Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneet lapset (Ylen dokumentti)
23.04.2015 |
http://areena.yle.fi/tv/2414535 Tuossa.
Voi, söpöjä ja herkkiä lapsia. Mun siskon yhdellä lapsella on oireilua silloin kun on jotain muutos tai uutta tulossa elämässä, mutta ei sillä läheskään tuollaista ole. Tuli kyllä mieleen hyvä ystäväni, joka ei nyt aikuisenakaan esim. kehtaa kysyä kaupassa apua ja usein joku ihan älytön ja normaali asia hävettää ja nolottaa... Hyvä että nuo lapset saivat apua tuosta. Hissipelko tosin on mun mielestä asia erikseen? Huomasin tässä taannoin kerran, että kaverillani on se, mutta en ole koskaan ennen tajunnut, koska emme asu isoissa kaupungeissa, niin ei ole tullut pakkoa käyttää hissiä. Mutta tällä kertaa oli pakko, ja hän oli ihan paniikissa... Mutta ei hänellä tietääkseni muuta ahdistusta ole ollut, kuten noilla lapsilla. Muistui myös mieleen tyttö, joka vielä 13-vuotiaanakin itki ja ahdistui kesäleireillä aina iltaisin, ja piti soittaa äitille... Nuoremmat siskot olivat leirillä mukana eikä heillä ollut tällaista. Tosin tällä tytöllä oli jotakin kehitysviivästymää tai oppimishäiriötä, oli erityisluokalla (siskot eivät olleet).
Onko kenenkään lapsella tuollaisia oireita? Tai onko kukaan ollut lapsena tuollainen, niinkuin tuon yhden pojan isä?
Kommentit (5)
Fobia on myös ahdistuneisuushäiriö. Hissi tms pelko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no joo, totta. Jotenkin ajattelin sen olevan enemmän sen hetken pelko, ja näiden lasten ahdistuksen olevan yleisemmällä tasolla. Silleen että hissipelkoinen voi vältellä hissejä arkielämässään, ja pelko kohdistuu vain ja ainoastaan hisseihin. Kun taas nämä lapset pelkäsivät ja ahdistuivat normaaleissa tilanteissa, jotka eivät yleensä aiheuta ihmisissä ahdistusta. Mutta onhan niissä kyllä samaa ja voivat liittyä toisiinsa, nyt kun mietin tarkemmin. -ap
Hyvä dokkari, jotenkin kunnioittavasti tehty. Toivottavasti auttaa muuttamaan asenteita lasten ahdistusta kohtaan.
Mulla oli tuollaista lapsena. Pelkäsin ihan kaikkea, pelkään vieläkin monia asioita ja ahdistunut helposti. Koulumatkalla pelkäsin jos vastaan tulee koira vapaana. Koira pelko oli ihan hysteeristä, enkä voinut kyläillä paikoissa joissa oli koiria. Kaikkia eläimiä pelkäsin jonkin verran, mutta muille altistui vähemmän. Pelkäsin yliluonnollisia asioita, sotaa, matkustamista hissillä, junalla ja lentokoneella. Kaikkia toimenpiteitä terveyteen liittyen. Monia urheilulajeja kuten laskettelu. Koko elämäni oli yhtä pelkäämistä ja ahdistumista. Murrosiässä olin jo hermoraunio ja hoidossa. Aikuisuus on ollut aallonharjalla menoa, parempia jaksoja ja välillä todella syviä vesiä. Nykyisin käyn töissä, minulla on perhe.
Minäkin olen pelännyt jos sun mitä koko pienen ikäni. Olen erityisherkkä. Nolostun ja häpeän todella helposti ja asiat jäävät helposti kaivelemaan todella pitkään. Olen elämässäni jättänyt paljon kivoja asioita väliin, koska olen pelännyt. Minulla on kuitenkin aina ollut ympärilläni lempeitä ihmisiä, jotka ovat hyväksyneet minut kaikkine hysterioineni. Ahdistushäiriöksi asti tämä ei ehkä siksi ole koskaan puhjennut.
Nyttemmin ikä on tehnyt tehtävänsä. Ja erityisesti tuo erityisherkkyyden ymmärtäminen. Kun tiedän, miksi menen niin helposti puihin, olen pikku hiljaa oppinut myös ymmärtämään sen, että se ei haittaa. Jos jännittää ja pelottaa, niin se on vain tunne, joka menee ohi. Nyt osaan jo kuulostella itseäni. En enää jätä asioita tekemättä pelkästään siksi, että minua hirvittää, pelottaa jännittää. Aina ei mene niin kuin Strömsössä, mutta vastapainona onkin sitten huikeita uusia kokemuksia.