Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus loppui liian varhain. Onko kohtalotovereita?
06.04.2015 |
Siis se hetki kun piti siirtyä yläasteelle. Siinä hetkessä oli aika paljon synkkyyttä. Kuudennella luokalla vielä leikin barbeilla ja tykkäsin seikkailla luonnossa ja tehdä kaikkea KIVAA! Mutta sitten piti mennäkin yläasteelle ja kivojen leikkien tilalle tuli ei niin kivat aikusiten leikit. Yhtä äkkiä kaikki olikin niin cooleja ja kaikkea tylsää... pyyh... Mulla on edelleenkin ikävä lapsuuteen! Miksi menit niin nopeasti? Minusta on tullutkin "leikkivä aikuinen", jka tykkää harrastaa ja tehdä kaikkea lapsellisen kivaa..
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (7)
mä kyllä vielä yläasteellakin joskus "salaa" leikin pikkusiskojeni kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä leikin myös salaa nuoremman sisaruksen ja muidenkin nuorempien kanssa.
Mulla tuli toi vaihe jo silloin, kun täytin 11-vuotta, 5.luokan syksyllä. Olen miettinyt näin jälkeen päin, että olisi kannattanut nauttia siitä lapsuudesta vielä pari vuotta.
Aloin huolehtimaan sisaruksista täyspäiväisesti 10-v,joten lapsuutta ei juuri ollut.
No en mä niinkään barbi-leikkejä kaipaa, en ollut lapsenakaan kova leikkimään, istuin kuulemma mielummin äidin kanssa keittiössä katselemassa kun hän teki ruokaa ja rupattelemassa. Mutta kyllä mä edelleen innostun oman lapseni kanssa eläintarhassa, leikkikentällä tai vesipuistossa leikkimään kuin lapsi ja huvipuistossa palaan ihan 10-vuotiaan tasolle. En voisi kuvitellakkaan lähteväni huvipuistoon ottamatta itselleni ranneketta eli vain "kuskiksi" :D En mä silti koe että lapsuus loppui liian aikaisin, ei mulle tullut koskaan sellaista tunnetta kun olin tosiaan aika pikkuvanha aina. Musta vaan ei saisi ikinä unohtaa sitä pientä lapsellisuutta. Aikuisetkin saa hullutella ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en leikkinyt salaa kun ei ollut pikkusiskoja :( Yläaste aika oli niin perseestä... Kaikki tähtäsi siihen, että olisi ollut jotenkin samanlainen kuin muut. Mutta enhäm minä ollut. En tosiaankaan osannut olla samanlainen. Olin monen mielestä omintuinen.
Niin ja menkkojen alkaminen oli kamalaa! YÖK! Muistan vieläkin sen surullisen ja masentavan tunteen. Itketti vaan :( Menkat tuli vaikka en minä ollut siihen valmis. Miksi kukaan ei kysynyt minulta mitään?