Neuvokaa, 17v jätti ammattikoulun kesken,
Makaa kotona, ei tee mitään kotitöitä. Ainoastaan yksi harrastus jossa käy useamman kerran viikossa. Olen tarjonnut menoa psykiatrille tms. auttavalle taholle, mutta ei pidä tarpeellisena. Ei voi olla kunnossa, mutta on ihan kohta 18v, en voi tehdä pakollq mitään. Ihan älytömän paljon on autettu ja tuettu ja ymmärretty, liikaakin. Nyt en enää jaksa kun suuttuessaan löi minua, nyt riitti. Voiko laittaa omaan asuntoon kun täyttää kohta 18v. Tosin millä rahalla? Asumistuki kai kattaa ison osan vuokrasta. Auttakaa.
Kommentit (16)
Nyt hän sua eniten tarvitsee, kun kipuilee. Älä laita omilleen asumaan, vaan pyydä apua sossulta tai lasten polilta. Tsemppiä!. Mutta lyödä hän ei kyllä saa.
Antakaa nyt jotain näkökulmia tähän. Muut lapsemme ovat normaaleja ja pärjääviä, aivan erilaisia. Tämä yksi on kasvanut vinoon :(
älä ainakaan säti ja mollaa, lähe silleen keskustelevalla innolla, että nyt me hankitasn sulle pikku boksi. Setvikää tuskat ja pyytäkää molemmat anteeksi
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 22:26"]Antakaa nyt jotain näkökulmia tähän. Muut lapsemme ovat normaaleja ja pärjääviä, aivan erilaisia. Tämä yksi on kasvanut vinoon :(
[/quote]
Miks aattelet että vinoon? Ei kuulosta kivalta. Miks oot psyk tarjonnu
Parin viikon pääsrä 18, ei auta lastenpolit. Ja kipuillut on niiiiin kauan ja autettu ja tuettu enemmän kuin muita nuoriamme yhteensä. Jossain vaan menee raja.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 22:28"]Parin viikon pääsrä 18, ei auta lastenpolit. Ja kipuillut on niiiiin kauan ja autettu ja tuettu enemmän kuin muita nuoriamme yhteensä. Jossain vaan menee raja.
[/quote]
no nyt on väärä hetki, ei ole sen rajan paikka, siirrä sitä eteen päin
Yhteys Etsivään nuorisotyöhön. Netistä löytyy.
Ota yhteyttä etsivään nuorisotyöntekijään. Nyt tarvitaan joku ulkopuolinen avuksi. Olet varmasti hirvittävän huolissasi. Omaan asuntoon muutto on periaatteessa ihan hyvä ajatus, mutta syrjäytymisriski ei sillä tavalla katoa. Ensin pitäisi saada se oma elämä haltuun ja selkeä ja realistinen suunnitelma siitä, mitä nuori aikoo tulevaisuudessa tehdä.
Sosiaalityöntekijänä neuvoisin, että älä laita lasta nyt omilleen asumaan kun elämänhallinta tuota luokkaa. Kosks juuri mitään etuuksiakaan hän ei saa, on hyvin pian vuokrat rästissä ja perusosa alennettavana. Anna asua kotona, mutta velvoita hakemaan kouluun tai sitten töihin. Älä ole liian ymmärtäväinen äläkä hoida missään nimessä asioita lapsen puolesta, sillä hänen on opittava kantamaan vastuu itse. Onko masennusta tms. Psyyk ongelmia? Päihteidenkäyttö? Onko kavereita? Mitään kiinnostuksenkohteita? Nyt kannattaa olla nopea kun tilanne on tuore ja mitään ei ole vielä menetetty!
Sopii että vaikka puolivuotta voi kotona asua ja miettiä mitää aikoo tehdä. Tue mutta sano että odotat myös käytöstä kotona.
Miettikää yhdessä mikä keskeytyksen aiheutti. Onko jotakin hämminkiä oppimisessa tai opiskelussa. Ristiriitoja henkilökunnan, opettajien tai luokkakavereiden kanssa. Oma poika meina tehdä samat, mutta otin yhteyttä erityisopettajaan joka alkoi tutkia pojan tilannetta. Sai erkkarilta ja kotoa tarvittavan tuen opiskeluunsa ja kävi koulun loppuun. Pistä töpinäksi kun hän on vielä alaikäinen.
Halaa sitä. Itellä oli vähän saman tyyppinen tilanne tosin lukion kaa. Porukat jankutti kauheasti psykiatrista jolla oli sellainen känteinen vaikutus.
Älä aja pois kotoa, älä hylkää. Parin vuoden päästä tilanne on voinut jo helpottaa, kokemusta on. Oikeasti en kadehdi tämän ajan nuoria, ei ole helppoa löytää paikkaansa tällaisessa maailmassa. Mitä sitten jos omat vanhemmatkin hylkäävät? Se voi katkaista kamelin selän - uskallatko ottaa sen vastuullesi? Meillä helpotti kun nuori vihdoin suostui lääkäriin - lakkasin painostamasta ja hän pyysi päästä - ja sai useamman kuukauden sairasloman. Sai olla ja levätä ilman vaatimuksia. Sen jälkeen jaksoi käydä koulun loppuun, sai töitä ja on nyt uskomattoman ahkera ja vastuullinen. Nyt tarvitaan hyväksyntää ja tunne, että riittää omana itsenään. Sitten edes pieniä onnistumisen kokemuksia niin kyllä se siitä. Harrastus kuulostaa tosi hyvältä, ole onnellinen että jaksaa käydä siellä.
Mitä siitä, jos jättää koulun kesken? Jos ala ei kiinnostanutkaan? Oon itekin jättäny kaksi koulua kesken, valmistuin lopulta ekaan ammattiini "vasta" 24vuotiaana. 17vuotias on nuori ja aikaa on opiskella. Ja varsinkin, jos on jotain muuta ongelmaa (masennusta, päihteiden käyttöä, ahdistusta ym) niin ei ihme jos opiskelut ei maita.
Mun äiti oli aikoinaan tuollanen höösääjä niinku AP tuntuu olevan. Hirveet pultit vedetään jostakin koulun keskeyttämisestä. Mulla oli tuon ikäisenä masennusta, sitten sairastuin paniikkihäiriöön. Ei koulut ollu ekana sillon mielessä todellakaan.
Jos kyse on pelkästä laiskuudesta niin potki pellolle. Tai tee niinku mun äiti aikoinaan teki, eli soitti sossut ja sossut uhkaili laitoksella jos en ala tekemään jotain. (voin sanoa kokemuksesta, ei oikeasti auttanut uhkailu, pahensi vaan tilannetta) ja sitäpaitti kun peruskoulun on kuitenkin suorittanut, niin sillon on aika paha mennä pakottaan nuorta mihinkään opiskeluun.
Etsivä nuorisotyö on oikea taho tuossa tilanteessa.
Asumistuki ei kata vuokraa kokonaan. Työkkäristä rahaa ei irtoa 18v koulun keskeyttäneelle. Sossusta saa tt tukea. Älä hyysää liikaa, laita pärjäämään omillaan. Se on paras lääke saamattomuuteen.