn, äitisi kuulostaa ikävältä ihmiseltä. Minun äitini on kanssa negatiivinen, onneksi ei aikuisena tarvitse paljoa olla tekemisissä. Tsemppiä ja keskity vaan sun omiin juttuihin, älä anna periksi:)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:06"]"Äitini haukkuu" kuulostaa aika värittyneeltä ilmaisulta. Äitisi ilmeisesti yrittää tehdä sinusta aiempaa sosiaalisemman ja tarjota sinulle uusia kokemuksia. Kannattaa kuunnella; äidit ovat yleensä aika viisaita ihmisiä. :)
[/quote]
Kyllä äidit tietää
Minullakin on kotona pari samanlaista teiniä kuin sinä, ja toimin ihan kuin sinunkin äitisi. Pakotan heidät välillä tekemään asioita, joita he eivät haluaisi tehdä, ja raahaan heidät mukaan perheen ulkomaanmatkoille. Tämä on meidän vanhempien ilo ja velvollisuus... huomaat kyllä, kun itse olet vanhempi ja kasvatat teini-ikäisiä. :)
Mulla on ihan täysin sama tilanne; urheilen paljon ja vietän aikaa urheilun parissa, eikä ryyppääminen sovi elämäntyyliini eikä todellakaan kiinnosta minua. Minulla on vain muutama hyvä ystävä. Äitini laukoo usein kommentteja, kuten "miksi et voi olla niinkun muut nuoret", "miltä tuntuu kun ei oo kavereita" ja neuvoo usein miten asiat pitäisi hänen mukaansa tehdä. Hänestä vain lorvin kotona enkä koskaan saa mitään aikaan, vaikka oikeasti olen aina menossa ja teen monia "pikkutöitä". Äidille olen yrittänyt tästä kertoa, mutta hänelle ei voi puhua, sillä usein hän lyttää ajatukseni ja mielipiteeni ja tuo esille vain oman näkemyksensä. Hyvin turhauttavaa..
Äitilläsi ei ole kaikki muumit laaksossa.