"Kaikki arvokas elämässä vaatii uhrauksia." Onko näin?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:31"]

Minä olen eri mieltä. Kaikki hyvä elämässäni on tullut ilman uhrauksia, ihan vain tekemällä asioita, jotka kulloinkin ovat tuntuneet tärkeiltä ja kiinnostavilta. Näin olen tavannut puolisoni, aloittanut intohimoksi kasvaneen harrastuksen, kirjoittanut kirjan ja saanut nauttia todella hienojen ihmisten seurasta. En ymmärrä, miksi tuota uhrautumista aina glorifioidaan.

[/quote]

No valtaosa ihmisistä on sellaisia, että heidän unelmansa liittyvän jollain tavalla rahaan ja materiaaliin tai jonkin asian saavuttamiseen. Usein vaatii uhrauksia, riskejä ja pinnistelyjä.

Harvapa on tyytyväinen siihen, että voisi syödä aamulla kaurapuuroja, päivällä pottuja ja nauttia kerran kesästä parin viikon lomasta. Jos ihmiset olisivat tuohon tyytyväisiä, niin ei heidän tarvitsisi puhua kurjuudesta ja uhrauksista.

En mä ole ainakaan saanut elämääni mitään vaivaa näkemällä. Kaikki hyvät asiat (lapsi, tärkeimmät ihmissuhteet, kivoimmat työpaikat) ovat tulleet elämääni yllätyksenä ja sattumalta. Tulin vahingossa raskaaksi, tutustuin sattumalta mahtaviin tyyppeihin joista olen saanut toivottavasti elinikäisiä ystäviä, yhtenä päivänä mulle soitettiin vaan kivasta paikasta, jossa olin ollut harjoittelussa vuosia sitten ja tarjottiin töitä.

Vaivaa näkemällä en ole saanut mitään. Oon käynyt vuosien mittaan kymmenillä treffeillä, baareissa, harrastuksissa, pikadeitti-illoissa, yrittänyt ihan arjessa olla helposti lähestytävä, mukava ja huolehtinut ulkonäöstäni. Oon silti sinkkuna vuodesta toiseen, koska sopivaa kumppania ei vaan löydy, kaikkien kanssa homma on lopahtanut viimeistään kahdessa vuodessa (ei siis alkuhuuman loppumiseen, vaan siihen, että tunteita ihan kivaan ja söpöön mieheen ei ole sitkeällä yrittämiselläkään syntynyt) tai sit kumppanit ovat osoittautuneet jo muutamassa kuukaudessa ihan kaheleiksi (väkivaltaa, päihde- ja mielenterveysongelmia, rahan pummimista isoja summia vaikka tuskin tunnetaan vielä, järjetöntä mustasukkaisuutta) ja aiemmista kokemuksista viisastuneena oon juosut karkuun. Nyt on jo luovuttanut pari vuotta sitten ja lopettanut kaikki aktiiviset pyrkimykset tutustua miehiin mut ei "yrittämisen lopettaminenkaan" ole auttanut.

Myös vuosien korkeakoulutus, johon todella panostin, meni ihan hukkaan. Opintoja aloittaessa varmoiksi luvatut työpaikat katosivatkin ja tällä hetkellä alalle työllistyminen edes pätkäsijaisuuksiin on todella vaikeaa. Jos olisin yliopiston sijaan mennyt kaupan kassalle lukion jälkeen, mulla olis varmaan tässä iässä jo maksettu asunto, nyt ei ole jäänyt käteen mitään vuosien kituuttamisesta opiskeluaikana. En muuten muista virallisella hakemuksella saaneeni yhtään työpaikkaa, vaan kaikki ne on tulleet sillä että oon sattumalta ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tuntenut oikeita ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:08"]

Ihmiset eivät osaa arvostaa oikeasti arvokkaita asioita ennen kuin menettävät ne.

[/quote]On totta, että usein menetys konkretisoi sen hyvä, josta sai nauttia. Mutta kyllä minä uskon monien arvostavan vaikkapa lastensa seuraa tai tekemisen vapautta myös ennen kuin nämä asiat menettää. Kiitollisuus (hyvien asioiden tunnistaminen ja arvostaminen) on taito, jota voi harjoitella esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan avulla.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:08"]No et ole varmaankaan saavuttanut mitään elämässäsi niin et ole mitään uhrannutkaan[/quote]

Minulla on elämässäni kaikkea, mitä haluankin. Minulla on hyvä parisuhde, mielenkiintoinen ja kohtuullisesti palkattu työ, paljon vapaa-aikaa, rakkaita ystäviä, riittävän hyvä terveys sekä mahdollisuus harrastaa ja nähdä maailmaa. Olen saanut toteuttaa haaveeni kirjan kirjoittamisesta, ja olen saanut työskennellä yhdessä todella lahjakkaiden ja inspiroivien ihmisten kanssa. Eivät nuo ole vaatineet mitään uhrauksia. Olen vain tehnyt sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä ja tärkeältä.

Mitä muuta pitäisi saavuttaa? En oikein keksi, miten maratonin juokseminen tiettyyn aikaan tai kellon ympäri työskenteleminen tekisi minusta yhtään sen onnellisemman. -ap

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 13:03"]

Mutta esim kunnollisten ihmissuhteiden eteen pitää tehdä jonkin verran töitä. Tai siis kaikkihan me olemme taipuvaisia vaikkapa ihastumaan muihin ihmisiin, ja esimerkiksi uskollisuus vaatii monilta itsekuria. Parisuhde (ja ystävyys) vaativat myös toisen huomioimista ja kuuntelemista, kaikkea mitä ei aina huvita tai huomaa tehdä. Ja juurikin ihmissuhteen arvon tajuaa vasta menetettyään, mutta kyllä niiden eteen pitää tehdä "töitä".

[/quote]

Uskollisuus ei vaadi silloin itsekuria kun tietää että siellä aidan toisella puolella on myös ihminen vikoineen päivineen. Ellei sitten alunperinkin etsi parisuhteista ensisijaisesti jotain pinnallista tyydytystä itselleen. Väitän että on myös mahdollista löytää sellaisia ystäviä ja suhteita, joita haluaakin vaalia ja auttaa näitä tarvittaessa. Silloin ei tulisi mieleenkään näiden kohdalla ajatella että ei huvita, koska heidän hyvinvointinsa on sidoksissa minun hyvinvointiini. Eniten pidän rehellisistä ihmisistä ja itsekin ahdistuisin jos seurassani on joku joka pakottaa itseään että voi olla kanssani.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 13:03"]

Mutta esim kunnollisten ihmissuhteiden eteen pitää tehdä jonkin verran töitä. Tai siis kaikkihan me olemme taipuvaisia vaikkapa ihastumaan muihin ihmisiin, ja esimerkiksi uskollisuus vaatii monilta itsekuria. Parisuhde (ja ystävyys) vaativat myös toisen huomioimista ja kuuntelemista, kaikkea mitä ei aina huvita tai huomaa tehdä. Ja juurikin ihmissuhteen arvon tajuaa vasta menetettyään, mutta kyllä niiden eteen pitää tehdä "töitä".

[/quote]

Uskollisuus ei vaadi silloin itsekuria kun tietää että siellä aidan toisella puolella on myös ihminen vikoineen päivineen. Ellei sitten alunperinkin etsi parisuhteista ensisijaisesti jotain pinnallista tyydytystä itselleen. Väitän että on myös mahdollista löytää sellaisia ystäviä ja suhteita, joita haluaakin vaalia ja auttaa näitä tarvittaessa. Silloin ei tulisi mieleenkään näiden kohdalla ajatella että ei huvita, koska heidän hyvinvointinsa on sidoksissa minun hyvinvointiini. Eniten pidän rehellisistä ihmisistä ja itsekin ahdistuisin jos seurassani on joku joka pakottaa itseään että voi olla kanssani.

[/quote]

No minä kyllä haluan vaalia monia ihmissuhteita ja koen sen miellyttäväksi. Mutta olen vain ihminen. Joskus se on rankkaa kaiken kiireen keskellä. Me kaikki olemme vain ihmisiä, ja välillä asiat tuntuvat työläiltä, vaikka ne meille arvokkaita ovatkin. Ei siitä kannata syyttää ketään. Synnitön siis heittäköön ensimmäisen kiven.

Minä myös olen joutunut tekemään uhrauksia arvokkaiden asioiden eteen, juurikin esim lapsettomuushoitojen muodossa. Mutta sitä ei tajua kuin toinen saman kokenut. Kannattaa muistaa, että toiset saavat nämä arvokkaina pitävänsä asiat helpommin kuin toiset. Se että joku kokee jonkin arvokkaan saamisen työlääksi välillä, ei ota pois sen asian arvokkuutta tai tee ihmistä huonommaksi. Me kaikki emme kulje samaa tietä. Toisilla on hyvinkin paljon esteitä tiellään.

Kyllä minäkin voisin tässä kertoa, kuinka kaikki on vain sattunut tielleni ja vain ihmeen kautta annettu, jos niin olisi käynyt. Mutta niin ei ole minulle käynyt, vaan olen joutunut jotkin asiat hankkimaan uhraamalla jotain muuta. Esimerkiksi lapsettomuushoitojen myötä olen uhrannut omaa terveyttäni, aikaani ja rahaani. Sen voi tajuta todellakin vain joku toinen, joka on läpikäynyt saman pidemmän kaavan kautta. Mutta koenko sen sellaisena uhrauksena että sitä voivottelisin jälkikäteen ja kokisin nuo menetyksenä varsinaisesti? En. Koinko puolestaan tuolloin nuo asiat raskaina ja työläinä? Kyllä. Ja minun mielestä oli ihan ok kokea nuo asiat niin, kunhan niihin ei jää rypemään loppuelämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 13:03"]

Mutta esim kunnollisten ihmissuhteiden eteen pitää tehdä jonkin verran töitä. Tai siis kaikkihan me olemme taipuvaisia vaikkapa ihastumaan muihin ihmisiin, ja esimerkiksi uskollisuus vaatii monilta itsekuria. Parisuhde (ja ystävyys) vaativat myös toisen huomioimista ja kuuntelemista, kaikkea mitä ei aina huvita tai huomaa tehdä. Ja juurikin ihmissuhteen arvon tajuaa vasta menetettyään, mutta kyllä niiden eteen pitää tehdä "töitä".

[/quote]

Uskollisuus ei vaadi silloin itsekuria kun tietää että siellä aidan toisella puolella on myös ihminen vikoineen päivineen. Ellei sitten alunperinkin etsi parisuhteista ensisijaisesti jotain pinnallista tyydytystä itselleen. Väitän että on myös mahdollista löytää sellaisia ystäviä ja suhteita, joita haluaakin vaalia ja auttaa näitä tarvittaessa. Silloin ei tulisi mieleenkään näiden kohdalla ajatella että ei huvita, koska heidän hyvinvointinsa on sidoksissa minun hyvinvointiini. Eniten pidän rehellisistä ihmisistä ja itsekin ahdistuisin jos seurassani on joku joka pakottaa itseään että voi olla kanssani.

[/quote]

Melekosia johtopäätöksiä: uskollisuus voi vaatia itsekuria -> jos vaatii niin on vain pinnallista tyydytystä etsivä ihminen. Kyllä maailmassa on paljon mielenkiintoisia ja ihastuttavia ihmisiä, joihin voi parisuhteessa ihastua, ja se voi tuntua raskaaltakin. Pinnallisuutta on hylätä kumppani tai syöksyä näiden ihastusten perään, ei se että yksinkertaisesti ihastuu ja kokee sen työlääksikin torjua.

Sama noissa ystävyyshommissa. Jos siis kokee joskus ystävyyssuhteen satunnaisesti työlääksi, niin onkin vain vängällä kyseisen henkilön ystävä eikä oikeasti halua vaalia tätä ystävyyttä? Mun mielestä sulla ap menee pahasti sekaisin tunteet ja teot. Kyllä ihmisillä on oikeus kokea jotku asiat raskaiksi tai työläiksi, sitten on eri asia mitä tekee niiden tunteiden johdattamana. On naivia väittää, että aidon ystävyyden merkki on se ettei joskus joku sen eteen tekeminen tunnu vähän tuskaiselta. Kun ystäväni oli sairaalassa pitkään ja kävin roudaamassa sille kamoja ja tapaamassa häntä mahd usein, niin uskallanpa väittää että välillä ilman autoa se tuntui työläältä ja raskaalta. Pointti on, että sen teki silti koska ystävä on rakas ja tärkeä.Joko sinä et vaan ymmärrä sitä että ihminen voi tuntea jotain ja silti toimia toisin ja kuvittelet olevasi itse jotenkin kaikkien negatiivisten tunteiden yläpuolella, tai sitten sulla on sisälukutaito jotenkin hukassa. Kyllä ihmissuhteet voi tuntua työläiltä _välillä_. Sitten on jotain pielessä jos aina.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 17:05"]

Mun mielestä sulla ap menee pahasti sekaisin tunteet ja teot. Kyllä ihmisillä on oikeus kokea jotku asiat raskaiksi tai työläiksi, sitten on eri asia mitä tekee niiden tunteiden johdattamana.

[/quote]

Taidat sekoittaa minut johonkin toiseen kommentoijaan. -ap

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 13:03"]

Mutta esim kunnollisten ihmissuhteiden eteen pitää tehdä jonkin verran töitä. Tai siis kaikkihan me olemme taipuvaisia vaikkapa ihastumaan muihin ihmisiin, ja esimerkiksi uskollisuus vaatii monilta itsekuria. Parisuhde (ja ystävyys) vaativat myös toisen huomioimista ja kuuntelemista, kaikkea mitä ei aina huvita tai huomaa tehdä. Ja juurikin ihmissuhteen arvon tajuaa vasta menetettyään, mutta kyllä niiden eteen pitää tehdä "töitä".

[/quote]

Uskollisuus ei vaadi silloin itsekuria kun tietää että siellä aidan toisella puolella on myös ihminen vikoineen päivineen. Ellei sitten alunperinkin etsi parisuhteista ensisijaisesti jotain pinnallista tyydytystä itselleen. Väitän että on myös mahdollista löytää sellaisia ystäviä ja suhteita, joita haluaakin vaalia ja auttaa näitä tarvittaessa. Silloin ei tulisi mieleenkään näiden kohdalla ajatella että ei huvita, koska heidän hyvinvointinsa on sidoksissa minun hyvinvointiini. Eniten pidän rehellisistä ihmisistä ja itsekin ahdistuisin jos seurassani on joku joka pakottaa itseään että voi olla kanssani.

[/quote]

Melekosia johtopäätöksiä: uskollisuus voi vaatia itsekuria -> jos vaatii niin on vain pinnallista tyydytystä etsivä ihminen. Kyllä maailmassa on paljon mielenkiintoisia ja ihastuttavia ihmisiä, joihin voi parisuhteessa ihastua, ja se voi tuntua raskaaltakin. Pinnallisuutta on hylätä kumppani tai syöksyä näiden ihastusten perään, ei se että yksinkertaisesti ihastuu ja kokee sen työlääksikin torjua.

Sama noissa ystävyyshommissa. Jos siis kokee joskus ystävyyssuhteen satunnaisesti työlääksi, niin onkin vain vängällä kyseisen henkilön ystävä eikä oikeasti halua vaalia tätä ystävyyttä? Mun mielestä sulla ap menee pahasti sekaisin tunteet ja teot. Kyllä ihmisillä on oikeus kokea jotku asiat raskaiksi tai työläiksi, sitten on eri asia mitä tekee niiden tunteiden johdattamana. On naivia väittää, että aidon ystävyyden merkki on se ettei joskus joku sen eteen tekeminen tunnu vähän tuskaiselta. Kun ystäväni oli sairaalassa pitkään ja kävin roudaamassa sille kamoja ja tapaamassa häntä mahd usein, niin uskallanpa väittää että välillä ilman autoa se tuntui työläältä ja raskaalta. Pointti on, että sen teki silti koska ystävä on rakas ja tärkeä.Joko sinä et vaan ymmärrä sitä että ihminen voi tuntea jotain ja silti toimia toisin ja kuvittelet olevasi itse jotenkin kaikkien negatiivisten tunteiden yläpuolella, tai sitten sulla on sisälukutaito jotenkin hukassa. Kyllä ihmissuhteet voi tuntua työläiltä _välillä_. Sitten on jotain pielessä jos aina.

[/quote]

En kuvittele olevani negatiivisten tunteiden yläpuolella vaan hyväksyn ne osana kaikkien tunteiden kirjoa. En vain pakota itseäni tekemään asioita, jotka kuormittaisivat minua liikaa, enkä haluaisi että kukaan toinenkaan tekisi niin minun vuokseni. Terve ihminen kuitenkin pystyy monenlaiseen ennen kuin siihen pisteeseen päästään. Kyllä minäkin ihastun ja rakastun ihmisiin, mutta hyväksyn tunteeni täysin, joten minun ei edes tarvitse harkita toimivani noiden tunteiden pohjalta. Puhumattakaan siitä että joskus parhain rakkauden osoitus myös kohdettaan kohtaan on ettei lähdekään vokottemaan tätä. Sen lisäksi tiedän miten paljon etua stabiilista parisuhteesta saman henkilön kanssa on. Yhteistä historiaa ja tuntee toisen paremmin jne. Ehkäpä kiteytettynä minulla ei ole odotuksia elämää kohtaan vaan elän sitä mukaan mitä tulee vastaan. Ja elämän työläys ei "haittaa", koska sellaista elämä on. Halusin vain pohjustaa itseäni hieman. -21

Katsokoon kukin ei vain omaansa vaan toisenkin parasta.  Raamatun ohje tarkoittaa ettei toisen hyväksi tehty uhraus ole ylivoimainen, koettu on.  Samalla myös että ei ole väärin huolehtia itsestään yhtä hyvin.

OLet ap luonteva, luontevuutta monet kadehtivat.

Mulla on ollut elämässä kaikenlaista, mutta en tunne uhranneeni koskaan mitään. On ollut huononpia ja parempia kausia elämässä, mutta ei mulla ole ollut koskaan mitään uhrattavaa. Aikaa menee elämässä aina johonkin, mutta suurimman osan elämääni olen kyllä laiskotellut, sen takia en olekaan mikään rikas, mutta mies ja lapset olen saanut. Kaksosten tekeminen otti koville, kroppa kärsi, mutta en minä mitään uhrannut, jos olisi henki lähtenyt niin sitten olisin henkeni uhrannut. Rahaakaan en ole uhrannut, vaikka omaan firmaan meni velkarahaa paljon, ja niitä makselen lopun ikää. Elämä on vaan elämää, ei mitään uhraamista.

[/quote]

Mutta esim kunnollisten ihmissuhteiden eteen pitää tehdä jonkin verran töitä. Tai siis kaikkihan me olemme taipuvaisia vaikkapa ihastumaan muihin ihmisiin, ja esimerkiksi uskollisuus vaatii monilta itsekuria. Parisuhde (ja ystävyys) vaativat myös toisen huomioimista ja kuuntelemista, kaikkea mitä ei aina huvita tai huomaa tehdä. Ja juurikin ihmissuhteen arvon tajuaa vasta menetettyään, mutta kyllä niiden eteen pitää tehdä "töitä".

Tai jos arvostaa omaa terveyttään, niin senkin ylläpito vaatii uhrauksia. Toisaalta terveyden voi menettää vaikka niitä uhrauksia tekee, mutta jos et tee mitään sen eteen, niin varmasti menetät sen. Tuostakin että ihminen alkaa arvostamaan jotain vasta tehtyään töitä sen eteen en ole samaa mieltä. Minä arvostin perheen saamista jo nuorena, ja tein kovan työn sen eteen, sillä lisääntyminen ei ollut itsestäänselvyys minulle. Arvostin myös valitsemaani uraa jo nuoresta pitäen, kun olin vielä lukiossa. Mutta sehän ei tarkoita sitä, etten olisi kokenut muitakin valintoja arvokkaiksi.

Toki on sitten niitäkin, jotka eivät arvosta ikinä sitä mitä omaavat tällä hetkellä, ja he tajuavat niiden arvon vasta menetettyään. Mutta eivät kaikki.

12

[/quote]

Ei vaadi minulta uskollisuus mitään itsekuria. Jos alkaisi vaatia, olisin väärässä suhteessa.

Terveyttään jos arvostaa oikeasti, enemmän kuin ulkonäköään, ei tunnu uhrautumiselta elää terveelisesti, vaan siitä oikeasti nauttii ja saa mielihyvää.

Totta kai tuntuu uhraukselta lenkkeillä hampaat irvessä jos ei tee sitä itsensä takia.

Samaa mieltä. Uhrautuminen on muiden syyllistämistä.

Tarkoitat varmaan tuota Duggardien lausetta liittyen siihen että heillä on tolkuton määrä penskoja. En myöskään allekirjoita sitä. Moni arvokas elämässä tulee ihan noin vain. Se että joku uskovainen valitsee lisääntyä hallitsemattomasti, liittyy usein kummallisiin käsityksiin Jumalasta ja siitä mitä ihmiseltä odotetaan. Liittyy luultavasti myös yhteisön sosiaalisiin koodeihin, olivatpa ne sitten vain ilmassa vai kirjoitettuja sääntöjä. Kun ihminen ylittää omat rajansa ja polkee omat tarpeensa, hän kuvittelee tekevänsä arvokkaan uhrauksen Jumalalle. 

Tarkoitetaanko sillä, että kaikki arvokas vaatii vaivannäköä (= tekemistä)? Silloin siinä olisi järkeä. 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:37"]

Tarkoitetaanko sillä, että kaikki arvokas vaatii vaivannäköä (= tekemistä)? Silloin siinä olisi järkeä. 

[/quote]

Ei, kyllä minä ymmärrän sen niin, että täytyy luopua jostakin arvokkaasta ja kärsiä epämukavuutta, jotta saa jotakin vielä arvokkaampaa. Toisaalta eipä esimerkiksi parisuhde vaadi mitään erityistä vaivannäköä. Itse asiassa arki sujuu paljon helpommin, kun on kaksi paria käsiä ja kahden ihmisen tulot. -ap

Meinasin juuri sanoa, että parisuhteen saaminen saati ylläpitäminen ei monestikaan vaadi naiselta mitään uhrauksia.

-Mies 29v-

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:56"]Meinasin juuri sanoa, että parisuhteen saaminen saati ylläpitäminen ei monestikaan vaadi naiselta mitään uhrauksia.

-Mies 29v-
[/quote]

Eikä mieheltä ; )

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:40"]Itse asiassa arki sujuu paljon helpommin, kun on kaksi paria käsiä ja kahden ihmisen tulot. -ap

[/quote]

Riippuu ihan parisuhteesta. Tuskin sanoisit noin, jos miehesi osoittautuisi väkivaltaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:40"]Itse asiassa arki sujuu paljon helpommin, kun on kaksi paria käsiä ja kahden ihmisen tulot. -ap

[/quote]

Riippuu ihan parisuhteesta. Tuskin sanoisit noin, jos miehesi osoittautuisi väkivaltaiseksi.

[/quote]

Tässä puhutaan ensisijaisesti terveistä ihmisistä ja elämäntyyleistä.

No kyllähän esimerkiksi hyvän koulutuksen saaminen vaatii paljon työtä ja vaivaa.. Ei se tieto itsekseen tartu.