Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias sanoo ettei rakasta tai pidä isästä
23.04.2015 |
Olemme eronneet hiljattain ja lapsi on vuoroviikoin isän ja äidin luona.
Äiti kertoi että haluaisi vähentää lapsen ja isän näkemisiä koska lapsi olisi sanonut kerran ettei rakasta isää.
Pitäisikö minun isänä nyt huolestua tästä vai olla välittämättä koko asiasta. Äiti tuntui ottavan asian turhankin vakavasti. Välimme ovat tällä hetkellä aika riitaisat ja emme ole muuten tekemisissä kuin pakon edellä. Pelkään myös että äiti rupeaa vähättelemään minua lapselle ja korostamaan itseään parempana vanhempana. Onneksi sosiaalitoimi oli puolellani ja vuoroviikot jatkuvat kuten on aiemmin sovittu, vaikka äiti yrittikin muutosta vaatia. Saivat siis puhutta järkeä.
Käsittääkseni 3-vuotiaalle voi olla ihan normaaliakin että "ihastuu" vastakkaiseen sukupuoleen vanhemmista ja on mustasukkainen. Meillä siis poika kyseessä. Ja tietysti normaalia uhmaakin on jo kaikesta on välillä eri mieltä ja kiukkuaa. Kuitenkaan kun lapsi on luonani niin missään ei näy että ei minusta pitäisi ja osoittaa hellyyttä ja huomiota kuten aina ennenkin.
Kokemuksia? Tiedän että lapset sanovat äitiään ja isäänsä muuallakin tyhmäksi, mutta pitäisi olla erityisen huolissaan koska kyseessä on kuitenkin erotilanne.
M26
Kommentit (21)
Kuulostaa siltä että äiti pistänyt sanoja pojan suuhun. Nuo erot ja vanhemmuusasiat erossa ovat mielettömän vaikeita ja usein myös erittäin epäreiluja miehille.
T: miesasianainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaisista pikkulapsen sanomisista pidä tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Ehkä ex-vaimosi tarttuu nyt tuohon saadakseen enemmän valtaa tilanteessanne. Pidä vain kiinni siitä mitä on sovittu. Lapsi voi yrittää miellyttää toista vanhempaa dissaamalla toista, koska vaistoaa välillänne olevan vihanpidon. Parasta olisi, kun voisitte saavuttaa sovinnollisen tilanteen.
Munki lapsi sanoi että isi vois muuttaa omaan kotiin, koska mies ei halua muuttaa keskustaan ja minä haluaisin..ja lapsi haluaisi myös koska: "Kun kävelis ovesta ulos niin joka puolella kauppoja." Lapsi siis 4 v. :) mutta siis aika typerä äiti että oikeasti kuvittelee pienen lapsen käsittävän tuollaisia asioita tosissaan.
En nyt hirveästi pistäisi painoa kolmevuotiaan tunteenpurkauksille. Hoida oma isän tehtäväsi kunnialla - ei sitä hommaa tehdä kiitollisuutta odottaen, vaan velvollisuudesta.
Pidä eksääsi asialliset välit siltä osin kun on pakko olla yhteydessä. Muutoin keskity omaan elämääsi ja poikasi kasvattamiseen omalta osaltasi.
Meillä oli niin, että isä ei ollut paljon kotona, kun pikkusiskoni oli pieni. Sisko koki olonsa hylätyksi, joten suhteet isään heikkenivät nopeasti. Syy voi siis olla juurikin hiljattaisessa erossa ja erilleen muutossa. Pieni kokee tulleensa hylätyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:46"]
Kuulostaa siltä että äiti pistänyt sanoja pojan suuhun. Nuo erot ja vanhemmuusasiat erossa ovat mielettömän vaikeita ja usein myös erittäin epäreiluja miehille. T: miesasianainen
[/quote]
Komppaan tiettyyn pisteeseen, mutta me emme tiedä mitään ap:n exän tavoista tai sosiaalisista taidoista. Saati ap:n omista. Ainoat faktat ovat siinä, että molemmat pelkäävät menettävänsä lapsen.
Lapsi on hyvinkin saattanut olla tekemässä jotain mielekästä ja sitten liian lyhyellä varotusajalla sanottu, että "nyt lähdetään isille" ja tämä on saanut uhmakohtauksen, jonka ap:n ex on käsittänyt isävihaksi. Lapset sanovat mitä sattuu tuossa iässä.
Meidän kolmevuotiaalla oli kausi jolloin vain äiti oli tärkeä ja ei tykännyt isistä. Meni ohi itsestään, mitään eroa tai erityistä syytä siihen ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, me olemme eronneet kun lapsi oli vauvai. Lapsi on välillä sanonut minulle että ei rakasta isää ja tykkää olla enemmän minun luona.
En ole koskaan sanonut isälle että lapsi sanoi ettei rakasta häntä. Miksi sanoisin niin?
Suunnilleen 2-3-vuotiaana lapsi alkoi huomata että toisilla saattoi asua isä ja äiti kotona. Hän kyseli (ja kyselee edelleenkin välillä) että miksei isä voisi muuttaa meille.
Sanon aina että lapselle että hän on minulle maailman rakkain ja tärkein ihminen. Hän saattaa sanoa että isä ei ole niin tärkeä hänelle. Sitten sanon että isälle sinä olet myös maailman rakkain ja tärkein ihminen.
Mielestäni molempien vanhempien pitää päästää irti siitä katkeruudesta toisiaan kohtaan ja lopettaa se "kumpi on lapselle tärkeämpi" kilpailu. Molemmat rakastavat lasta ja lapsen pitää saada kokeilla mitä tapahtuu jos sanoo että ei rakasta toista, kuinka se vanhempi siihen suhtautuu?
Lapsi myös kyselee välillä että miksi me ei asuta kaikki yhdessä. Sanon että äiti ja isä eivät rakasta toisiaan eivätkä halua asua yhdessa, mutta sinua me rakastetaan molemmat tosi aljon.
Saattoi olla vähän sekava teksti, toivottavasti sait siitä kiinni.
Joo, ei voi tietää, että onko lapsi edes sanonut noin ja vaikka olisikin, niin ei sitä pidä ottaa tosissaan. Mutta onko normaalia, että noin pieni on vuoroviikoin vanhemmillaan? Kuulostaa raskaalta varsinkin noin pienelle. Onko tuollainen yleistäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi tosissani, ei tuon tarvitse tarkoittaa yhtään mitään. Mun 2-vuotiaan lapsen isällä oli nyt yli kuukauden tauko ettei käynyt katsomassa lasta, ja nyt kun isä vihdoin kävi niin lapsi selitti hänelle "minua harmitti kun isi ei tullut, minulle tuli paha mieli". Mutta eihän tässä huolestumiset auta :( En voi pakottaa isää olemaan vastuullisempi enkä voi myöskään estää lapsen pahaa mieltä.
AP Tässä.
Kiitos hyvistä viesteistänne. Keskityn kyllä täysin omaan hommaani isänä, enkä lähde yrittämään mitään liikaa tai kilpailemaan. Tiedän olevani hyvä ja vastuullinen isä, joten hoidan vain oman tonttini ja se kyllä riittää. Totta kai hieman pelottaa jos äiti yrittää lapselle tuoda ilmi isän huonoutta. Näistä siis keskustelimme tällä viikolla sosiaalitoimen luona kun teimme päivitystä tapaamissopimukseemme.
Siihen onko vuoroviikko liian rankka kolme vuotiaalle vai ei. No asumme lähekkäin ja ainakaan vielä lapsi ei ole muutoin osoittanut mitään merkkejä siitä että tämä systeemi häntä kuormittaisi. Enemmän häntä kuormittaa jos riitelemme. Myöskin päiväkodin kanssa olen asiasta keskustellut ja pyytänyt heitä seuraamaan poikaa jos jotain poikkeavaa huomaavat tämän systeemin vuoksi. Kuulemma ei ole ihmeellistä ollut ja ihan normaalisti on iloinen ja leikkii ja vuorovaikuttaa. Poika on muutenkin perusluonteeltaan rauhallinen ja kiltti ja hymyilevä niin en siksi ole kokenut tätä järjestelyä ainakaan vielä mitenkään huonoksi.
Viime vuonna meillä oli niin että olin viikonloppuisä, mutta silloin tuntui että poika kaipasi minua enemmän ja siksi päätimme kokeilla tätä. Myöskin äiti kertoi että se kuormitti häntä enemmän niin tällä mennään nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 jatkaa, minusta tuo voi mennä ihan samaan kategoriaan kuin se että oma 2-vuotiaani sanoo esim. "minulla ei ole mummoa" "minulla ei ole äitiä" tms, mikä ei tosiaankaan pidä paikkaansa.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:46"]
Kuulostaa siltä että äiti pistänyt sanoja pojan suuhun. Nuo erot ja vanhemmuusasiat erossa ovat mielettömän vaikeita ja usein myös erittäin epäreiluja miehille. T: miesasianainen
[/quote]
Ei välttämättä. Voi olla myös niin, että 3-vuotias on ollut surullinen asiasta ja äiti on sanonut että kyllä isä sinua rakastaa vaikka asuukin nyt muualla, johon uhmaikäinen suuttuu ja lähtee inttämään "no minä en ainakaan tykkää isästä YHTÄÄN!" Meillä kävi nimittäin juuri näin.
Ap, en sinuna huolestuisi. Lapsi myös testaa rajojaan tuon ikäisenä, kun hänelle alkaa valjeta ettei maailma toimi hänen tahdostaan. Lähes jokainen lapsi sanoo joskus, että inhoaa vanhempiaan: turvallinen aikuinen ei kuitenkaan lähde tähän mukaan vaan osoittaa että lasta rakastetaan ehdoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:46"]
Kuulostaa siltä että äiti pistänyt sanoja pojan suuhun. Nuo erot ja vanhemmuusasiat erossa ovat mielettömän vaikeita ja usein myös erittäin epäreiluja miehille. T: miesasianainen
[/quote]
Tämä on kyllä mielestäni turhan rajua johtopäätösten vetämistä hyvin suppeasta tarinasta. AP:kin sanoi, että äiti otti asian vakavasti eli voi myös olla niin että äiti pelästyi ja huolestui syyttä suotta.
Yrittäkää ihmiset tehdä lapsia vasta sitten, kun löydätte niin tasapainoiden kumppanin itsellenne että tiedätte ettette eroa. Noin pienelle perheen hajoaminen on todella raskasta.
Mun 3-vuotias sanoo millon kenestäkin ettei tykkää yhtään ja ettei rakasta. Kunhan tutkii ja fiilistelee miten hänen sanoihinsa reagoidaan. Iso ero kun ihan hetki sitten vielä aina luetteli tutut ja tuntemattomat rakkaikseen. :)
Jos pieni reagoi vuoroviikkoilun kuormittavuuteen noin? Sanoo, ettei pidä isästä, kun oikeasti ei pidä systeemistä? Kiltit lapsen monesti peittelevät pahaa oloaan, jos oireili noilla sanoillaan? Lapsen kannalta erossa ei oikein voi voittaa, joko joutuu ikävöimään toista vanhempaa tai elämään raskasta vuoroviikkoilua.
AP tässä.
Meillä parisuhde kesti 6 vuotta ennen kuin teimme lapsen. Olimme kaikenkaikkiaan siis yhdessä 8 vuotta. Ero oli entisen puolisoni päätös, ei minun. Hän myöskin oli uskoton minulle. En tietenkään tekisi lasta ihmisen kanssa jonka kanssa en uskoisi olevani yhdessä lopun elämääni. Elämä ei vain aina mene kuten suunnittelee, mutta ei pidä menneitä miettiä vaan keskittyä tulevaan. :)
Toivon ja uskon että kyseessä on vain ylireagointia herkässä vaiheessa. Jos hän pitäisi minua kelvottomana isänä niin tuskin olisi itse ehdottanut vuoroviikkoja tai edes luottaisi minuun isänä. Lähinnä halusin kuulla siitä kokemuksia että tarvitseeko minun lapseni sanoista huolestua, mutta muiden kokemusten perusteella ei siihen aihetta selvästi ole. Kiitos teille tästä. :)
- AP
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:46"]
Jos pieni reagoi vuoroviikkoilun kuormittavuuteen noin? Sanoo, ettei pidä isästä, kun oikeasti ei pidä systeemistä? Kiltit lapsen monesti peittelevät pahaa oloaan, jos oireili noilla sanoillaan? Lapsen kannalta erossa ei oikein voi voittaa, joko joutuu ikävöimään toista vanhempaa tai elämään raskasta vuoroviikkoilua.
[/quote]
Vaikea sanoa kun ei 3-vuotiaalta vielä oikein voi asiasta kysyäkään. Systeemi on kuitenkin ollut käytössä jo useamman kuukauden ja nyt viikko on riidelty niin tämä oli ilmeisesti viime viikolla tapahtunut tämä lausahdus. Voi siis olla kireään tunnelmaankin reagointia. Edelliset kuukaudet olivat suht sopuisia, vaikka ositussopimuksen teko olikin aika rankka kokemus.
Kirjoitin aloitusviestiin että riitelyä on ollut, mutta lähinnä niitä on tullut tiettyinä ajanjaksoina. Edelliset 5-6 kk menivät ilman riitoja, mutta nyt pari viikkoa sitten leimahti taas. Emme ole juuri tekemisissä muuten kuin lasten asioissa. Emme siis ole olleet koko aikaa ilmiriidoissa. :)
Ja aiempi viestini oli tarkoitus olla vastaus nro 16. mutta lainaus jäi tekemättä.
- AP
Ap, älä lannistu, ei kannata ottaa liian vakavasti lapsen puheita. Äiti on voinut laittaa sanat lapsen suuhun, tai lapsi on voinut olla kiukkuinen jostain. Meillä on lapsilla ollut 3 vuotiaana kova uhmaikä, niin tämä voi kuulua siihenkin. Hieno juttu kun pojalla on isä läsnä yhtä paljon kuin äitikin.
Ei tuollaisesta tarvitse huolestua eikä sen enempää välittää. On ihan normaalia että erotilanteessa lapsen tunteet vaihtelevat, mutta ei kolmivuotias lapsi sitä määrää pitääkö etävanhempaa tavata sovitusti vai ei.